Miltäkö se tuntuu, kun on elämässä siinä vaiheessa, että eräs ajanjakso alkaa olla ohitse ja seuraava häämöttää edessä? Koulutieni alkoi normaaliin tapaan 7 vuotiaana (minä onnekas olen maalaistalon tyttö ja sain viettää lapsuuteni kotona äidin helmoissa sisarusteni kanssa), joka jatkui oppikouluun ja siitä sitten lukioon. Kirjoitusten jälkeen pyrin opiskelemaan kemiaa ja ilman välivuosia muutin samana syksynä Helsinkiin. Maisterin paperit suoritin viidessä vuodessa ja tämän jälkeen pääsin määräaikaiseen työsuhteeseen Kemiralle. Määräaikaisuuden loputtua lähdin seikkailemaan ulkomaille; Kanadaan ja Meksikkoon vapaaehtoistyöhön Youth with a Mission-järjestön kautta.
Suomeen palattuani hakeuduin kurssille, jonka kautta työllistyin Neste Oy:lle, joka fuusioituessaan Statoilin kanssa muuttui Borealis Polymers Oy:ksi vuonna 1994. Vuodesta 1987 olen siis työskennellyt erinäisissä kemian alan tehtävissä nykyisessä työpaikassa, välillä käväisin Tukholmassa suorittamassa filosofian lisensiaatin tutkinnon.
Vuodesta 1987 tai oikeastaan jo siitä kun ensimmäinen kouluaamuni alkoi, olen tottunut heräämään herätyskelloon ja kellon mukaan kiirehtimään milloin minnekin. Mutta nyt se ajanjakso alkaa olla ohitse. Tällä hetkellä vietän vuosilomaviikkojani, jonka jälkeen minulla on vaivaiset yhdeksän aamuherätystä jäljellä.
Jään siis eläkkeelle!
Jaa että miltäkö se tuntuu? Ensinnäkin minulta kestää kauan että totun kutsumaan itseäni eläkeläiseksi, se ei vain kertakaikkiaan luonnistu vielä. Tämä tuli liian äkkiä. Vastahan isä ja äiti jäivät eläkkeelle! Mutta otan kyllä vastaan ilomielin tulevan vapauden ja ylimääräisen ajan, jota elämä tulee tarjoamaan. En ole suunnitellut kauheasti mitä alan tehdä ja tämä on tietoinen valinta. Menen sen mukaan mitä eteeni annetaan....
Alunperin minun piti lähteä lomallani kolmeksi viikoksi Torreviejaan Casa Mimi- loma-asuntoon. Tarkoitus oli ottaa mukaan tietsikka, raamattu, lukemista ja kamera. Olla hiljaa rauhassa ja kuulostella mitä sisin sanoo. Korona muutti tämän suunnitelman kotonaolemiseksi ja pihatöiksi. Olihan se pieni pettymys, mutta toisaalta uskon että pääsen sinne toisella kertaa, ja Suomen kevät on ollut aivan huikaisevan kaunis.
Katse kääntyy siis tulevaisuuteen -
"unohtaen sen mikä on takana ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin"
Fil 3:13
Voi Marita. Tervetuloa joukkoon.En minäkään koe olevani eläkeläinen, mutta ei se haittaa. Yllättävän nopeasti elämä täyttyy (liikkeet hidastuu) ja ihmettelen, miten olen ehtinyt käydä työssä. Nyt on ollut mahdollisuus elää vahvemmin kutsumusta ja tehdä sitä, minkä sydämessään kokee juuri nyt omakseen. Pysähtyneeseen lepotilasn olijaksi minusta ei vielä ole.
VastaaPoistaSinua odottaa ihana vapaus ja mahdollisuus tehdä sellaista, mitä oikeasti haluat. Ah, ja lapsenlapsetkin!!! Ole siunattu.
Kiitos Saara! Jo nyt vapaalla huomaan että päivät ovat täysiä ilman kiirehtimistä minnekään. Hups vaan ja kello on neljä. Totta sekin että liikkeet hidastuvat. Nämä asiat täytyy hyväksyä ja osata nauttia uudesta elämänvaiheesta, seurata sydäntään ja tehdä merkityksellisiä asioita.
PoistaVoi. Ihania ansaittuja vapaita Marita <3. Eikähän sitä pakko ole itseään eläkeläiseksi kutsua, vaan voi olla ihan vaan "vapaa". Kuulostaa just hyvältä, ettei suunnittele etukäteen mitään, vaan antaa asioiden tapahtua.
VastaaPoistaKaikkea hyvää <3
Kiitos Annukka! Miltei tuntuu syylliseltä tämä vapaus näin "nuorena" tietäen että kaikilla ei ole samaa mahdollisuutta puhumattakaan omista lapsista ja tulevista sukupolvista. Mutta minkäs teet? Pitää olla vain kiitollinen ja käyttää se annettu aika hyödyksi muillekin.
PoistaTunne on varmaan hieman epätodellinen ja outo mutta ihana. Harmi, että suunnitelmat eivät toteutuneet Casa Mimin kohdalta. Mutta toivotaan, että tulevisuudessa pääset vielä viettämään aikaa myös siellä. Ihania kevätpäiviä <3
VastaaPoistaKiitos Sari! Olo todellakin ihanan outo :) Tämä kevät on monella tapaa ja meille kaikille ollut myös muuttuneiden suunnitelmien aikaa. Ehkä hyväkin välillä huomata, että kaikki ei mene aina niin kuin me suunnittelemme. Siinä testataan meidän kykyä joustaa ja sopeutua vallitseviin olosuhteisiin. Tekee myös nöyräksi. Mutta Casa Mimi on ehdottomasti edelleen to-do-listalla :)
Poista