Tämän päivän ihmiset elävät kuin eivät kuolisi koskaan. Ihmiset ovat sulkeneet sen mahdollisuuden pois mielestään. Ymmärrän hyvin, sillä kuolema on aihe, jota on vaikea käsittää saatika käsitellä. Ihmisen elämää yritetään väkisin jatkaa vaikka kuinka pitkään kalliilla hoidoilla ja vielä loppuvaiheessakin toivotaan edes yhtä kuukautta lisää. Sen ymmärtää, jos kaikki onni, autuus ja toivo on sidottu vain tähän nykyiseen näkyvään maailmaan.
Jokainen valmistautumaton kuolema järkyttää. Kuolema on kammoksuttava, jos ei ole toivoa. Jos ei usko, että kuoleman jälkeen on mitään, tai ei ole varma mitä kuollessa tapahtuu. Yksi syy uskoontulolleni oli halu varmistua, että olen valmis kohtaamaan Jumalan kuoleman hetkellä, sillä Raamatun mukaan jos emme ole uskossa, meidät tuomitaan tekojemme mukaan. Mutta jos olen hyväksynyt itselleni omakohtaisesti Jeesuksen lunastustyön ristillä, Jumala ei muista syntejäni, eikä minua tuomita lainkaan.
Ajattelepa, jos on olemassa edes prosentin mahdollisuus, että Raamattu, Jumala ja Jeesus on totta, niin uskallatko ottaa aika järisyttänän riskin? Minä en uskanut. Olenko siis pelkuri? En, sillä en koe, että olen menettänyt mitään antaessani elämäni Jumalan käsiin, päinvastoin: olen saanut ihanan, mielenkiintoisen ja jännittävän elämän. Sisimmässäni on rauha ja vapaus synnin kahleista. Kykenen rakastamaan rakkaudella, jonka vain Jeesus voi antaa. Minun ei tarvitse koskaan olla yksin. Voin kuoleman hetkelläkin luottaa Jumalaan, jolloin minun ei tarvitse lainkaan pelätä eikä myös läheisteni tarvitse lohduttomasti surra minua samalla tavalla kuin niiden, jotka eivät ole varmoja tapaavatko enää koskaan.
Olen kuullut kertomuksia heiltä, jotka joutuvat työnsä puolesta näkemään vanhusten tai sairaiden kuolemia. Kertomuksia siitä kuinka erilainen kuolema on niillä, jotka ovat uskossa verrattuna heihin jotka eivät ole. Toisilla on toivo ja toisilla ei ole. Toiset odottavat pääsyä kotiin Isän luokse, toiset vaan tahtovat pois kipujen keskeltä tai pelkäävät mitä tuleman pitää.
On surullista että tämän päivän uuspakanallisessa Suomessa ei saa lapsille enää opettaa Raamattua ja kristinuskoa ainakaan siinä muodossa mitä Raamatussa sanotaan. Silmiini osui Vuosaaren kirkkoherran saarna, jonka saama vastaanotto valitettavan hyvin kuvastaa tämän päivän ajattelumallia, jonka mukaan Raamatun tekstit pitäisi kokonaaan unohtaa tai ainakin ne pitäisi muuttaa sellaisiksi, joka miellyttävät nykypäivän ihmistä...
Tässäpä tämä minun pyhäpäivän saarnani.
Kaikesta huolimatta tarkoitus ei ole peloitella vaan hieman ravistella.
Amen❤️
VastaaPoista<3
PoistaSaa ravistella, mutta se ei toimi. Minulla on 31 vuoden ajalta täysin päinvastainen kokemus. Ilman ainoataakn rukousvastausta, eikä ne minun rukoukset ainakaan epäraamatullisia olleet. Sen sijaan uravalintoja moitittiin, ympäristöhuoli oli epäsuskoa ja tasa-arvoajattelu oli synti. Uudelleen avioituminen myös -mikä ei tietenkään koske usk. yhteisöjen miehiä.
VastaaPoistaMinulle jopa sanottiin viidesläisissä piireissä, että olen liian älykäs, ettei minusta pidetä siellä. Ja opetettiin, että nainen (äiti) ei voi kasvattaa lastaan aikaisuuteen vaan mies kutsuu lapset aikuisiksi ja lasten alavatsakipujen syy on vahva äiti. Viidesläistä Raamattu-opetusta tämä.
Tiesiitkö, että UT:n vanhimmat tekstit on kirjoitettu 70-100 vuotta tapahtumien jälkeen? Historiallista dokumenttiarvoa niillä ei näin ollen ole. Toisekseen pari tuhatta vuotta on odotettu erästä pikaista paluuta, eikä se ole enää pikainen millään mittarilla.
Jossain vaiheessa on pakko tehdä nk reality check, jos ei mikään toimi. En sano tätä pahalla tai loukatakseni, vaan siksi, että ymmärtäisitte, että toisenlaisiakin kokemuksia kristillisyydestä on, sellaisia että käteen jää vain tyhjä kortti, kun on ollut valmis antamaan kaikkensa.
Hei Anonyymi ja kiitos kommentistasi! Etkö todellakaan ole saanut yhtään rukousvastausta 31 vuoden aikana, vaikka olet ollut valmis antamaan kaikkesi? Koen, että jotakin on mennyt pieleen, sillä Jumala on varmasti uskollinen ja seisoo Sanansa takana, mutta vajavaisiin ihmisiin kyllä joutuu pettymään, olivat he kuinka hengellisiä tahansa.
VastaaPoistaMikäli nuo viidesläisten opit pitävät paikkansa, eivät ne ole Raamatun mukaisia. Itse uskon että Raamattu on Pyhän Hengen inspiroima ainutlaatuinen kirja, joka on kirjoitettu tuhansien vuosien saatossa ja jossa on alkulehdiltä viimeisimmälle lehdelle selkeä punainen lanka. Ei sillä ole väliä, milloin tekstit on kirjoitettu.
Itse olen saanut valtavasti lohdutusta ja rohkaisua Jumalan Sanan kautta ja myös rukousvastauksia, joista riittäisi kerrottavaa vaikka kuinka. Olen pahoillani, että olet joutunut pettymään, mutta rukoilen, ettet kääntäisi selkääsi Jumalalle, sillä ei sinullakaan ole muuta toivoa.
Ja pitää vielä lisätä että Jumalan iankaikkisuusperspektiivistä parituhatta vuotta on kuin kaksi päivää...
VastaaPoista