Naisen elämässä tulee vaihe, jolloin ei tahdo enää paljastaa ikäänsä. Aika kumma juttu... Minustakin tuntuu miltei nololta sanoa ikäni: kuusikymmentä vuotta. Siksi kirjoitin sen, koska numerona se näyttää ihan järkyttävän suurelta!
Kuitenkin me kaikki vanhenemme, halusimme tai ei. Toisaalta asia pitäisi kääntää positiiviseksi: Wau, olen saanut elää jo näin monta vuotta ja suht´ koht onnellisena ja terveenä! Ehkä parhaat vuodet ovat vielä edessäpäin? Kun työvelvoitteet loppuvat, minähän olen vapaa tekemään ihan mitä itse haluan. Sekös vasta on huikeeta!
Olin siis matkoilla syntymäpäivänäni. Minulla oli omaa perhettä, vanhempani, sukulaisia ja ystäviä mukana. Tytär ei päässyt, sillä hänellä alkoi Finnairin lentoemäntäkurssi, josta ei voi olla poissa. Siskonikaan eivät päässeet erinäisistä syistä. Kuitenkin sain koottua tarpeeksi ison porukan, jotta matka toteutui ja näin jäljestäpäin ajatellen tämä oli huippuporukka, juuri ne henkilöt, joiden kuuluikin lähteä Israeliin.
Kakkua israelilaiseen tyyliin :)
Ja kyllähän me Suomessakin juhlimme ison naisporukan kesken. Olin todella otettu, kun niin moni saapui paikalle Söderkullan kauniiseen kirkkoon, jossa olen pitänyt viime vuoden aikana Naistenpiiriä.
Kakkua suomalaiseen tyyliin :)