Kehittymistä keittiössä ja muutoinkin

At Maria´s blogissa oli mainio postaus blogikuvista ennen ja nyt. Siispä minäkin satuin vilkaisemaan aiempia postauksiani. Kehittymistä on toivon mukaan tapahtunut seitsemässä vuodessa johonkin suuntaan. Tosin täytyy myöntää, etten ole samalla palolla ja intohimolla suhtautunut kuvaamiseen ja tekstien tuottamiseen kuin esimerkiksi Maria ja moni muu bloggaaja, jotka ovat kehittyneet suorastaan ammattilaisiksi. Tässä vaiheessa minulle riittänee rauhallinen tahti ja inspiraation iskiessä kirjoittelen laidasta laitaan. Lopettaa en halua, sillä olen pari kertaa tehnyt niin todeten, että tänne blogimaailmaan on ikävä. Joten tauot ovat ihan jees, mutta lopettaa...ei ainakaan vielä....

Muutoksen tuulet ovat puhallelleet myös keittiössä, josta alla olevat kuvat. Ajanhengen mukaan ollaan siis menty kohti rauhallisempaa ilmettä ja olen oppinut myös säätämään valotusaikaa kamerassa :)

Tarkoitus olisi osallistua Fridan valokuvauskurssille sitten kun sellainen tulee tänne Sipooseen (on kuulemma tulossa). Ja ehkä parin vuoden kuluttua, kun koittaa toisenlaiset ajat työelämän jälkeen, on aikaa kehittyä vaikka mihin.

Pentikin Salonki-pöytäliina

Pöytäliina on harvemmin toteutettu hankinta. 

Liikkuessani Ideaparkin Pentikillä silmiini osui kauniin värinen Salonki-pöytäliina, joka jäi kaihertamaan mieltäni, kunnes päätin kokeilla miten ruokapöydän ilme muuttuu pöytäliinan myötä - ja menin Pentikille. 

Väri on uskomattoman kaunis sini-ruskea. Sininen ei ole kuulunut sisustusvärimaailmaani, mutta kuvista huomaa, että väri voi olla yllättävän "pukeva".

Kynttelikön hankin jo keväällä Perfect Homen sisutuskutsuilta. Sekin on kiva, sillä siihen voi laittaa koristeita teeman mukaan (joulu jo mielessä :))

Ja loppuun kiitos namipurkin tuojalle Pialle. Meillä oli syksyn ensimmäinen Naistenpiiri ja oli ilo istua uusitun pöydän äärellä :) Naistenpiiristä sen verran, että saimme kuulla ihmiskaupanuhreista Suomessa. Kyllä, heitäkin on ikävä kyllä Suomessa (pakolaisten ohella). Katriina Lehelma kävi kertomassa työstään Samaria järjestössä naisten ja lasten auttamiseksi. Hän vetää ns. Rose - projektia.

Ilta oli hirmu mielenkiintoinen ja puhutteleva.

Katriina oli muuten vuoden alussa Ylen Tuhkimotarinan päähenkilö. En tiedä, onnistunko linkkaamaan Areenan tallenteen tähän, sillä se on koskettava kertomus Katriinasta, joka tuli kaukaa Australiasta Suomeen tekemään työtä, joka oli hänen sydämellään.

http://areena.yle.fi/1-2252645?autoplay=true

Uudet ruokaryhmän tuolit

Kaikki sai alkunsa jo helmikuussa, kun Askossa kuului se kuuluisa Klik. Tässä tapauksessa Adele- tuolien kohdalla ;) Joskus tietää oitis, kun joku juttu osuu kohdalleen ja silloin on turha enää pohtia. Tiesin, että nämä tuolit kuuluvat meille! Ne täyttivät kaikki kriteerit, joita minulla oli: 

mustat, pöydän kanssa stemmaavat, pehmustetut, hyvät istua ja ulkonäöltään näyttävät. Hinta - no se olisi voinut olla tietysti alhaisempi, mutta ajattelin, että nämä saavat olla loppuelämämme tuolit -  ja ollaan ilman kesälomamatkaa tänä vuonna.

Viime keskiviikkona tuolit saapuivat kuuden viikon (!) odotuksen jälkeen - osissa tietysti, kuten kaikki tänä päivänä. Olihan siinä ruuvaamista, mutta yllättävän helposti se kuitenkin kävi.

Käsittelin tuolit tekstiilisuoja-aineella. Tämä toimenpide on syytä uusia 1-2 v. välein. Onneksi musta on värinä armollinen. Olen tyytyväinen ja mieskin näyttää tykkäävän sillä tuolit ovat "nojatuolimaiset" - laajat ja pehmeät ja hmmm -  ehkä hieman maskuliiniset

Tänään on kesälomani ensimmäinen päivä. Ulkona tuulee viileästi, joten olen siivonnut kotia. Ihanaa aloittaa loma, kun koti näyttää hohtavan puhtaalta. Mutta kyllä minä aion tehdä jotakin muutakin, ainakin kirjoitella blogiini juttuja ahkerammin :)

Pastakutsut

Olen vihjaillut matkan varrella, että tulossa on pastakutsut - sitruunasellaiset. Idean sain Suolaajahunajaa - blogista.

Itseasiassa asia konkretisoitui, kun halusin tehdä viidentoista hengen porukalle helpon ja maistuvan illallisen mahdollisimman vähällä vaivalla. Ajattelin, että jos raaka-aineet ovat hyvät, epäonnistumisen mahdollisuus on minimissä. 

Tampereella sijaitsevasta Keittiöelämää kaupasta hankin viime viikonloppuna pastan, joka oli juuri oikeanlaista italialaista artesaanipastaa, siis pitkä kuivausaika matalassa lämpötilassa. Lisäksi ostin gluteenitonta maissipastaa.  Samalla reissulla kävin noutamassa Tampereen kauppahallista  parmesaanijuuston. 

Ja  paikallisesta Sipoon marketista hankin sitruunaa, timjamia, rucolaa, pinjansiemeniä ja salaattiaineksia alkupalaa varten.

 "Leipänä" oli Vanhasta Kauppatalosta hankittu jaksamisleipä (!).

Sitruunapasta onnistui yli odotusten! Tästä todisteena kokin koulutuksen omaavan vieraan positiivinen arvio ja erityisesti se kun lapset pitivät pastasta!

Jälkkäriksi ystävämme olivat valmistaneet marjapavlovan:
Marenkia, kermavaahtoa ja Lidlin marjoja - gluteeniton, herkullinen ja näyttävä teos, josta riitti iloa koko porukalle.

Mikä sen parempaa kuin olla tutussa rakkaiden ystävien ympäröimässä seurassa! Jutella niitänäitä. Naiset pikkuhiljaa siirtyivät omaan soppeensa miesten jäädessä politikoimaan. Yllä olevassa kuvassa näkyy nuorisopöytä, joka oli sisäänraahattu terassipöytä ja josta nuoriso näyttää jo häipyneen pelikoneen ääreen.

Ja ne kukat ja lahjat,  joita saimme -  kiitos!!!

SITRUUNAPASTA

kahdelle

noin 200 g kuivapastaa 

öljyä 

1 sitruunan raastettu kuori

3 rkl sitruunamehua

25 g voita

1 dl valkoviiniä

1 dl kuohukermaa

noin 50 g parmesania

suolaa

mustapippuria

Rucolaa ja tinjamia

1. Raasta sitruunan kuori.  Purista sitruunan mehu, raasta parmesan ja silppua yrtit.

2. Keitä pasta reilusti suolatussa vedessä.

3. Valmista kastike. Laita pannulle voi, sitruunankuoriraaste ja sitruunamehu. Paista noin minuutti. Kaada valkoviini ja nosta lämpöä reilusti, kiehuta noin minuutti. Lisää pannulle kerma ja keitä kunnes kastike alkaa paksuuntua. Lisää tinjaminin oksa antamaan makua.

4. Mausta ripauksella suolaa, rouhi joukkoon reilusti mustapippuria ja suurin osa parmesanista.

5. Poista tinjaminin oksa kastikkeesta

6. Kaada pastasta vesi pois ja sekoita se kastikkeen joukkoon. Sekoita sekaan rucola tai muita yrttejä silputtuna.

7. Annostele pasta lautaselle, ripottele päälle parmesania ja rucolaa,

Pirtsakkaa viikkoa!

Tuolipohdinta jatkuu...

Jokin aika sitten pohdiskelin täällä blogistaniassa tuoliasiaa klikkaa tästä. 

Kyseiset tuolit ovatkin olleet ykkössijalla, olisivathan ne niin edullisetkin, mutta viime viikolla törmäsin Askossa tuoleihin, jotka pysäyttivät oitis. Istahdin tuolille ja voi, miten miellyttävältä se tuntui. Ei nihkeää nahkaa, ihanan pehmyt ja vaikutti melkoisen tukevalta.

Ja näyttäisivät tosi hyviltä hehtaarilamppujeni kanssa!

Kyseessä on uutuusmalli Adele:

Vitsit, nämä tuolit olisivat jotenkin NIIN mageet...

Oli siellä melkein samanlaisia vaaleampanakin, Andorra - tuoli nimittäin:

Luonnossa vaalea väri näyti hieman kulahtaneelta (ja käsinojat valahtaneelta). Musta värinä olisi armollisempi käytössä.

Hintaa molemmilla on n. 200 € / kpl, joten täytyy alkaa kytätä tarjoushintoja - tai säästää.

Mitä te tykkäätte näistä tuoleista?