Joulutunnelmia 2018

   

Hyvän joulun toivotukset täältä Sipoosta! Olemme saaneet viettää ihanaa valkeata joulua perheen ja ystävien parissa. On ollut juhlaa kun molemmat lapset ovat kotona, tosin eilen aattona tyttären täytyi lähteä töihin melkein suoraan ruokapöydästä. Sellaista se on nuorten elämä...

Tänään joulupäivänä tulivat käymään vanhimmat pojat puolisoineen ja pieni lapsenlapsemme Julia.

Mies pääsi joulupukiksi naapuriin ja siinä sivussa minä sain toimia muorina. Jouluyönkirkko Söderkullan uudessa kirkossa kruunasi päivän tunnelmallaan ja rauhalla.

Minulla alkaa vuosi 2019 viimeisenä kokonaisena vuotena työelämässä. I can´t believe!

Toivon teille kaikille hyvää joulun jatkoa ja voimien keräämistä työhön ja arkeen!

joulu 2017

• yhdeksän henkeä joulupöydässä
• kävin joulukirkossa kaksi kertaa: klo 14 perheen kanssa ja vielä yöllä klo 23 ystävättären kanssa
• kuusi oli korkea ja kapea, koristeltu hopealla ja valkoisella
• lanttulaatikosta tuli karvasta kun en laittanut siirappia lainkaan (koitin tehdä terveellisen version)
• perunalaatikko imeltyi miltei
• kinkku oli 7 kg ja aika suolainen
• taittelin servetit tähden muotoisiksi, yhden laitoimme kuusen latvaan
• tyttärestä oli suuri apu keittiön puolella 
• pieni Julia sai pyörivän ja nauravan possun :D
• sain kivoja lahjoja ja ihan juuri sopivasti
• nuoriso pelasi lautapelejä yöhön klo 1.30 saakka

Älkää ihmetelkö että kuvaan mattoa joulukoristeiden sijaan, mutta se johtuu siitä että matto on uudenuutukainen  :) 

Rauhoittumista sekä hieman juhlahumuakin

Suuri kiitos kommentoijille viime postaukseeni ja kiitos myös teille, jotka olette täällä mukana matkassa ilman kommenttejakin. Itsekin olen laiska kommentoija :) Tiedän että teitä on paljon ja se lämmittää mieltäni. Erityisesti kun tämä postaustahti on ollut hitaanpuoleista.

En halua kuitenkaan lopettaa blogiani, sillä aina välillä tulee voimakas tunne, että minun täytyy jakaa sitä hyvää mitä olen saanut omassa elämässäni kokea. Ja hyvällä tarkoitan elämää suurempia asioita; rauhaa, luottamusta, tasapainoa ja eheyttä. Vaikka on ollut rankkaakin, päivittäin saan kokea, että minua ja meitä tuetaan. En uskalla edes ajatella minkälaista elämä olisi ilman uskoa Jumalaan, miten ylipäänsä kukaan jaksaa koettelemuksia ja vastoinkäymisiä ilman turvaa hyvään Taivaan Isään.

Tänä syksynä olen halunnut rauhoittua oman kotini sohvannurkkaan. Laitoin perheen etusijalle ja olen keskittynyt nuoremme diabeteksenhoitoon (ja se onkin aikamoisen työllistävää!) sekä pieneen pikku-Julia lapsenlapseemme. Julia on nyt 1v 4 kk. Minua ei ole haitannut edes pimeys ja loskakelit. Naistenpiirikin jäi tauolle. Mutta oloni on hyvä ja siitä tiedän että näin kuuluu olla ja että KAIKELLA on tarkoituksensa. Usko pois, myös sinun elämässäsi!

Vietimme suvun yhteistä pikkujoulua viime viikonloppuna. Oli ruhtinaallista kun ei tarvinnut huolehtia mistään, vaan sai keskittyä seurustelemiseen tärkeimpien ihmisten kanssa.  Koolla olivat rakkaat vanhempani ja kaikki kolme siskoani puolisoineen ja lapsineen. Osa serkuista ei tosin päässyt paikalle. Olimme siis Hämeenlinnan Vanajanlinnassa, joka oli täynnä historiaa ja jouluntunnelmaa.

Näihin joulunalustunnelmiin

- be blessed  < 3

T. Marita

Toivomus

Hei!

Minulla olisi toivomus. Haluaisin tietää keitä teitä on, jotka seuraavat tätä blogia? Pyytäisin jättämään viestin kommenttikenttään. Ihan lyhyt huikkaus että hei, täällä ollaan, riittää :)

Asia tuli mieleeni, kun eilen aamulla sain puhelinsoiton tuntemattomasta numerosta. Siellä oli ystävälliseltä kuullostava naisääni, joka esitteli itsensä blogini lukijaksi ja jolla oli minulle tärkeää asiaa. No, en kerro asiasta sen kummemmin, mutta tuo soitto ja rohkeus soittaa teki minuun syvän vaikutuksen ja sai minut todella iloiseksi! Ehkä tämän blogin olemassaololla on kuitenkin jokin merkitys tässä maailmassa, joka suorastaan tulvii blogeja ja aiheita laidasta laitaan.

Kiitos sinulle uudelle blogiystävälleni rohkeasta teosta! Meitä yhdisti usko ja monta muutakin asiaa. Tämän takia minua alkoi todella kiinnostaa kuinka paljon teitä muita on siellä, tuntemattomia ystäviäni. Elämä on yllätyksiä täynnä ja jokainen päivä on mahdollisuus uusille aluille.

Kuvat liittyvät eiliseen päivään siten että vietimme pientä pikkujoulua ystäviemme kauniissa uudessa kodissa. 

Mutta nyt, ole rohkea ja laitahan kommenttisi minun ja muidenkin iloksi :)

Merkityksellisyys ja tauko

Hunajaa ja maitoa blogi jää tauolle. Tauon pituudesta ei ole vielä tietoa.

Blogi jatkaa heti kun kirjoittajalla on mielekkäitä ja merkityksellisiä aiheita. Sellaista asiaa, jossa on muutakin sanomaa kuin pintaa. 

Olen väsynyt tyhjänpäiväisyyteen. Sen huomaan esimerkiksi TV-ohjelmien valinnassa. En jaksa sisällöttömiä tekohauskoja tai väkivaltaohjelmia, ajanviihdettä, joka jättää pään tyhjäksi. Taiteellisuuskin on kyseenalaista jos näkemästään jää epämiellyttävä olo.

Mikäli minut täytetään tuoreilla, uusilla ja merkityksellisillä ajatuksilla, niin kenties blogi herää henkiin. Ehkä silloin tällöin käyn laittamassa kuulumisia.

Viimeisimmät kuulumiseni ovat äidin kahdeksankymmenvuotissyntymäpäivät, joita juhlimme suvun voimin. Pidin äidille puheen, josta otos..

"Olemme saaneet Jumalalta runsaasti siunausta, jolle kuuluu kiitos ja kunnia ja itseasiassa koko elämämme. Pelastussanoma on kuitenkin se kaikista tärkein. Ainakin minä haluaisin nähdä tämän porukan kerran taivaallisessa valtakunnassa juhlapöydän ääressä. Kukaan meistä ei tiedä mikä on se viimeinen päivä. Jos en koskaan muulloin tätä sano ääneen, niin haluan sen sanoa 
ainakin tämän kerran ".

My happy family; Anita, Kristiina, äiti, isä, minä ja Katriina

Nämä sanat tulivat suoraan sydämestäni ja koin suurta iloa, että sanoin asian, jolla on merkitystä!

Kotona olen kerrankin ollut ajoissa, lahjaksi saatu kuusi on tuotu sisälle ja koristeltu, lahjat ostettu ja paketoitu, joitakin kortteja ja paketteja lähetetty ja koti siivottu. Ensimmäinen jouluvieras oli tytär Joensuusta, seuraava vieras hänen hongkongilainen kämppiksensä.

Tahdon toivottaa teille kaikille rakkaille, uskollisille blogini lukijoille siunattua joulua, saakoon se olla rauhoittumisen ja levon aikaa. 

Ja Uusi Vuosi 2016 tuokoon minulle ja kaikille teille jotakin uutta ja merkityksellistä! 

T. Marita

Ruusuiset sytykkeet

 Olen ihastunut ruususytykkeisiin, sillä ne ovat kauniita ja myös käytännöllisiä. Ne helpottavat tavattomasti takan, saunan tai muun tulipesän sytyttämistä palaessaan 5-10 min. Ei enää jatkuvaa tulitikkujen raapimista ja paperin tunkemista tulipesään.




Minulla oli etuoikeus päästä sytykkeiden valmistamisen salaisuuteen naapuri-Raisan johdolla. 

Tarvittiin vain:

• kananmunakennoja
• kynttilänjämiä
• huono kattila
• pihdit
• sanomalehtiä

Meillä oli rattoisa hetki kera glögin, pipareiden ja askartelutarvikkeiden:

Näistä ruusuista tuli aika tummanpunaisia, mutta väriä voi säädellä steariinin sävyllä ja dippausten määrällä. Ruusujen valmistaminen oli helpompaa kuin olin kuvitellut. Luulin, että se on sotkuista, työlästä ja erityisesti minua pelotti kuuman steariinin kanssa pulaaminen. 

Lyhykäisyydessään kananmunakennon kuppiosaan aloimme rakentaa suorista nauhoista sisusta. Nauhat oli revitty kennojen kansiosista. Väleihin tungimme "terälehtiä", niin että ruusu pysyi tiukasti kasassa.

Kynttilät sulivat hetkessä induktioliedellä kirkkaaksi nesteeksi, johon dippailimme ruusuja. Nämä ruusut on dipattu vain kaksi kertaa. Lopuksi laitoimme ruusut sanomalehden tai leivinpaperin päälle kuivumaan. Ja seuraavaksi pakkasimme ne kauniisti sellofaaniin lahjaksi. Kattilaan jäänyt steariini jähmettyi, jossa se odottaa seuraavaa käyttökertaa.

Hyötykäyttöä ja kierrätystä parhaimmillaan!