Kuten blogini sivupalkissa lukee: elämä on arvaamatonta.
Olen joskus tai oikeastaan viime vuosina useamminkin huokaillut tuonne yläkertaan: olisipa mukava jos olisi kesämökki...
Uskon lapsenomaisesti siihen, että minulla on rakastava Taivaallinen Isä, joka haluaa antaa minulle ja meille kaikille parhaita lahjoja. Ja nyt olen aivan ymmyrkäisenä onnesta ja ihmetyksestä, sillä minulla on avain avainnipussani "omaan" kesämökkiin. Tuskin voin uskoa sitä todeksi.
En ole ostanut mökkiä, vaan olen vuokrannut mökin puoleksi vuodeksi.
Kaikki tapahtui ilman että tein yhtään mitään. Minulle ehdotettiin asiaa ja minun ei tarvinnut kauaa miettiä kun tiesin, että tämä on hyvä juttu. SE juttu.
Viime viikonloppuna olin tutustumassa paikkaan ja suorastaan rakastuin siihen. Kaikki se mitä olen unelmoinut oli silmieni edessä: kirkasvetinen järvi, jossa uiskenteli kaksi joutsenta, rantasauna ja hirsiseinäinen suloisesti sisustettu mökki.
Hiljaisuus ja rauha.
Niin sitä olen kaivannut eniten: hiljaisuutta ja rauhaa. Minulla on menossa vaihe elämässä, jossa haluan riisua pois kaiken turhan, sellaisen, joka minua ei enää miellytä. Asioita, jotka pikemmin ahdistavat kuin tuovat iloa. Olen myös uudistanut ruokailutottumuksiani, syön nykyään harkiten. Hengen, sielun ja ruumiin puhdistautumista. Tämä mökkijuttu on kuin jatkumoa tälle uudelle vaiheelle elämässäni.
 |
| Mökki |
Mitäs perheeni ajattelee asiasta?
No, hyttyspelkoinen mieheni ei ole ihan täysin vielä lämmennyt asialle, mutta innokkaana kalamiehenä aikoo ainakin koluta järvenpohjan.
Lapsista äidin mökkivuokraus oli ihan jees :)
