Joulutunnelmia 2018

   

Hyvän joulun toivotukset täältä Sipoosta! Olemme saaneet viettää ihanaa valkeata joulua perheen ja ystävien parissa. On ollut juhlaa kun molemmat lapset ovat kotona, tosin eilen aattona tyttären täytyi lähteä töihin melkein suoraan ruokapöydästä. Sellaista se on nuorten elämä...

Tänään joulupäivänä tulivat käymään vanhimmat pojat puolisoineen ja pieni lapsenlapsemme Julia.

Mies pääsi joulupukiksi naapuriin ja siinä sivussa minä sain toimia muorina. Jouluyönkirkko Söderkullan uudessa kirkossa kruunasi päivän tunnelmallaan ja rauhalla.

Minulla alkaa vuosi 2019 viimeisenä kokonaisena vuotena työelämässä. I can´t believe!

Toivon teille kaikille hyvää joulun jatkoa ja voimien keräämistä työhön ja arkeen!

Kun olohuone tyhjeni

Hups heijaa - taas meni yksi kuukausi!

Tuntuu että aiheet ovat loppuneet, tai eiväthän ne ole, koska elämäkään ei ole loppunut :/  Joskaan ei jaksa enää kirjoittaa ihan "tavallisista" asioista, vaan toivoo, että postaukseni antaisivat jotakin inspiraatiota, toivoa, iloa tai mitä tahansa merkityksellistä.

No eilisestä voin kertoa sen verran, että teimme jotakin epätavallista ja kannoimme olohuoneen sohvan ja kalusteet ulos terassille! Syynä se, että meille oli tulossa suuri joukko ystäviä syömään emmekä olisi millään mahtuneet pöydän ääreen, MUTTA ennen kaikkea halusimme viettää 

syyrialaisen illan

ja  syödä syyrialaiseen tapaan, sillä Maha- ystäväni on mainio kokki. 

Ajatuksena myös oli tällä tavoin tukea Mahaa pääsemään eteenpäin elämässä lastensa ja perheenyhdistämisen kanssa. Samalla halusimme näyttää kuvia ja kertoa viime kesän Turkin reissun, kun matkustimme tapaamaan Mahan kuolleeksi luultuja lapsia.

Kun Syyriassa syödään, niin silloin syödään pitkään ja kunnolla. Tuossa kulttuurissa elämä on rakentunut ruuan ympärille. Päivän kohokohta on kun kokoonnutaan illalla ruuan ääreen. Paikalla on perhettä, sukua, ystäviä, naapureita, kuka nyt sattuu pistäytymään sopivasti paikalle. Kaikki ovat tervetulleita ja erityisesti vieraat.  Naiset valmistavat ruuan, se on heidän päätehtävänsä ja siinä he ovatkin kehittyneet taitavaksi. Miehet ovat töissä. Kirjaimellisesti naisen paikka on hellan ääressä.

Syyrialaisessa kultturissa ei ole ruokapöytää vaan istutaan kodikkaasti lattialla ringissä. Ruokaa on katettu niin paljon, ettei kenenkään tarvitse kurkotella. Sitä otetaan omalla lusikalla ja laitetaan samalla vähän kaverillekin.

Tällaista  rentoa fiilistä hain meidänkin iltaan ja uskon että onnistuimme aika hyvin. Ainakin vieraat lähtivät tyytyväisinä vatsat täynnä ja pakkasimme heille viikonloppuevästä vielä mukaankin ja edelleen on meidän jääkaappi täynnä ruokaa. Sitä oli tehty kuin isolle miespataljoonalle!

Joku heittikin toiveen, että tämä voisi toistua kerran kuussa :)