Matkasimme ensimmäisenä aamuna Ettalin kaupunkiin päämääränä Ettalen Manndl - vuori, jonka korkeus on 1630 m ja jonka laelle kestää kiivetä n. 2,5 tuntia.
Ilma oli tosi helteinen, varmasti yli 30 °C. Lähtö tapahtui Ettalin luostarin luota.
Jo muutaman sadan metrin jälkeen olin ihan puhki ja ajattelin että tästä ei tule yhtään mitään, mutta päätin kuitenkin jatkaa, sillä eipä juuri ollut vaihtoehtoja.
Nuoret menivät menojaan,
mutta onneksi rakas mieheni tsemppasi ja kulki hissukseen kanssani. Pikkuhiljaa, metri metriltä, askel askeleelta etenimme pitäen juomataukoja....
kunnes vastaan tuli jyrkimmät kohdat, joissa jo mentiin vaijeria apuna käyttäen ja useilla oli jopa valjaat
Itse kiipesin muutaman kymmenen metriä, kunnes totesin, että tämä ei ole mun juttu tällä kunnolla ja näillä taidoilla. Jalat menivä ihan maitohapoille ja mielessäni ajattelin, etten jaksa enää 2,5 tuntia tulla alaspäin.
Mieheni ja nuoret kävivät huipulla asti, josta upeat maisemakuvat:
Huoli oli suuri, löydämmekö hissin ja kulkeeko se enää...
Mutta onneksi ehdimme ajoissa, meillä oli aikaa puolisen tuntia viimeisen hissin lähtöön.
Nyt on syytä hymyyn :)
Fiilikset olivat upeat kun olimme päässeet turvallisesti takaisin kylään. Välipala ja juoma maistuivat taivaalliselta ennen matkaa takaisin Garmisch-Partenkircheniin, jossa kunnon illallinen palkitsi väsyneet matkamiehet paikallisessa ravintolassa.
Ilma oli tosi helteinen, varmasti yli 30 °C. Lähtö tapahtui Ettalin luostarin luota.
Jo muutaman sadan metrin jälkeen olin ihan puhki ja ajattelin että tästä ei tule yhtään mitään, mutta päätin kuitenkin jatkaa, sillä eipä juuri ollut vaihtoehtoja.
Nuoret menivät menojaan,
mutta onneksi rakas mieheni tsemppasi ja kulki hissukseen kanssani. Pikkuhiljaa, metri metriltä, askel askeleelta etenimme pitäen juomataukoja....
kunnes vastaan tuli jyrkimmät kohdat, joissa jo mentiin vaijeria apuna käyttäen ja useilla oli jopa valjaat
Mieheni ja nuoret kävivät huipulla asti, josta upeat maisemakuvat:
Huoli oli suuri, löydämmekö hissin ja kulkeeko se enää...
Mutta onneksi ehdimme ajoissa, meillä oli aikaa puolisen tuntia viimeisen hissin lähtöön.
Nyt on syytä hymyyn :)
Fiilikset olivat upeat kun olimme päässeet turvallisesti takaisin kylään. Välipala ja juoma maistuivat taivaalliselta ennen matkaa takaisin Garmisch-Partenkircheniin, jossa kunnon illallinen palkitsi väsyneet matkamiehet paikallisessa ravintolassa.
....jatkuu....
Upeat maisemat! En olisi kyllä jaksanut tuonne kiivetä..
VastaaPoistaEn minäkään jaksanut laelle asti....:)
PoistaUpea luostari! Sijaitsiko se ylhäällä, kuten tuossa kuvassa näyttää! Varmaankin vaikuttava näky siellä.
VastaaPoistaHei Kirsti! Luostari on laaksossa ja siellä asuu Benedictus - munkkeja. Vaikuttava paikka sekin....
PoistaEnpä olisi uskaltanut kiivetä, ehkä nuorena, mutta nyt hirvittää pienikin mäki, upeat on maisemat, erilaiset kuin meillä.Kolilla aion kyllä tänä kesänä taas kaydä, korkealla sekin on, mutta kun se on lapsuuden maisemaa.
VastaaPoistaAi sinä olet saanut kasvaa Kolin maisemissa! Kolikin on hieno paikka ja kyllä Suomestakin löytyy upeita paikkoja :)
PoistaMinustakaan ei olisi enää kapuamaan tuonne, onneksi ehdin tehdä sen ennen onnettomuuttani. En siis juuri samassa paikassa kuin te, mutta lähellä, tuossa kyltissä näkyvässä paikassa nimeltään Oberammergau :) Mahtavan urakan teitte!
VastaaPoistaHuikeita maisemia! Ei kestäis mun kunto ja mun pää tuollaisia kiipeilyjä...
VastaaPoista