Tiinan Startti

Ohessa puheeni, jonka pidin Tiina Sinkkosen (KD, Uudenmaan vaalipiiri) vaalistartissa Lilla Villanissa Sipoossa.  Tiina on sairaanhoitaja, oopperalaulaja ja ensimmäistä kertaa ehdolla eduskuntaan. Hän toimii KD Sipoon paikallisosaston puheenjohtajana. 

Aiheeni oli " Miksi liityin KD-puolueeseen?"

Ihan aluksi minun täytyy sanoa, että olin maailman epäpoliittisin ihminen. ”Puoluepolitiikka ei voisi vähempää kiinnostaa”, ajattelin, vaikka oma isäni oli ja on edelleen aktiivinen keskustapuoluelainen, kunnanvaltuutettuna ollut 46 vuotta ja kunnanvaltuuston pj ja vara pj:na 20 v., sekä keskustan hallituksessa ja - piirissä vuosia Pirkanmaalla. Nuorena minua yritettiin saada kepun nuorisotoimintaan mukaan, huonolla menestyksellä.

Poliittinen herääminen tapahtui vajaa 10 vuotta sitten sen myötä kun havahduin tiedostamaan mihin tämä maamme on oikein menossa. Kaikkia niitä arvoja, joita olin vaalinut, alettiin pikkuhiljaa romuttaa: uskonto pois kouluista ja ihmisten elämästä, tasa-arvoinen avioliittolaki, alkoholijuomat kauppojen hyllyille, eutanasia, abortti, lapset mahdollisimman varhain päiväkoteihin, sukupuolisensitiivisyys jne. Median vaikutus yleiseen mielipiteeseen on ollut valtava. Minussa heräsi kysymys: aionko vain hiljaa vierestä seurata minkälaisessa maassa lapseni ja lapsenlapseni tulevat elämään vai voinko kenties tehdä jotakin.

Arvostan suuresti Päivi Räsästä. Hän toimi puoluejohtajana kun liityin KD:n noin 10 vuotta sitten. Tuolloin Päivi oli valtavassa ryöpytyksessä median ja yleisön taholta. Oli juuri ollut ns Homoilta ja kirkosta eroaminen nousi huippulukemiin. Oli käsittämätöntä miten rumasti ja julmasti ihmiset saattoivat hänestä puhua. Varsinkin kun kaikki hänen mielipiteensä olivat elämää ja hyvinvointia puolustavia. Niitä arvoja, joihin itsekin uskoin. Alun perin siis liityin KD-puolueeseen yksinomaan halutessani osoittaa tukeni Päiville. On hienoa, että tänä päivänä Päivi on yksi arvostetuimmista politiikoista.

Aika nopealla aikataululla asiat etenivät puolueeseen liittymiseni jälkeen; olin vuonna 2012 kunnallisvaaliehdokas, seuraavana vuonna irtauduimme Keravan paikallisosastosta ja perustimme oman Sipoon po:n, jonka puheenjohtajaksi minut valittiin. Pääsin näköalapaikalle, kuten puoluekokoukseen Aulangolle ja jopa Brysseliin tapaamaan Sari Essayaa. Hyvin nopeasti huomasin, ettei puoluepolitiikka ollut lainkaan tylsää ja harmaata, vaan mielenkiintoisia asioita, jotka koskettivat minun arkipäivääni ja elämääni.

Ilokseni havaitsin myös, että pystyin hyväksymään miltei kaiken mitä KD:n puolueohjelmaan oli kirjattu. Puolue, joka on inhimillinen. Joka ajaa monella tapaa heikompien asiaa kuten lapsien, vanhusten ja yksinäisten. Joka haluaa tuoda turvaa elämän eri vaiheisiin. Joka myös tukee yrittäjyyttä ja työntekoa ilman että ihminen joutuisi kannustinloukkuun. Eniten kuitenkin minuun vaikuttaa se, että tiedän aina mitkä ovat puolueen päälinjat moraalisissa ja arvokysymyksissä.

Olen myös ollut hämmästynyt miten fiksuja asiantuntijoita KD:ssa toimii. Olemme saaneet vierailijoiksi Sipoon paikallisosastoon isoja nimiä kuten Jouko Jääskeläinen, Mikko Rekimies, Asko Maanselkä, Antero Laukkanen tai Sari Essaya ja kuulla heiltä viime käden tietoa mitä maassamme tapahtuu. Tämä on pienen puolueen etu, apua saa pyytäessä helposti ja vierailijapuhujat ovat tulleet auliisti ja pyyteettömästi ja osanneet kertoa asioita tavalla, joita meikäläinenkin ymmärtää. Välillä ihan harmittaa se. että niin harva saapuu paikalle, vain koska eivät tiedä miten paljosta jäävät paitsi

Minuun on tehnyt vaikutuksen myös tuki mitä puoluetoimisto antaa. Mikäli on jokin ongelma, sieltä tulee apu välittömästi. Kaikki materiaali on valmiina, jopa jäsenten nimitarrat saa printattuna, joten kokouskutsuihin ei tarvitse kuin liimailla niitä. Mukana olo  puoluekokouksessa oli ihan parhautta. En tiedä mistä johtui, mutta siellä ei todellakaan kokenut olevansa yksin, kuten olen kuullut suurimmissa puolueissa käyvän. Kaikki olivat kuin samaa isoa perhettä toisiaan tukien ja kannustaen.

Oman KD-historian huipennus oli kyllä matka Brysseliin vuonna 2013 tapaamaan Sari Essayaa, hänen toimiessaan siellä europarlamentaarikkona. Tämä oli palkintomatka, jossa sijoituin 3. sijalle jäsenrekrytointikisassa.

Minua harmittaa että sana ”kristillis” – työntää heti alkuunsa suurimman osan ihmisistä pois, koska heillä on ennakkoluuloja. Toki asiat joita viemme eteenpäin pohjautuvat kristillisiin arvoihin, mutta eikö koko länsimaalainen demokratia pohjaudu kristinuskoon ja kymmeneen käskyyn? Toisaalta varmaankin saisimme paljon lisää kannattajia, jos olisimme ns. joustavampia ja emme niin tiukasti sitoisi itseämme Raamatun arvoihin, mutta tuolloin KD - puolue olisi samanlainen kuin muut puolueet ja mitä lisäarvoa se toisi minulle?"

Kuolemasta

Tämän päivän ihmiset elävät kuin eivät kuolisi koskaan. Ihmiset ovat sulkeneet sen mahdollisuuden pois mielestään.  Ymmärrän hyvin, sillä kuolema on aihe, jota on vaikea käsittää saatika käsitellä. Ihmisen elämää yritetään väkisin jatkaa vaikka kuinka pitkään kalliilla hoidoilla ja vielä loppuvaiheessakin toivotaan edes yhtä kuukautta lisää. Sen ymmärtää, jos kaikki onni, autuus ja toivo on sidottu vain tähän nykyiseen näkyvään maailmaan. 

Jokainen valmistautumaton kuolema järkyttää. Kuolema on kammoksuttava, jos ei ole toivoa. Jos ei usko, että kuoleman jälkeen on mitään, tai ei ole varma mitä kuollessa tapahtuu. Yksi syy uskoontulolleni oli halu varmistua, että olen valmis kohtaamaan Jumalan kuoleman hetkellä, sillä Raamatun mukaan jos emme ole uskossa, meidät tuomitaan tekojemme mukaan. Mutta jos olen hyväksynyt itselleni omakohtaisesti Jeesuksen lunastustyön ristillä, Jumala ei muista syntejäni, eikä minua tuomita lainkaan. 

Ajattelepa, jos on olemassa edes prosentin mahdollisuus, että Raamattu, Jumala ja Jeesus on totta, niin uskallatko ottaa aika järisyttänän riskin? Minä en uskanut. Olenko siis pelkuri? En, sillä en koe, että olen menettänyt mitään antaessani elämäni Jumalan käsiin, päinvastoin: olen saanut ihanan, mielenkiintoisen ja jännittävän elämän. Sisimmässäni on rauha ja vapaus synnin kahleista. Kykenen rakastamaan rakkaudella, jonka vain Jeesus voi antaa. Minun ei tarvitse koskaan olla yksin. Voin kuoleman hetkelläkin luottaa Jumalaan, jolloin minun ei tarvitse lainkaan pelätä eikä myös läheisteni tarvitse lohduttomasti surra minua samalla tavalla kuin niiden, jotka eivät ole varmoja tapaavatko enää koskaan.

Olen kuullut kertomuksia heiltä, jotka joutuvat työnsä puolesta näkemään vanhusten tai sairaiden kuolemia. Kertomuksia siitä kuinka erilainen kuolema on niillä, jotka ovat uskossa verrattuna heihin jotka eivät ole.  Toisilla on toivo ja toisilla ei ole. Toiset odottavat pääsyä kotiin Isän luokse, toiset vaan tahtovat pois kipujen keskeltä tai pelkäävät mitä tuleman pitää.

On surullista että tämän  päivän uuspakanallisessa Suomessa ei saa lapsille enää opettaa Raamattua ja kristinuskoa ainakaan siinä muodossa mitä Raamatussa sanotaan. Silmiini osui Vuosaaren kirkkoherran saarna, jonka saama vastaanotto valitettavan hyvin kuvastaa tämän päivän ajattelumallia, jonka mukaan Raamatun tekstit pitäisi kokonaaan unohtaa tai ainakin ne pitäisi muuttaa sellaisiksi, joka miellyttävät nykypäivän ihmistä...

Tässäpä tämä minun pyhäpäivän saarnani.

Kaikesta huolimatta tarkoitus ei ole peloitella vaan hieman ravistella.

Kodikkaasti sisustettu mökki

Vietimme pidennetyn viikonlopun Levillä miehen ja tyttären kanssa. Saimme majoittua upouuteen mökkiin, jolla oli hyvä sijainti aivan Levitunturin Etelärinteiden vieressä. Hisseille on vain 10 min. kävelymatka.

Mökki ja sen harmoninen sisustus teki minuun vaikutuksen. Sisustussuunnittelijaksi opiskeleva nuori nainen oli sisustanut mökin taidokkaasti Ikean tuotteilla. Myös seinien kuultomaalattu vihertävä sävy oli rauhoittava. Kaksikerroksisessa mökissä on nukkumatilat 8 (+1) hengelle. Alakerrassa on yksi makuuhuone ja yläkerrassa 2 makuuhuonetta.

Mökkiä voi vuokrata Levin keskusvaraamon kautta. 

Mökki on myös myynnissä.

Lisätietoja saa minulta.

Elämä pyörittää

Tuleeko teille joskus vastaan tilanteita jolloin kummalliset asiat seuraavat toisiaan, pieniä juttuja, jotka ovat käsittämättömiä ja odottamattomia, ei aina niin kivoja ja saavat mielesi hämmennyksiin?

Minulla on tällainen ajanjakso menossa. Kaipaan rauhaa ja harmoniaa, ja koen tällaisissa tilanteissa olevani kuin jonglööri, joka heittelee palloja kädestä toiseen koittaen pitää asiat edes jonkinmoisessa järjestyksessä.

Kirjoitin ylös paperille yhteensä yksitoista asiaa, jotka ovat sattuneet viime päivinä. Aikomukseni on seurata miten kukin noista asioista lopulta ratkeaa. Rukoukseni on, että teen sen minkä koen oikeaksi tehdä ja loput jätän "Herran haltuun", ihan kirjaimellisesti.

Katsotaan kuinka käy, sillä meitä kehotetaan kiitoksella jättämään KAIKKI:

"Älkää mistään murehtiko, vaan KAIKESSA saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi

ja

Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa."

Fil 4: 6-7


Luin Eija-Riitta Korholan kirjan "Kuolemaa nopeampi" ja vau miten se puhutteli. Edelleen luen kirjaa uudestaan ja uudestaan. Miten joku voi kirjoittaa niin taivavasti, hienosti ja syvällisesti. Päällimmäiseksi jäi mieleeni hänen levollinen ja kiitollinen mieli kaiken kokemansa kärsimyksen jälkeen. Siinä on tavoittelemista.

Kuten E-R kirjoittaa: " Jumalaan uskovia ei vapauteta tämän elämän vaivoista ja kärsimyksistä. Vaikka kokisimmekin ihmeitä, eivät nekään ratkaise kenenkään ongelmia lopullisesti - kuolemmehan kuitenkin. Ihmeiden tarkoitus ei ole osoittaa tietä jatkuvien erivapauksien maailmaan vaan luottamaan Läsnäoloon."