Ehkä jotkut muistavat aiemmat kertomukseni syyrialaisesta Mahasta, joka saapui YK:n kiintiöpakolaisena Suomeen kolme vuotta sitten, ystävyydestämme, kuolleeksiluultujen kadonneiden lasten löytymisestä Turkista, uskomattoman viisumi-ihmeen ja sen kuinka lopulta vuosi sitten matkustimme kolmisin (Maha, minä ja mieheni) Istanbulin kautta Inegölin kaupunkiin tapaamaan lapsia, jotka Maha oli viimeksi nähnyt kahdeksan vuotta sitten.
Jos et muista tai et ole aiemmin kuullut tätä stooria, niin klikkaamalla tästä pääset taaksepäin lukemaan kertomusta, tai voit klikata tunnistesanan "turkki"oikeassa palkissa.
Jep, vuosi on vierähtänyt ja ajattelin päivittää mitä nyt on menossa. Mahalla siis on neljä lasta: kolme poikaa ja tytär. Tyttärelle on käynyt hieman huonommin, sillä hänen miehensä päätti palata takaisin Syyriaan perheineen, eli Mahan tyttären ja heidän kolmen pienen tytön kanssa. Vanhin poika on edelleen rakennuksilla töissä ja hän ja vaimonsa saivat jo toisen tyttären. Nuorimmat pojat elävät jännittävää vaihetta. Olemme nimittäin hakemassa Mahalle ja heille perheenyhdistämistä ja mikäli kaikki sujuu ok, he pääsevät Suomeen äitinsä luokse.
Tämäkään ei ole ollut mikään läpihuutojuttu johtuen siitä että he olivat paperittomina Turkissa ja aivan aluksi heille piti saada syntymätodistukset ja passit Syyriasta. Ja se maksoi paljon rahaa. Tänä päivänäkään en ymmärrä, miten kaikki onnistui ja pojat saivat lopulta passinsa. Toivon hartaasti että ne ovat aidot ja asia olisi tältä osin kunnossa. Rahaa varten järjestimme parit "syyrialaiset illalliset", joissa Maha sai näyttää ruuanvalmistustaitonsa. Tämä oli hyvä tapa saada lahjoituksia ja kaikki saivat vastineeksi ainakin vatsansa täyteen :)
Sitten pojat piti saada Ankaraan Suomen konsulaattiin alustavaan haastatteluun ja samalla heille tehtiin sähköinen hakemus Migriin. Maha omalta osalta täytti kaavakkeita sossussa. Koska pojilla ei ole huoltajaa Turkissa, piti Mahan valtuuttaa vanhin veli huoltajaksi notariaatilla. Voitteko uskoa, että löysin netistä notariaatin Inegolista ja junailin hommaa Suomesta käsin?! Kaikki näköjään tapahtuu step-by-step ja mä vaan teen mitä milloinkin eteen tulee. Tässä on kyllä ollut erikoinen siunaus ja johdatus mukana!
Kesän alussa lähti hakemusprosessi käyntiin poikien kutsulla konsulaattiin DNA-testeihin. Maha on jo käynyt testeissä täällä Suomessa ja nyt pojille on toistamiseen varattu aika Ankaraan Suomen konsulaattiin elokuun alussa. Se on pitkä matka ja ainakin viimeksi pojat nukkuivat isonveljen kanssa jossakin kaupungin taivaan alla rahaa säästääkseen. Tällä kertaa isoin ongelma on, että he joutuvat itse hankkimaan ja kustantamaan tulkin, joka puhuu heidän äidinkieltä kurmandzidia, sillä DNA-testin jälkeen on vielä uudet haastattelut. Olen tässä surffaillut jälleen netissä ja hartaaksi toivon, että tuokin asia järjestyy, vaikka kallista onkin. Mutta koska nyt ollaan jo näin pitkällä, asia ei saa tähän kaatua.
Mahalla itsellä menee hyvin. Hän on päässyt työharjoitteluun lounasbaariin puoleksi vuodeksi, mikä on hyvä juttu, sillä hän kaipaa tekemistä ja sosiaalista elämää. Iloisena hän kertoo kuinka on jynssännyt paikkoja puhtaaksi, tiskannut ja siivonnut, niin että toiset siellä ihan ihmettelevät. Mutta sellainen on Maha; täynnä iloa ja energiaa, hyvää tuulta ja positiivisuutta.
Maha - olet mun bestis, perheenjäsen ja miten paljon olen saanut kokemuksia tämän ystävyyden kautta!
 |
| Maha hankki meille kesähatut - kuvaavatko persoonallisuuksiamme? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti