Koronan kourissa

sunnuntai 29. maaliskuuta 2020


No emme onneksi ole, ainakaan vielä...

Itseasiassa meillä on asiat hyvin: sain perheeni kokoon Uudellemaalle. Se tiesi minulle pika-ajomatkaa Jyväskylään ja takaisin noutamaan riskiryhmään kuuluva opiskelijapoikamme kotiin päivää ennen kuin maakunnan  raja sulkeutui. Nyt minulla on hyvä olla; kukaan meistä ei ole yksin ja me kaikki olemme toistaiseksi terveitä. Kiitän Jumalaa joka aamu kun herään, avaan silmäni ja minulla on hyvä ja terve olo. Se on suurta!





Tuo otsikko juontuu siitä, että nyt voi sanoa, että koko maailma on koronaviruksen kourissa. Se on hämmentävää. Miten pieni virus pääsi yllättämään tämän ihmiskunnan niin totaalisesti?  Joka tuutista tulee koronaa ja miten siltä tulee suojautua. Olen samaa mieltä; kiellot, varoitukset ja kehoitukset pitää ottaa vakavasti.

Minä mieluusti alkaisin nähdä hengitys- ja silmäsuojaimia enemmän katukuvassa. Mutta jotenkin ne meitä suomalaisia nolostuttavat, emme halua ylireagoida ja erottua joukosta, vaikka muualla maailmassa henkilökohtaiset suojaimet ovat jo ihan normi. Totuus kuitenkin on, että virus pääsee elimistöömme nenän, suun ja SILMIEN kautta. Ja se on oikeastaan ainoa tapa suojella muita jos me oireettomana levitämme virusta, joka uuden tietämyksen mukaan leviää jopa hengitysilmassa.

Nyt toivoisin että katsoisit nämä lääkäri Pekka Reinikaisen videot. Hänen sanomansa on WHO:n ohjeiden noudattaminen ja aggressiivisen testaamisen käynnistäminen.

Reinikaisen rauhallista ja selkeää puhetta jaksaa kuunnella, joten please, käytä hetki aikaa nyt kun sitä on ja kuuntele faktatietoa.


Osa 1



Osa 2










T. Marita





Mitä sinulle sanoisin?

maanantai 16. maaliskuuta 2020


Maailma on myllerryksessä.

Kukapa olisi vielä muutama viikko sitten arvannut missä tilanteessa tänään olemme. Suomi sulkeutuu. Ihmiset ovat sisimmässään hädissään ja huolissaan tulevaisuudesta. Pysynkö terveenä? Entä lähimmäiseni? Miten tulemme toimeen kun kaikki se jonka varaan laskimme on romahtamassa?

Uskovaisena ihmisenä koen velvollisuudekseni sanoa teille rohkaisun, uskon ja toivon sanoja.

Mitä sanoisin?

Ensinnäkin haluan sanoa että Jumalalla on kaikki kontrollissa. Hän on elävä Jumala, jolla on kaikki valta ja voima. Hän on nähnyt tämänkin tilanteen jo edeltäkäsin. Ja tietää mihin kaikki tulee johtamaan. Jumala haluaa että me kriiseissä juoksemme hänen siipiensä suojiin. Hän lupaa pitää meistä huolen, kun kuljemme johdatuksessa ja rukoillen. Ehkä Hän ei muulla keinoin saa huomiotamme.















Maailma myrskyää, mutta siitä huolimatta meillä voi olla rauha sisimmässä. Itse yhä useammin laitan TV:n ja somen kiinni ja tartun raamattuun, josta ammennan toivoa, lohtua ja ihania lupauksia

kuten Psalmi 91:

Se, joka asuu Korkeimman suojassa ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa, sanoo näin: »Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani. Jumalani, sinuun minä turvaan.»
Herra pelastaa sinut linnustajan ansasta ja pahan sanan vallasta. Hän levittää siipensä yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla. Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi. Et pelkää yön kauhuja etkä päivällä lentävää nuolta, et ruttoa, joka liikkuu pimeässä, et tautia, joka riehuu keskellä päivää. Vaikka viereltäsi kaatuisi tuhat miestä ja ympäriltäsi kymmenentuhatta, sinä säästyt.
Saat omin silmin nähdä, miten kosto kohtaa jumalattomia. Sinun turvanasi on Herra, sinun kotisi on Korkeimman suojassa. Onnettomuus ei sinuun iske, mikään vitsaus ei uhkaa sinun majaasi. Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet, ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen. Sinä poljet jalkoihisi leijonan ja kyyn, tallaat maahan jalopeuran ja lohikäärmeen.

Mitä sinulle sanoisin?

Haluan sanoa sinulle Johanneksen 3. kirjeen luvun 2 sanoin:

”Rakkaani, minä toivotan sinulle, että kaikessa menestyt 
ja pysyt terveenä, niin kuin sielusikin menestyy.” 


T. Marita




Kinoksien keskeltä ammattikuvaajan silmin

perjantai 21. helmikuuta 2020


Haluan ilahduttaa teitä, jotka kaipaatte lunta ja talvea mustassa Etelä-Suomessa ammattikuvaaja Thomas Broumandin ottamilla kuvilla Leviltä.  Vaikka keli oli mitäänsanomattoman harmaa, ammattilainen sai siitäkin upeuden irti. Nämä kuvat ovat niin uskomattoman hienoja!


























Tytöt saivat toimia malleina, koska sattuivat lomailemaan Levillä lentoemäntätöiden lomassa. Olenkin päässyt läheltä seuraamaan lentoemännän ammattia ja todennut että se sopii hyvin luonteelle, joka kaipaa jännitystä ja vaihtelua ja pitää eritoten matkustamisesta. Vaikka aikaerot ja pitkät lennot ovat rasittavia, on vastapainoksi myös paljon vapaata. Eikä yhtään hullumpi etu, että vanhemmatkin pääsevät matkustamaan ns. ID-lipuilla. Ehkäpä haastattelen tytärtä tässä jossakin vaiheessa ja teen postauksen lentoemännän työstä, joka sattumoisin oli minunkin unelma-ammatti pienenä tyttönä :)







Mutta hei, ensi viikolla alkaa jo kevät eli en enää toivo lunta, vaan mieluummin odotan valoa ja aurinkoa ja lämpöä.




Valo ja uudet sohvatyynyt

lauantai 25. tammikuuta 2020

On se ihmeellistä mitä valo saa aikaan. Tulee kaipuu uuteen, puhtaaseen ja kauniiseen. Vanha ja kulahtanut saa lähteä pois. Näin tapahtui ainakin olohuoneen sohvatyynyjen suhteen. Joulunpunaiset tyynyt eivät näyttäneet enää lainkaan kivoilta ja sen vuoksi aloin selailla netistä, josko sieltä löytyisi kodikkaita uusia tyynynpäällisiä. Olen tykästynyt tällä hetkellä ns. hieman boheemiin, luonnonläheiseen beigeen tyyliin ja löysin juuri sopivia tuotteita Zoco:lta ja H&M homesta. Yleensä en netistä tilaa, koska takaisinpalautus tuntuu vaivalloiselta, mutta nämä tuotteet olivat niin takuuvarmoja, että päätin ottaa riskin. Kaikki olivat ok, paitsi yksi tyynynpäällinen vahingossa jätti-iso. Sen laitoinkin sitten sohvapöydän päälle pöytäliinaksi :)













Kappasvain, Päivän Tunnussanakin "matchaa" just uuden sisustustyylini kanssa :)







Portugalin Porto

lauantai 18. tammikuuta 2020

Porton kaupungissa kannattaa käydä mikäli liikkuu Portugalissa. Me lensimme Lissaboniin ja sieltä matkustimme reilu kolme tuntia bussilla Portoon, jossa viivyimme kolme päivää.

Porto oli mielenkiintoinen kaupunki. Erityisesti jäi mieleen paitsi ihana ja romanttinen hotellimme ihan kaupungin keskustassa lähellä kuuluisaa Ribeiran aluetta, myös Douro-joki, Dom Luis I - rautasilta, kapeat sokkeloiset kadut ja värikkäät talot. Kuljimme siis paljon jalkaisin, raitiovaunuilla ja busseilla. Kävimme katsomassa Atlantin maininkeja ja Felgueiras majakkaa.


Rautasillan ylitimme jalan joen toiselle puolelle.























Poikkesimme kahviloihin ja illallistimme kivoissa ravintoloissa. Jälkiruuaksi saatoimme nauttia pienen lasillisen paikallista makeaa portviiniä.

Sää Portugalissa oli viileähkö, sellainen 11-14 C, välillä oli sumuisia ja pilvisiä päiviä, mutta saimme myös nauttia auringosta ja valosta, jota oli aamu 8:sta ilta 18:n. Se tuntui ihanalta pimeiden Suomen  joulu/tammikuisten päivien jälkeen.