Krulla, hääpäivä ja uuden vuoden aatto

lauantai 31. joulukuuta 2011

Juhlistimme hääpäiväämme lounaan merkeissä.
Kaupungin parhaimmat leivonnaiset ja Wienerschnitzelit löytyvät
itävaltalaisravintolasta Krullasta.
Tässä kahvilassa on aito wieniläistunnelma:
Istuimme viihtyisään nurkkaukseen:
Hetken kuluttua pääsimme nauttimaan itse ravintolan omistajan Oliver Krullan paistamat leikkeet:

Hinta 15 € ei ole paha, sillä siihen kuuluu alkupala runsaasta salaattipöydästä:
ja kuppi maailman parasta Julius Meinl kahvia:
 Jopa sokerivalikoima on runsas:
Kakkuvalikoima on loistava:
Tässä vielä yleissilmäys ravintolaan:
Pienenä anekdoottina voin mainita, että Oliverin äiti sattui olemaan paikalla ja tuli juttelemaan kanssamme. Nimittäin yksi siskoistani oli aikoinaan au pairina Krullan perheessä hoitamassa Oliveria ja hänen pikkuveljeään (joka myös nykyisin työskentelee ravintolassa) ja siten meistä on tullut perhetutut.

Ihmeellisiä ovat välillä elämämme polut....

Uuden vuoden aatto/hääpäivä ei suinkaan päättynyt tähän (sehän on vieläkin menossa :))
Saatte kuulla pikapuoliin, minne mieheni vei minut seuraavaksi...

Alpakoita

perjantai 30. joulukuuta 2011

Joulunpyhien kohokohta oli vierailu serkkuni luona.
Hän asuu aivan ihastuttavassa ekohirsitalossa lähellä syntymäkotiani.
 Serkulla on mielenkiintoisia naapureita - alpakoita!

Komeat urokset ja jouluvalot :)
Alpakat kurkottelevat ja tulevat lähelle. 
Serkulla riittäisi paljon kerrottavaa niiden sielunelämästä; 
kuinka esim. eräs Grace-vasa tulee luokse ja nuuskuttaa kasvot läpikotaisin :)

Tiesittekö, että alpakoita käytetään terapiaeläiminä mm. vanhainkodeissa?
Ne voidaan kasvattaa sisäsiisteiksi! 
Hmmm, pitäisiköhän harkita....lapset ainakin olisivat innoissaan!


Arvatkaapa mikä päivä huomenna on?


No, tietysti meidän 17v. HÄÄPÄIVÄ, 
jonka kunniaksi on mahtavat ilotulitukset ympäri Suomen ;)





Kohokohdat jouluna 2011

torstai 29. joulukuuta 2011

Joulu tuli ja meni.
Siihen kuului aaton vietto mummin, papan ja siskoni perheen kanssa.
Parasta tietysti oli yhdessäolo.
Minulle joulun rauha ja tunnelma alkaa aina aaton haudallakäyynistä ja joulukirkosta:
Vilppulan kirkko
Kun lähdimme kirkosta, oli näin pimeää:


Tapaninpäivänä tulimme kotiin, jossa meitä odotti pihaan kaatunut puu ja sähkökatkos, jota 
kesti n. 16 h. Kynttilänvalossa paistoimme takassa nakkeja - siinä oli illallisemme...

 

Joulu alkoi...

torstai 22. joulukuuta 2011

Loma - tänään alkoi joulu!  Huomenna suuntaan maalle sukulaisten luo varsinaiseen joulunviettoon.

Päivä valkeni kauniin kuuraisena ja valoisana.
Ryntäsin postilaatikolle, ja kas, siellä oli paikallislehti, jossa kiva artikkeli joulukulkueestamme.

Siivoilin sen verran kuin jaksoin.
Paketoin viimeiset lahjapaketit. 
Sytyttelin kynttilöitä ja napsin muutaman kuvan muistoksi tästä joulusta.
Kuvassa oleva upea amaryllis on lahja työkavereiltani - tosin katkaisin toisen varren vahingossa :(


Elämäni pienin kuusi on jo aiemmin tuotu sisälle ja koristeltu 
(se vain on pakko olla, olin kotona tai en!)

Näiden kuvien myötä haluan toivottaa levollista ja rauhallista joulua teille kaikille lukijoilleni!
Teistä on tullut tuttuja ja tärkeitä!

Nyt blogini hiljenee toviksi...




Pieni joulun ihme

maanantai 19. joulukuuta 2011

Asukasyhdistyksemme on pohtinut, miten saada ihmiset liikkeelle, kokoontumaan yhteen ja tutustumaan toisiinsa. Joku sen keksi: järjestetään joulukulkue!

Olimme sata varmoja, että me n. 7 aktiivia saamme keskenämme marssia, sillä olihan ilmakin mitä kamalin, vettä satoi ja oli pilkkopimeää.

Valmistauduimme kuitenkin huolella. Jaoimme ilmoituksia joka kotiin. Varasimme hevoset kärryineen ja tietysti joulupukin. Kaupanpäälle saimme joulupukin muorinkin. Lämmitimme 10 l glögia ja ostimme pipareita. Kaikki oli valmista. Jopa toimittaja paikallisesta lehdestä saapui kutsumanamme paikalle.


N. klo 17.50 alkoi porukkaa tulla, isoja ja pieniä tonttulakeissaan, joillain oli lyhdyt, toisilla koiria - lisää ja lisää iloista porukkaa...


Pitkä kulkue lähti liikkeelle, ensin minä (tiesin 2,2 km reitin), sitten valkoinen hevonen rattaineen ja hieman isompi hevonen, jolla ratsastettiin. Viimeisenä tuli mönkijä, jonka peräkärryihin koottiin pienimmät väsyneet.
Toiset innostuivat laulamaan, tunnelma oli iloinen.

Lopuksi päädyimme päiväkodin terassille, jonne olimme varanneet tarjoilut.

Ohessa muutama välähdys:


Voi kuinka onnellisia olimme, että kerrankin saimme ihmiset mukaan ja koimme yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Moni tutustui naapuriinsa, paikalla oli paljon uusia vastamuuttaneita.

Jatkan tätä kertomusta vielä tuonempana, jos saan lisää kuvia hevosista ym. Itselläni ei ollut kameraa (en yksinkertaisesti uskonut ehtiväni kuvaamaan...)

Palataan! 

 

Enää kaksi kuukautta...

torstai 15. joulukuuta 2011

Tämän pimeyden ja märkyyden keskellä tuo hieman lohtua ajatus, että tasan kahden kuukauden kuluttua istahdan lentokoneeseen, joka lennättää minut ja tyttäreni jonnekin kauas, missä on tämän näköistä...
Kuvitelmissani tuo kuvan nainen olen minä, joka on tehnyt piiitkän kävelylenkin kilometrien mittaisella hiekkarannalla
...ja jota

odottaa runsas illallinen buffet-pöydästä...
...sen jälkeen kun tullut lepäiltyä rantatuolissa:
...ihanan kirjan ja kasan naistenlehtiä parissa...

ja pulahdettua lämpimään  uima-altaaseen:
Lokoisan päivän jälkeen on mukava sulkeutua viehättävään huoneeseen ja kellahtaa pehmeälle pedille:

Miten odotankaan tätä lepolomaa!

Ja sitä taitaa odottaa myös eräs blogiystäväni, jota en uskalla ilman lupaa tässä paljastaa :)

Edit: Paljastus, eli blogi-ystäväni Maria Syrup & Honey - blogista on täällä viikoa aikaisemmin. Harmi, sillä olisipa ollut hauska tutustua häneen kasvokkain!
Olisi ollut hunajaista ja siirappista lepolomaa maidon kera :)




Jump In

tiistai 13. joulukuuta 2011

Minua on alkanut houkuttaa kuvassa oleva oloasu, päivän hittituote erityisesti nuorisolla Jump In-haalari!

 Itse asiassa liityin tänään City Dealiin, jonka lahjakortilla saa vastaavat inOne haalarit 44  €:lla (normaalihinta 110,90 €, kts. Joulukauppa. Tarjous päättyy 16.12, tosin tuote tulee vasta helmikuussa...)
 Kiva (myöhais)joululahja tyttärelle. 
Ja kyllä se minullekin kelpaisi, varsinkin jouluähkyyn.



Valloittava salaisuus 22

maanantai 12. joulukuuta 2011

Blogiystäväni - teistä on tullut minulle tärkeitä.
Seuraan elämäänne mielenkiinnolla, olette alkaneet tuntua tutuilta. Välillä olen sydän syrjälläni pettymyksissänne ja vastoinkäymisissänne, mutta myös iloitsen kanssanne kaikesta ihanasta, josta osaatte nauttia!
Kaikella on tarkoituksensa, jopa blogimaailmalla, näin uskon...

Voitelin 5 kpl Väinämöisen palttoonappeja valkosipulituorejuustolla, lasi glögiä ja tästä se lähtee - postaukseni romanssin kaipuusta. Vuorossa siis "Valloittavaa salaisuutta" s. 124

"Naisesta tulee kaunis kun hän uskoo olevansa rakastettu. Kun nainen on irrallaan rakkaudesta, ilman että kukaan tavoittelee häntä, jokin hänessä nuutuu kuin kukka, jota kukaan ei enää kastele. Mutta tämä sama nainen, jota kaikki pitivät melko tavallisena, eivätkä erityisen viehättävänä, muuttuu hurmaavaksi ja kutsuvaksi, kun häntä tavoitellaan.
Kaipaamme romanssia. Jossakin syvällä sisimmässäsi tiedät sen. Mutta tätä et välttämättä tiennyt: sinun ei tarvitse odottaa miestä kokeaksesi sen. Jumala odottaa, että Hän saa tuoda sen elämääsi".

Lupasin kertoa, mitä meille naisille tapahtui kun olimme Levin igluilla lokakuussa.
Se oli aika ihmeellistä...
Olin suunnitellut, että käyn "Valloittava salaisuus" - kirjasta läpi juuri tätä kohtaa. Kuinka Jumala haluaa näyttää, että Hän rakastaa meitä ja haluaa romanssia kanssamme, niin kummalliselta kuin se saattaakin varmasti teistä joistakin kuullostaa.

Odotimme matkaa innolla. Monet meistä toivoivat näkevänsä tähtiä tai revontulia, onhan se ainutlaatuista jopa Lapissa ja lasikattoisessa iglussa.

Sinä iltana tapahtui jotakin uskomatonta.
MTV:n kymmenen uutisissa yksi pääuutisaiheista oli:

"Tänä iltana klo 22.30 - 23.30 odotettavissa harvinainen ilmiö taivaalla - yli 700 tähdenlentoa tunnissa!"

Voitte vain kuvitella meidän ihmetyksemme ja riemumme, sillä näimme tähdenlentojen  lisäksi revontulia!
 Jumala on aika ihmeellinen. Hän voi välittää meistä pienistä ihmisistä maailmankaikkeudessa yksilöllisillä tavoilla. Ja hän haluaa todella päästä läheiseen suhteeseen kanssamme. 



Niinpä, tämä ei ole uskontoa, vaan tämä on suhde :)

Tämän myötä toivotan stressitöntä viikkoa joulun lähestymisestä huolimatta, pysähtykäämme ihmettelemään ja ihastelemaan kaikkea sitä kaunista ja ihmeellistä, jolla meidät on yllätetty!



Sweet sixteen and Porvoo

lauantai 10. joulukuuta 2011

Esikoiseni ja ainokainen tyttäreni täytti tänään 16v. Sen kunniaksi vein tyttären parhaimpien ystävättäriensä kanssa Porvooseen:
Kävelimme läpi Vanhan Porvoon myrskyisässä ja koleassa säässä:

kohti Tiger-Sushia, joka oli tyttären toive
Siellä nautimme hyvät sushi-annokset. Kuva jäi valitettavasti ottamatta, kun tuli niin nopeasti syötyä, että unohtui :)
Matkalla takaisin autolle poikkesimme muutamaan ihanaan liikkeeseen:
 Tytär sai lahjaksi mm. rannekellon:
ja feikkisilmälasit (!)
voi näitä aikoja - ennen oli kauhistus, jos sai tuollaiset isot pokat,
nyt ne ovat muotihitti.

Paljon onnea rakas tyttäreni - olet ihana juuri sellaisena kuin olet,
taivaanlahja!