Valloittava salaisuus 12 - Kauneudesta

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Ihanaa, minulla on 34 virallista lukijaa! En tunne teitä, mutta haluan siunata jokaista, oli nainen tai mies. Tuntuu mukavalta, jos saatte jotakin itsellenne näistä minun sepustuksistani. 
Ainakin itse saan - ja erityisesti toisten blogeista!

Mutta asiaan - 
Kauneus - onko se tärkeää, vai onko se turhamaisuuden huipentuma? Kauneutta on vähätelty ja ainakaan Jumalaa ja kauneutta on harvemmin mielletty yhteen.  Mutta Valloittava salaisuus-kirja antaa tähänkin aivan uudenlaisen näkökulman s. 46:

"Kauneus on tärkeää Jumalalle, Ei, se ei ole tarpeeksi voimakkaasti ilmaistu. Kauneus on Jumalan syvin olemus. Ensinnäkin huomaamme sen luonnon kautta, sen maailman kautta, jonka Jumala on meille antanut....ajatelkaa sateista kesää, kuinka luonnosta nousee kukkia, kymmenittäin. Haavat kasvattavat sydämenmuotoisia lehtiään väristen pienimmässäkin tuulenvireessä. Taivaalle vyöryy jättiläismäisiä ukkospilviä tuoden mukanaan upeat auringonlaskut. Luonto ei ole ensisijaisesti tarkoituksenmukainen. Se on ensisijaisesti kaunis!"

Se taivas, johon me Raamatun mukaan olemme menossa, on kuvattu Johanneksen ilmestyksessä sanoinkuvaamattoman kauniiksi, niin kauniiksi, ettei Johannekselta löytynyt edes sanoja kuvaamaan sitä:

"Valtaistuimella istui joku, joka loisti kuin jaspis ja karneoli. Valtaistuinta ympäröi sateenkaaren kaltainen smaragdinvärinen hohde----ja sen edessä oli myös ikään kuin lasinen, kristallin tavoin kimmeltävä meri. (Ilm. 4:3,6)"
-----
"Jumala on antanut meille Eevan. Luomistyön kruunaavan kosketuksen. Kauneus on naisen syvin olemus. Tämä takoittaa sekä fyysistä kauneutta, että sielullista/hengellistä kauneutta.
Kauneudessa on voimaa. Mitä kauneus meille kertoo? 
Se kertoo, että KAIKKI JÄRJESTYY. Tällaista on olla naisen kanssa, joka on levossa ja sinut naisellisen kauneutensa kanssa. Hänen seurassaan nauttii. Hän on ihastuttava. Hänen seurassaan voi rentoutua ja alkaa taas uskoa siihen että kaikki järjestyy."

Tapasin eilen tällaisen naisen, jonka olemus huokui rauhaa ja levollisuutta. Tapasin ensimmäistä kertaa poikapuoleni tyttöystävän äidin. Voi, kuinka tulin onnelliseksi hänestä! Oli suuri yllätys myös se, että hän oli löytänyt rauhan samasta lähteestä kuin minä.

3 kommenttia:

  1. Ihana postaus, taivaan kauneutta odotellessa pitää tyytyä näihin paikallisiin merenrantoihin ;) mukavaa illan jatkoa.

    VastaaPoista
  2. Sarppu ja Hanna - miten iloseksi tulin rohkaisevista kommenteistanne, kiitos!

    VastaaPoista