Minua on suuresti liikuttanut palaute jota olen blogistani/bloggaamattomuudestani saanut. Monet ovat sanoneet että blogillani on ollut merkitys, se ei ole ollut pelkkää pintaa, vaan tuonut uusia ajatuksia tai hyvää mieltä tai jos ei muuta niin lukijani tietävät mitä minulle kuuluu. Tämä kaikki on saanut minut suorastaan motivoitumaan uudelleen.
Blogin kautta on syntynyt myös uusi ystävyys, joka voi vielä johtaa ties mihin yhteisiin juttuihin, mutta se jääköön tässä vaiheessa salaisuudeksi perheidemme välillä...
Mutta aiheeseen.
Hiihtolomat alkoivat Etelä- Suomessa. Perheemme miehet lähtivät Englantiin (futis, you know), mutta minäpä lensin Joensuuhun tyttären luokse viikonloppumatkalle ennen heitä.
Hieno Helsinki-Vantaan lentokenttä viritti välittömästi matkatunnelmaan.
 |
 |
| Helsinki - Vantaa lentokentällä |
Ja todellakin - matka oli kuin pieni ulkomaanreissu. Siihen oli tyttären lisäksi kaksi muuta hyvää syytä: Joensuussa ja sen liepeillä asuvat ystävättäreni, joita sain pitkästä aikaa tavata.
______
Kun äiti saapuu tyttärensä luokse, vaalitaan perinteitä: äiti tarkistaa onko puhdasta, kaapeissa järjestys (salaa ehkä...), käydään kaupassa ostamassa jääkaappi täyteen ruokaa ja annoksia valmistetaan tulevalle viikolle. Saatetaan jopa käydä ravintolassa syömässä ja sekös on luksusta köyhälle opiskelijalle :)
Tytär sai hienon tuliaisen:
 |
| Mie oon niin pikkuinen! |
Ja eikun kauppaan ja ruuanlaittoon.
Reseptin nappasin Anna-lehdestä, joka sattui olemaan matkalukemiseni: Tomaattinen kasvis-pastakeitto, höysteenä hieman jauhelihaa. Siitä tulikin oikein runsas ja makoisa ruoka, jota taidan tehdä kotonakin.
 |
| Tomaattinen kasvis-pastakeitto |
 |
| Karjalanpiirakat Karjalassa ihan must! |
 |
Illalla lähdimme vielä Vapiksen nuorteniltaan. Kävelyä oli varmaan 4 kilometriä mennentullen ja matkan varrella näimme hienon ortodoksikirkon iltavalaistuksessaan.
Olin ilahtunut, sillä Vapiksen sali oli täynnä nuoria. Tunnelma oli rento ja lämminhenkinen. Miten hienoa, että on olemassa vaihtoehto nuorillemme, josta saa elämäänsä turvallisen perustan, iloa ja toivoa sekä hyvää seuraa. Mitja piti hienon puheen ystävyydestä. Ja lopuksi oli runsas iltapala.
Kyllä uni maittoi reippaan ulkoilun jälkeen meille molemmille.
Seuraava päivä jatkui samaan malliin - ulkoilua, ruokakaupassakäyntiä, ravintolatapaaminen ystävättären kanssa, kokkausta...niin ja hieman pesin kylpyhuonetiloja :)
 |
| My beautiful and lovely daughter |
Joensuussa riittää siltoja!
Tytär oli hankkinut sponsoreita Lutns 15 - ryhmänsä kanssa.
Kas, tuttu sponssi polvessa:
Kas, tuttu sponssi polvessa:
Opiskelijakämpässä oli jopa ruusutarha - olin vaikutettu!
 |
Muistoksi äidin vierailusta jäi tulppaanit, pingu ja täysinäinen jääkaappi!
Illalla lensin takaisin kotiin ja tänä aamuna heräsin jo klo 4.00 viemään niitä miehiä kentälle. Arvatkaas vaan kuka nauttii tällä hetkellä kiireettömästä yksinolosta ja hiljaisuudesta kotona ? Ja aikoo mennä aikaisin nukkumaan....
Hyvää hiihtolomaa!
