Olen viime aikoina kauhulla seurannut some-keskustelua sekä mediaa ja lynkkausmielialaa, joka siellä vallitsee heitä kohtaan, jotka ajattelevat erilailla kuin ns. valtavirta. Sanat ovat muuttuneet todella rumiksi ja viha kuultaa selkeästi sanojen läpi, ettei sitä ei voi edes käsittää.
Tämä maailmanaika on paha ja valitettavasti yhä pahemmaksi muuttuu. Meistä uskovista, jotka haluamme toteuttaa tärkeintä Jeesuksen käskyä "Rakasta Jumalaa ja rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi" tehdään pahoja. Me saamme kohdata jo nyt vihaa ja vainoa.
Kunnioitan suuresti rohkeaa Päivi Räsästä, joka uskaltaa sanoa mitä mieltä on välittämättä siitä, että tulee kohtaamaan valtaisan vihan hyökyaallon. Hän uskaltaa puolustaa heitä, joita maailma kohtelee väärin, hän on rohkea mielipiteissään, hän on suoraselkäinen ja rehellinen.
"Jos maailma vihaa teitä, muistakaa, että ennen teitä se on vihannut minua.
|
|
Jos te kuuluisitte tähän maailmaan, se rakastaisi teitä, omiaan. Mutta te ette kuulu maailmaan, koska minä olen teidät siitä omikseni valinnut, ja siksi maailmavihaa teitä. [Luuk. 6:22]
|
Mitä maailma sitten tarjoaa meille. Eipä paljon muuta kuin meteliä ja tyhjiä sanoja. Kun avaan TV:n, kuulen sieltä yleensä vain huutoa ja melskettä, kiroilua ja väkivaltaa. Irtosuhteita, pettyneitä ihmisiä, pahoinvointia, sotaa ja kurjuutta. Samaa tarjoavat lehdet ja netti. Senkö pitäisi minun sieluani tyydyttää ja ravita?
Raamattu sanoo "Onneni on olla Herraa lähellä ja tehdä Hänen tahtonsa" ja se pätee minun elämässäni tänäkin päivänä. I love my Lord Jesus! Jeesus on Hän, joka pelasti ja vapautti minut tästä kurjasta maailmasta. Orjuudesta pääsin vapauteen. Ja se orjuus oli lähinnä sitä, että olin oman itseni orja. Kuljin omia teitäni ja joudun harhaan, todella kauaksi Jumalasta.
Olen niin kiitollinen siitä että olen saanut elämääni uskon lahjan, joka on tuonut rauhan. Tästä lahjasta en halua koskaan luopua. En voi ymmärtää, kuinka jaksaisin elää ilman uskoa, kuinka kukaan ylipäänsä näkee elämässä mielekkyyttä tai tarkoitusta ilman Jumalaa.
Enää en harhaile, vaan nyt tiedän mistä olen tullut, kenelle kuulun ja minne olen menossa.
Siunauksin,
Marita