Tiinan Startti

maanantai 25. helmikuuta 2019

Ohessa puheeni, jonka pidin Tiina Sinkkosen (KD, Uudenmaan vaalipiiri) vaalistartissa Lilla Villanissa Sipoossa.  Tiina on sairaanhoitaja, oopperalaulaja ja ensimmäistä kertaa ehdolla eduskuntaan. Hän toimii KD Sipoon paikallisosaston puheenjohtajana. 

Aiheeni oli " Miksi liityin KD-puolueeseen?"


Ihan aluksi minun täytyy sanoa, että olin maailman epäpoliittisin ihminen. ”Puoluepolitiikka ei voisi vähempää kiinnostaa”, ajattelin, vaikka oma isäni oli ja on edelleen aktiivinen keskustapuoluelainen, kunnanvaltuutettuna ollut 46 vuotta ja kunnanvaltuuston pj ja vara pj:na 20 v., sekä keskustan hallituksessa ja - piirissä vuosia Pirkanmaalla. Nuorena minua yritettiin saada kepun nuorisotoimintaan mukaan, huonolla menestyksellä.

Poliittinen herääminen tapahtui vajaa 10 vuotta sitten sen myötä kun havahduin tiedostamaan mihin tämä maamme on oikein menossa. Kaikkia niitä arvoja, joita olin vaalinut, alettiin pikkuhiljaa romuttaa: uskonto pois kouluista ja ihmisten elämästä, tasa-arvoinen avioliittolaki, alkoholijuomat kauppojen hyllyille, eutanasia, abortti, lapset mahdollisimman varhain päiväkoteihin, sukupuolisensitiivisyys jne. Median vaikutus yleiseen mielipiteeseen on ollut valtava. Minussa heräsi kysymys: aionko vain hiljaa vierestä seurata minkälaisessa maassa lapseni ja lapsenlapseni tulevat elämään vai voinko kenties tehdä jotakin.

Arvostan suuresti Päivi Räsästä. Hän toimi puoluejohtajana kun liityin KD:n noin 10 vuotta sitten. Tuolloin Päivi oli valtavassa ryöpytyksessä median ja yleisön taholta. Oli juuri ollut ns Homoilta ja kirkosta eroaminen nousi huippulukemiin. Oli käsittämätöntä miten rumasti ja julmasti ihmiset saattoivat hänestä puhua. Varsinkin kun kaikki hänen mielipiteensä olivat elämää ja hyvinvointia puolustavia. Niitä arvoja, joihin itsekin uskoin. Alun perin siis liityin KD-puolueeseen yksinomaan halutessani osoittaa tukeni Päiville. On hienoa, että tänä päivänä Päivi on yksi arvostetuimmista politiikoista.

Aika nopealla aikataululla asiat etenivät puolueeseen liittymiseni jälkeen; olin vuonna 2012 kunnallisvaaliehdokas, seuraavana vuonna irtauduimme Keravan paikallisosastosta ja perustimme oman Sipoon po:n, jonka puheenjohtajaksi minut valittiin. Pääsin näköalapaikalle, kuten puoluekokoukseen Aulangolle ja jopa Brysseliin tapaamaan Sari Essayaa. Hyvin nopeasti huomasin, ettei puoluepolitiikka ollut lainkaan tylsää ja harmaata, vaan mielenkiintoisia asioita, jotka koskettivat minun arkipäivääni ja elämääni.

Ilokseni havaitsin myös, että pystyin hyväksymään miltei kaiken mitä KD:n puolueohjelmaan oli kirjattu. Puolue, joka on inhimillinen. Joka ajaa monella tapaa heikompien asiaa kuten lapsien, vanhusten ja yksinäisten. Joka haluaa tuoda turvaa elämän eri vaiheisiin. Joka myös tukee yrittäjyyttä ja työntekoa ilman että ihminen joutuisi kannustinloukkuun. Eniten kuitenkin minuun vaikuttaa se, että tiedän aina mitkä ovat puolueen päälinjat moraalisissa ja arvokysymyksissä.

Olen myös ollut hämmästynyt miten fiksuja asiantuntijoita KD:ssa toimii. Olemme saaneet vierailijoiksi Sipoon paikallisosastoon isoja nimiä kuten Jouko Jääskeläinen, Mikko Rekimies, Asko Maanselkä, Antero Laukkanen tai Sari Essaya ja kuulla heiltä viime käden tietoa mitä maassamme tapahtuu. Tämä on pienen puolueen etu, apua saa pyytäessä helposti ja vierailijapuhujat ovat tulleet auliisti ja pyyteettömästi ja osanneet kertoa asioita tavalla, joita meikäläinenkin ymmärtää. Välillä ihan harmittaa se. että niin harva saapuu paikalle, vain koska eivät tiedä miten paljosta jäävät paitsi

Minuun on tehnyt vaikutuksen myös tuki mitä puoluetoimisto antaa. Mikäli on jokin ongelma, sieltä tulee apu välittömästi. Kaikki materiaali on valmiina, jopa jäsenten nimitarrat saa printattuna, joten kokouskutsuihin ei tarvitse kuin liimailla niitä. Mukana olo  puoluekokouksessa oli ihan parhautta. En tiedä mistä johtui, mutta siellä ei todellakaan kokenut olevansa yksin, kuten olen kuullut suurimmissa puolueissa käyvän. Kaikki olivat kuin samaa isoa perhettä toisiaan tukien ja kannustaen.

Oman KD-historian huipennus oli kyllä matka Brysseliin vuonna 2013 tapaamaan Sari Essayaa, hänen toimiessaan siellä europarlamentaarikkona. Tämä oli palkintomatka, jossa sijoituin 3. sijalle jäsenrekrytointikisassa.

Minua harmittaa että sana ”kristillis” – työntää heti alkuunsa suurimman osan ihmisistä pois, koska heillä on ennakkoluuloja. Toki asiat joita viemme eteenpäin pohjautuvat kristillisiin arvoihin, mutta eikö koko länsimaalainen demokratia pohjaudu kristinuskoon ja kymmeneen käskyyn? Toisaalta varmaankin saisimme paljon lisää kannattajia, jos olisimme ns. joustavampia ja emme niin tiukasti sitoisi itseämme Raamatun arvoihin, mutta tuolloin KD - puolue olisi samanlainen kuin muut puolueet ja mitä lisäarvoa se toisi minulle?"









8 kommenttia:

  1. Aborttien määrä on vähentynyt tasaisesti. En itse kannata sitä ensijaisesti, mutta ymmärrän, että on tilanteita, jolloin se tuottaa vähiten kärsimystä myös niille lapsille. Vai kuka haluaisi elää elämän, joka on jo kohdusta vaurioitunut esim päihteiden käytön vuoksi? Tai edes hoitaa 24/7 näitä lapsia. Tässä ongelma on, että paine kaadetaan aina vain naisten niskaan, eikä puhuta miehille. Yksikään ihminen ei kuitenkaan ole saanut alkuaan ilman miestä. Mahdollisesti yksi kiistanalainen tapaus tunnetaan, mutta hän olikin Jumalan Poika.

    Päväkodeissa työskentelee (tai työskentelisi, jos harjoitettu politiikka olisi ollut toinen) korkeaasti koulutettuja ammattilaisia, onko se huono asia? Meillä on kodinhoidontuki ja kristilliset vastustivat vanhemmuuden kulujen tasaamista molempien vanhempien työnantajien kesken. Lisääntymisiän jo kauan sitten ohittaneiden on hyvä tästä puhua, kun nuoret naiset eivät tahdo työnantajalle aiheutuvan riskin takia päästä työelämään kiinni. Itselleni on ollut pitkään elämää rikastuttava hyvä perhepäivähoito - en varmaan kotona olisi saanut yhtä hyvää hoitoa ja kavereita.

    Eikö ole hyvä asia, että jokainen saa olla sellainen kun on, oli tyttö tai poika, ensisijaisesti ihminen. Koin nuorempana herätyskristillisen naiskuvan liian ahtaana. Tytön piti ensisijaisesti miellyttää miestä, eikä liian älykäs saanut olla. Väärin se on sekin, jos kristilliset roolimallit on niin ahtaat, että niihin ei mahdu juuri kukaan.

    Kristilliset yhteisöt saavat määrittää, kenet vihkivät. Sen sijaan kristllisissä piireissä on paljon tarpeettomia avioeroja, uskottomuutta ja jopa avioliiton ulkopuolisia lapsia. Täältä se parisuhteen romutus lähtee, ei siitä, että pieni seksuaaalivähemmistö saa parisuhteen oikeudet.

    Mummoni teki 10 vuotta kuolemaa sairaalasängyssä reagoimatta ulkoisiin ärsykkeisiin, mutta kipua tuntien. Kuoli vasta, kun kuolio saavutti sydämen. Oli hoitajien mielestä tuskallinen kuolema, mutta sedaatiota ei voitu käyttää. Tämä se varmaan on elämän tarkoitus ja ylevöittäjä? Ei meillä kaikki kuole Terho-kodissa, tai saa edes kunnollista palliatiivista hoitoa pienten kuntien terveyskeskusten vuodeosastoilla.

    Eduskunnan tehtävä on säätää lait. Lait pitää säätää niin, että se hankalinkin tapaus mahtuu lain raameihin. Mutta, jos ei hyväksy aborttia, ei tee sitä; jos ei halua lastaan päiväkotiin, hoitaa lapsensa kotona ja kasvattaa ne juuri niin naiseksi ja mieheksi kuin haluaa (tosin Raamattu sanoo, että mies on naisen, ei perheen, pää ja se on eri asia. Paavalin aikana nämä heikommat astiat, tytöt, naitettiin juuri sukukypsäksi tultuaan itseään pari-kolme kertaa vanhemmille miehille, että liekö se syy "heikommalle astialle".) Jollakin toisella voi olla tyystin toisenlaiset lähtökohdat, ja silloin on toimittava niistä lähtökohdista, jotka sillä toisella on. Kaikki eivät ole niin onnellisessa asemassa tässä elämässä kuin esimerkiksi Päivi Räsänen, ja silti yhteiskunnan pitää toimia heillekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Anonyymi! Toki olisi mukava, jos laittaisit edes etunimesi, mutta arvostan että käytit paljon aikaa ja vaivaa pohtiessasi näitä kysymyksiä.

      Poista
  2. Wau, olipa kiinnostavaa! Siunausta kevään kampanjointiin! :-) Ymmärrän hyvin, että kynnys poliittiseen vaikuttamiseen ja puolueeseen liittymiseen voi olla korkea, ja se vaatii aina omanlaisensa henkisen prosessin läpikäymistä. En ole KD:n tai muunkaan puolueen jäsen enkä tosiaankaan ole äänestänyt aina vain KD:tä mutta olen yhä vakuuttuneempi siitä, että KD:lla voisi olla enemmänkin kasvupotentiaalia Suomessa, kunhan ei lähdetä 'persulinjalle'. Kannatan esim. kehitysyhteistyömäärärahan nostamista nykyisestä ja perinteisestihän KD on ollut nimenomaan sen tukena. Sari Essayahin jälkeen olisi upeaa saada jälleen myös oma edustaja europarlamenttiin, jne. Hieno puolue, ja samaan kiinnitin huomiota: kevään vaaliehdokkaiden joukossa on todella kiinnostavia ehdokkaita! Petra

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Petra kommentistasi! Kyllä minunkin mielestä kohta voi olla KD:n vuoro kasvaa, kun tämä maailma menee aina vaan hullummaksi..

      Poista
  3. Kiitos, Marita, vilpittömästä ja innoittavasta kirjoituksestasi. Saat avattua asian kuin asian niin selkeäksi, osaat avartaa ahtaita mieliämme.
    Nykyään miltei pullistellaan kaikkinaisella sallivuudella ja suvaitsevaisuudella. Raamattu niin selkeästi muistuttaa meitä juuri tästä (Room. 12:2) Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne , niin osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.

    -Helena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helena, kiitos! Osaat aina rohkaista oikeilla sanoilla! Näissä kirjoituksissa tulee usein epävarma olo, tyyliin: apua, avaanko liikaa itsestäni ja arvomaailmastani, mutta sitten mietin, että kyllähän kuulee niin paljon vastakkaista mielipidettä, joten miksi juuri minun pitäisi olla hiljaa? Tuo raamatunkohta puhuttelee, kiitos siitäkin!

      Poista
  4. Anonyymille minä - syntymästään saakka autistisen lapsen äiti - haluaisin mainita, että kaikki elämä on sinänsä itseisarvoltaan aivan yhtä arvokasta elämää.
    Olin järkyttynyt USA:n erään osavaltion päätöksestä sallia abortti kohta syntyvälle lapselle, siis täysiviikkoiselle ja täysin terveelle lapselle. Luulin sitä valeuutiseksi, mutta ei, täyttä totta. Kaikin puolin hirvittävää, myös lapsen äidille.
    En ymmärrä, kun kuitenkin voi antaa lapsen adoptoitavaksi.

    Juu, minullekin Hyvää tarkoittava sosiaalitäti selitti, kuinka vammainen lapsi on vanhemmille pettymys! Ei ainakaan minulle. Eräässä vanhempainillassa vuosia sitten lähes kaikki me erityislasten vanhemmat päinvastoin koimme saaneemme ihan erityisen lahjan. on Itselläni on vahva ajatus siitä, että 'onneksi tämä sattui juuri minulle, sillä pärjään asian kanssa.' Lapseni on jatkuva ilon ja onnen lähde, kuten tietysti muutkin lapseni. Uskoni kaikkivaltiaaseen Jumalaan on varmuutta siitä, että tämäkin asia on isommassa kädessä. Elämä on lahja, se ei ole vain omamme. Meillä kaikilla on vastuu elämästämme ja valinnoistamme Hänelle, joka on elämän luoja ja ylläpitäjä. Yksikään hetki tämän lapsen kanssa ei ole tarkoitukseton. Kyllä - välillä voi väsyttää ja tulla vaikeaa, mutta se on rikasta elämää juuri siksi ettei se ole helppoa.
    En tahdo tuomita ketään enkä voikaan. Maailmassa tarvittaisiin enemmän rinnalla kulkijoita kuin tuomareita.
    Kiitos Marita rinnalla kulkemisesta!
    Marja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marja kun jaoit tämän kanssamme! Sinun tarinasi ja tapasi suhtautua on esimerkki siitä miten erilaista elämä voi olla. Ihanasti kirjoitat lahjastasi ja se koskettaa. Tulin todella iloiseksi kommentistasi, jossa oli kiitollisuutta ja luottamusta! Ole siunattu sinä ja perheesi <3

      Poista