Toivo on elämämme ankkuri

Mieli on ollut iloisen valoisa. Siihen lienee monta syytä, joista yksi on ainakin se, että minulla alkoi täsmälleen viimeinen vuosi työelämässä. Jihuu! Nyt voin laskeskella, tämä on viimeinen toukokuu, viimeinen kesä, viimeinen syksy ja talvi jne...ei sen puoleen ettenkö pitäisi työstäni, josta en ole kertonut paljoakaan. Minulla on kiva työ ja ennenkaikkea ihanat työkaverit, joiden kanssa pohdimme kaikkea maan ja  taivaan välillä, kuten käydäkö kaupassa Lidlissä vai K-marketissa.
Kuulin juuri että Lidlistä saa maan edullisimmat Cashew-pähkinät (!)

Minulla on myös ihania ystäviä ja tällä viikolla oli ihana Naistenpiiri-ilta. Saimme vieraaksi Minna Rissasen, naisen joka on kirjoittanut kirjan: Sieluani et saa. Hän oli naimisissa narsistisen miehen kanssa ja koki elämässään romahtamisen ja pohjallakäymisen, jossa hänet riisuttiin kaikesta omavoipaisuudesta. Minna puhui toivosta. Toivoakin on monenlaista, toivotellaan kaikkea hyvää ja toivottavasti selviät jne. Joskus se voi tuntua vain löyhältä kädenpuristukselta. Mutta Raamatun antama toivo on jotakin paljon varmenpaa ja syvempää.  

Hepr. 6:19 
   
Se toivo on elämämme ankkuri, luja ja varma. Se ulottuu väliverhon tuolle puolen.

Sitten vielä pitää mainita että todellakin olin toimittaja Anu Lehtipuun haastattelussa Radio Deissä. Vähän jännitti kyllä, mutta tapasin heti sisälleastuttuani tutun 27 vuoden takaa, niin jännitys unohtui siliän tien menneitä muistellessa. Mutta jos sinä tahdot kuulla mitä tuli sanottua, niin ole Radio Dein taajuuksilla ensi viikolla 13. - 17.5. klo 14:45 - 14:50 (5min!) tai kuuntele kooste kaikista sessioista 25.5. klo 20:00-21:00. Haastatteluni liittyvät "Lähdetään liikkelle"- teemaviikkoon.

Radio Dei löytyy taajuudella 89.00 ainakin Uudellamaalla ja nettiradiona googlaamalla, jolloin voit kuunnella vaikka tietsikaltasi.

Ollaan kuulolla!

T. Marita

Pieniä alkuja

Toukokuu alkanut. Tätä kuukautta olen odottanut kovasti. Se on lempikuukauteni, sillä on valoisaa ja lämmintä (paitsi tänään ja viimepäivinä), pihamaa viheriöi, mutta ei ole vielä riistäytynyt käsistä. Kaikki kesän ihanuudet ovat vielä edessäpäin! 

Katkaisimme miehen kanssa latvat ylikorkeiksi kasvaneista kirsikkapuistamme ja toin sisälle maljakkoon pienillä nupuilla olevia oksia. Nyt ne alkavat puhjeta kukkaan :)

Samallalailla elämässä nupullaan olevat asiat alkavat puhjeta kukkaan. Ensin ne ovat pienenpieniä ajatuksia ja outoa kutinaa: tässä on jotakin enemmän. Sellaisia tunteita olen kohdannut tutustuessani johonkin ihmiseen, käydessäni jossakin paikassa tai esimerkiksi vuokramökilläni. Tai ryhtyessäni johonkin projektiin. Syvä rauhan ja hyvänolon tunne valtaa ja varmuus siitä että se mikä on tapahtuakseen tapahtuu ilman suurempia ponnistuksia. Se on Herran työtä ja niin saa olla. Itse olen vain välikappale.

Ihminen on luotu Jumalan yhteyteen ja voi kokea täydellisen rauhan ainoastaan Jumalan yhteydessä. Me olemme Jumalan tekoja, luodut hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut että me niissä vaeltaisimme (mukaellen Ef 2:10). Voin kokea iloa ja täyttymystä kun vaellan sitä tietä, joka on minua varten valmistettu. Ja sinua varten myös. 

Ensi maanantaina olen menossa radionauhoitukseen. Minua haastatellaan Radio Deissä "Lähdetään liikkeelle"- ohjelmaan, jossa kerron elämästäni. Kuinka olen lähtenyt liikkeelle ja kulkenut ennaltavalmistetuissa askelissa. Nauhoitukset ovat viisi minuuttia pitkiä ja tulevat viitenä päivänä  ulos radiosta. En ole ennen radiossa puhunut, joten pikkasen jännittää tämä(kin) uusi kokemus.

Siunattua ja ihanaa alkavaa viikkoa!

Koitan jossakin vaiheessa alkaa päivittää lisää Israelin matkan kuvia. Viime ajat ovat olleet hektisiä, mutta kohta rauhoittuu....