Purjehdus maallikon silmin

En tiennyt purjehduksesta ennakkoon juuri muuta kuin että purjeveneessä on purje ja tarvitaan tuulta, jotta pääsee eteenpäin. Lisäksi olen katsonut Robert Redfordin tähdittämän leffan All is lost, joka ei todellakaan anna purjehtimisesta parasta mahdollista kuvaa.

Näiden kahden päivän aikana, jotka saimme viettää siskon ja miehensä veneessä, oppi yllättävän paljon purjehduksen saloja; mm. navigointi, purjeenohjausköydet, köli, ruori, lepuuttajat ja jiippi (!)

Sisätilat veneessä ovat ahtaat, mutta jokainen senttimetri on tarkasti mietitty tavaroiden säilyttämistä ajatellen: pieniä kaappeja, hyllyjä ja lokeroita löytyy joka paikasta. Liikkeelle lähdettäessä joudutaan kaikki irtotavara lykkäämään näihin lokeroihin. Meidän veneessä oli kaksi pientä makuuhyttiä, oleskelutila, keittonurkkaus ja WC peseytymislavuaareineen. Suurimman osan ajasta vietimme kannella.

 Kun moottori on sammutettu, laskeutuu luonnonhiljaisuus, jossa kuuluu vain tuulen kohina ja aaltojen loiske. Saimme purjehtia aika kovassa myötätuulessa, noin 11 m/s vauhtimme ollessa jopa 7 solmua. Tuossa vauhdissa alkoi meno jo tuntua. Erityisesti sai varoa jiippejä eli kun puomi heilahtaa toiselle puolelle hallitsemattomasti. Välillä vene kallistui toiselle kyljelle ja siinä oli pakko luottaa, että köli pitää veneen pystyssä pinnalla. Paitsi rantautuminen, haasteellista saattaa olla veneeseen nousu ja sieltä laiturille pääseminen. Tasapaino kehittyy kapealla kannella kävellessä veneen hieman keinahdellessa.

Venesatamissa pääsi ihailemaan toisia veneitä ja raitapaitaisia ruskettuneita naisia ja parrakkaita miehiä. Mikäli pääsen vielä uudestaan purjehtimaan, ne raitapaidat on kyllä ihan must :)