Matkalle Bulgariaan

Huomenna alkaa viikon reissu Bulgariaan. Tuskin tätä matkaa olisi tullut varattua ilman tyttären opiskelua Varnan yliopistossa. Olen ollut  aika kaameassa flunssassa koko viikon ja koittanut hoitaa itseäni kuntoon. Matkan tekee erityisen mielenkiintoiseksi lento yötä vasten turkkilaisella Turkish Airlinesilla. Vaihto Varnan koneeseen tapahtuu Istanbulissa keskiyön aikaan. Eipä ole tullut aiemmin koettua :)

Tyttären mukaan hintataso Bulgariassa on alhainen. Varnassa meitä odottaa Hotel Boutique Splendid, jossa ensi alkuun olemme 3 yötä hintaan 136 €. Hotelli järjesti taksin meitä vastaan lentokentälle 15 € hintaan, mikä helpottaa tietysti yöllistä saapumista. Seuraavaksi aiomme siirtyä Kultarannikolle tyttöjen kanssa ja loppuloma on vielä avoin. Säässä on  luvassa samaa kuin täällä Suomessa, n. 20 kieppeillä mennään. Aurinkoa ja saattaa vähän sadellakin.

Ehkä vierailemme vuoren rinteeseen rakennetussa vanhassa Veliko Tarnovo kaupungissa, joka sijaitsee muutaman sadan kilometrin päässä Varnasta.

Oletteko te käyneet Bulgariassa?

Joko taas?

Iltapäivälehtien lööpit kertovat kuolleista rock-tähdistä ja julkkiksista. Paljon noita uutisia onkin ollut.  Uutisointi on tähän tapaan: Joko taas? Liian nuorta sukupolvea viedään!

Me elämme ajassa johon ei kuolema mahdu. Itse asiassa emme ole varautuneet ajatukseen, että kuolema saattaa tulla milloin tahansa. Siksi se on aina järisyttävä uutinen. Ja järisyttäväksi tekee myös asian lopullisuus. Kuolemasta ei ole paluuta.

Yksi pysäyttävimmistä tapauksista oli Minna -Maaria Sipilän kertomus oman Tuomo-poikansa kuolemasta Kotiliedessä. Artikkelin löydät täältä . Heillä kuitenkin on suuri jälleennäkemisen toivo uskon kautta. Muistan lukeneeni Tuomo Sipilän haastattelun, jossa hän kertoo vaihto-oppilasvuodestaan Saksassa:

 "Usko Jeesukseen pelastaa meidät! Voin tiivistää Psalmin 23 sanomaan vaihto-oppilasvuoteni tärkeimmät asiat. Siinä Jumala lupaa: Vaikka kulkisit pimeässä laaksossa...minä johdatan sinua ja minun hyvyyteni ympäröi sinua. Tämä asia tuli minua kohti ja aukeni. Tajusin, että Jumalalla on myös minulle oma suunnitelmansa. Taivaan Isä kulkee kanssamme läpi kaikkien elämänvaiheiden. Hän ympäröi meidät rakkaudellaan ja hyvyydellään".

Taivaan Isä halusi tämän poikansa kotiin aikaisessa vaiheessa. Vaikka suru ja ikävä perheessä on tietysti kova.

Tosiaan, saatan kuolla tänään, huomenna tai kymmenen vuoden päästä. Ainoa mikä on varma, että eräänä päivänä se tapahtuu. Ainoa mikä merkitsee sillä hetkellä on kysymys: mikä on minun suhteeni Jumalaan? Olenko saanut kokea armon tässä ajassa ja ottanut sen itselleni henkilökohtaisesti? 

Vai ohittanut asian olankohautuksella?

My heart beating, my soul breathing. I found my life when I laid it down. Upward falling, spirit soaring. I touch the sky when my knees hit the ground

Mökkihaaveita

Välillä on kiva uppoutua haaveisiin - kuten minkälaisen mökin haluaisin. Aina kesän kynnyksellä asia tulee mieleeni, kun kaikki kertovat käyneensä mökillä ensimmäistä kertaa. Voin muistella viime kesää ja kuinka ihanaa mökillä oli varsinkin keväällä: lintujen laulu, joutsenpari, puron solina, tuli pönttöuunissa, radio, valoisa ilta ja saunan lämpö.

Olisiko mökkini  järven vai meren rannalla. Koivikossa vai kanervikossa. Hirsi- vai lautamökki. Pieni vai suuri?

Nämäkään mökit eivät olisi lainkaan hassumpia. Pidän niiden suurista ikkunoista ja voisin kuvitella itseni mökin terassille. Ja miten huoleton kallioinen pihamaa!

Vai olisiko vanhanajan mummonmökki sittenkin se kodikkain?