Kesäkuulumisia ja kuminaa

Anteeksi ihan kauheasti kun en ole kirjoittanut tänne yhtikäs mitään pitkään aikaan. Kun katkos alkaa käydä liian pitkäksi, toisinsanoen mennään tietyn rajan yli, kynnys nousee ja tulee tunne että äh, eihän tämä ole kirjoittamisen arvoista, ketä tämä kiinnostaa, teenkö tikusta asiaa...

Mutta nyt päätin kuitenkin kertoa hieman kuulumisia. Heillekin, joihin en ennätä pitää yhteyttä, mutta haluaisi kuitenkin jakaa yhtä sun toista. Aloitetaan vaikka juhannuksesta. Olimme jälleen Vilppulassa vanhempieni mökillä perheeni, siskojeni perheiden ja vanhempieni kanssa. Tänä vuonna aatto oli kaunis, lämmin mutta tuulinen. Sinänsä hyvä asia, sillä se piti hyttyset loitolla. Perinteinen kanuunanlaukaus ja rosvopaisti sekä pihapelit kuuluivat tietysti asiaan. Illalla saunoimme ja uimme. Kaikki muut perheestäni pääsivät paikalle paitsi tytär. Hän oli Shanghaissa. Nykyään hän on missä milloinkin. Meidän aamukeskustelu saattaa mennä näin:

Minä: "No, mitä sulla on töissä tällä viikolla?"

Tytär: " Käyn tänään Amsterdamissa ja huomenna lennän Delhiin"

Minä: "Ai jaa"

Tytär valmistui Finnairin lentoemännäksi toukokuun lopussa ja on siitä asti lennellyt sinne ja tänne. Me muut vaan huuli pyöreänä ihmettelemme hänen vauhdikasta työtään. Tosiaan, kyllä siinä ammatissa edelleen on glamouria ja säihkettä. Kun katson taivaalla lentävää lentokonetta ajattelen: Siinä menee tyttäreni työpaikka - Vautsi!

Olemme pitkästä aikaa koko perhe koossa eli asumme kaikki samassa huushollissa. Poika palasi ensimmäisen lukuvuoden jälkeen Jyväskylän Yliopistosta kesätöihin Sipooseen. Ja tytär säästää omaa asuntoa varten, joka on mahdollista ainoastaan siten, ettei hänellä ole asumiskuluja. No eipä hän käy juurikaan kuin nukkumassa täällä kotona. Kiva on ollut seurata nuorten elämää näin läheltä pitkästä aikaa. Ihana kun tällainenkin elämänvaihe vielä tarjottiin...

Minulla alkaa kesäloma viikon päästä. Ja arvatkaas mitä, olen jälleen vuokrannut lempparimökkini Jämsästä, tosin vain viikoksi, jonne aion lähteä heti lauantaina. Mikäli sinua kiinnostaa aiemmat mökkijuttuni, niin valitse oikeasta sivupalkista tunniste "mökki". Mökkiviikon jälkeen palaan kotiin ja laitan kotiamme kuntoon. Tarkoittaa pensasaitojen leikkausta, kukkapenkkien kitkemistä, ikkunoiden pesua jne. Jee - olen tehnyt jo kaksi kukkapenkkiä ja mieheni laittoi pihapolkuja kuntoon levittämällä kivituhkaa! Siitä seuraavat lomaviikot ovat hämärän peitossa, paitsi ainakin käymme Repoveden kansallispuistossa patikoimassa miehen ja tuttavapariskuntien kanssa.

Ehkä mietitte miten kuvat liittyvät tekstiini. Eivät ne liitykään. Kuvat on otettu juhannuksena kotitilani pelloilta. Kuvissa oleva kasvi ei ole vuohenputkea, vaan kuminaa! Teki mieli laittaa kuvia kukkapenkeistä, mutta jotenkin ne eivät sopineet visuaalisesti tähän postaukseen, sen sijaan mielestäni kuminakuvat sopivat. Mutta nytpä mulla on aihe jo seuraavaan juttuun eli ne kukkapenkkikuvat ja voinpa laittaa kuvia pihakäytävästäkin..

Eipä tällä kertaa sen enempää...

Ihanaa kesää ja kesälomaa teille kaikille, jotka jo olette sellaiselle ennättäneet!

Toivo on elämämme ankkuri

Mieli on ollut iloisen valoisa. Siihen lienee monta syytä, joista yksi on ainakin se, että minulla alkoi täsmälleen viimeinen vuosi työelämässä. Jihuu! Nyt voin laskeskella, tämä on viimeinen toukokuu, viimeinen kesä, viimeinen syksy ja talvi jne...ei sen puoleen ettenkö pitäisi työstäni, josta en ole kertonut paljoakaan. Minulla on kiva työ ja ennenkaikkea ihanat työkaverit, joiden kanssa pohdimme kaikkea maan ja  taivaan välillä, kuten käydäkö kaupassa Lidlissä vai K-marketissa.
Kuulin juuri että Lidlistä saa maan edullisimmat Cashew-pähkinät (!)

Minulla on myös ihania ystäviä ja tällä viikolla oli ihana Naistenpiiri-ilta. Saimme vieraaksi Minna Rissasen, naisen joka on kirjoittanut kirjan: Sieluani et saa. Hän oli naimisissa narsistisen miehen kanssa ja koki elämässään romahtamisen ja pohjallakäymisen, jossa hänet riisuttiin kaikesta omavoipaisuudesta. Minna puhui toivosta. Toivoakin on monenlaista, toivotellaan kaikkea hyvää ja toivottavasti selviät jne. Joskus se voi tuntua vain löyhältä kädenpuristukselta. Mutta Raamatun antama toivo on jotakin paljon varmenpaa ja syvempää.  

Hepr. 6:19 
   
Se toivo on elämämme ankkuri, luja ja varma. Se ulottuu väliverhon tuolle puolen.

Sitten vielä pitää mainita että todellakin olin toimittaja Anu Lehtipuun haastattelussa Radio Deissä. Vähän jännitti kyllä, mutta tapasin heti sisälleastuttuani tutun 27 vuoden takaa, niin jännitys unohtui siliän tien menneitä muistellessa. Mutta jos sinä tahdot kuulla mitä tuli sanottua, niin ole Radio Dein taajuuksilla ensi viikolla 13. - 17.5. klo 14:45 - 14:50 (5min!) tai kuuntele kooste kaikista sessioista 25.5. klo 20:00-21:00. Haastatteluni liittyvät "Lähdetään liikkelle"- teemaviikkoon.

Radio Dei löytyy taajuudella 89.00 ainakin Uudellamaalla ja nettiradiona googlaamalla, jolloin voit kuunnella vaikka tietsikaltasi.

Ollaan kuulolla!

T. Marita

Pieniä alkuja

Toukokuu alkanut. Tätä kuukautta olen odottanut kovasti. Se on lempikuukauteni, sillä on valoisaa ja lämmintä (paitsi tänään ja viimepäivinä), pihamaa viheriöi, mutta ei ole vielä riistäytynyt käsistä. Kaikki kesän ihanuudet ovat vielä edessäpäin! 

Katkaisimme miehen kanssa latvat ylikorkeiksi kasvaneista kirsikkapuistamme ja toin sisälle maljakkoon pienillä nupuilla olevia oksia. Nyt ne alkavat puhjeta kukkaan :)

Samallalailla elämässä nupullaan olevat asiat alkavat puhjeta kukkaan. Ensin ne ovat pienenpieniä ajatuksia ja outoa kutinaa: tässä on jotakin enemmän. Sellaisia tunteita olen kohdannut tutustuessani johonkin ihmiseen, käydessäni jossakin paikassa tai esimerkiksi vuokramökilläni. Tai ryhtyessäni johonkin projektiin. Syvä rauhan ja hyvänolon tunne valtaa ja varmuus siitä että se mikä on tapahtuakseen tapahtuu ilman suurempia ponnistuksia. Se on Herran työtä ja niin saa olla. Itse olen vain välikappale.

Ihminen on luotu Jumalan yhteyteen ja voi kokea täydellisen rauhan ainoastaan Jumalan yhteydessä. Me olemme Jumalan tekoja, luodut hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut että me niissä vaeltaisimme (mukaellen Ef 2:10). Voin kokea iloa ja täyttymystä kun vaellan sitä tietä, joka on minua varten valmistettu. Ja sinua varten myös. 

Ensi maanantaina olen menossa radionauhoitukseen. Minua haastatellaan Radio Deissä "Lähdetään liikkeelle"- ohjelmaan, jossa kerron elämästäni. Kuinka olen lähtenyt liikkeelle ja kulkenut ennaltavalmistetuissa askelissa. Nauhoitukset ovat viisi minuuttia pitkiä ja tulevat viitenä päivänä  ulos radiosta. En ole ennen radiossa puhunut, joten pikkasen jännittää tämä(kin) uusi kokemus.

Siunattua ja ihanaa alkavaa viikkoa!

Koitan jossakin vaiheessa alkaa päivittää lisää Israelin matkan kuvia. Viime ajat ovat olleet hektisiä, mutta kohta rauhoittuu....

Israel - osa 2 Gennesaret

Olen täällä kotona flunssanpoikasen kourissa sängynpohjalla. Kiva lääkärisetä sanoi, ettei ole vakavaa, menee levolla ohi ja vilkutti lähtiessäni. Kun tässä on aikaa ajatella, mieleni palaa reilun viikon takaisiin tunnelmiin. Lomamme alkoi siis keväisen vehreästä Tiberiaksesta. Hotellihuoneemme ikkunasta katselin Gennesaretin järven rauhoittavaa olemusta aamuin ja illoin. Auringonnousu oli huikea ja näkymä hieno, samoin kun kuu nousi ja loi kuunsillan järven pinnalle...

Lueskelin viimekertaista vierailua samaisessa paikassa, kylläkin eri hotellissa. Postaus vuodelta 2015 löytyy tästä. 

Wikipedia: Järvi on pinta-alaltaan noin 165 km² ja se sijaitsee Välimerestä mitattuna noin 213 metriä merenpinnan alapuolella. Vedenpinnan taso saattaa tosin vaihdella voimakkaasti kuivankauden ja sadekauden aikana. Pohjoisesta etelään mitattuna järvellä on noin 23 km pituutta ja leveyttä idästä länteen enimmillään noin 16 km. Syvimmältä kohdaltaan järvi on noin 44 metriä syvä. Keskimäärin syvin kohta on hieman järven keskiosan koillispuolella. Jordanjoki laskee järveen pohjoisesta ja ulos järvestä etelässä. Järven vesi on peräisin Jordanjoen ja eri purojen lisäksi sen pohjan ja lähialueen kuumista lähteistä. 

Genesaretinjärven kalasto on runsas. Järvellä esiintyy esimerkiksi koralliahvenia, luikeroita ja monneja. Historiallisesti tärkeällä kalastuksella on edelleen merkitystä. Järveltä saadaan esimerkiksi sardiineja. Alueen kuumille lähteille on perustettu myös lomakohteita.



Erik, isä, minä, äiti ja Tuomo

Parasta oli päästä risteilylle Gennesaretinjärvelle. Meitä oli laivassa kaksi ryhmää; me suomalaiset ja amerikkalaisia messiaanisia juutalaisia. Oli juhlavaa, kun ensin nostettiin maidemme liput salkoon, jonka jälkeen tuli kansallislaulut. Kyllä me suomalaiset voitimme jenkit ainakin laulussa! Lopuksi tanssimme Hava Nagilaa piirissä :) Se on muuten israelilainen kansanlaulu, sävelletty jo vuonna 1915, jota lauletaan juutalaisissa juhlissa ja häissä

Juhlat

Naisen elämässä tulee vaihe, jolloin ei tahdo enää paljastaa ikäänsä. Aika kumma juttu... Minustakin tuntuu miltei nololta sanoa ikäni: kuusikymmentä vuotta. Siksi kirjoitin sen, koska numerona se näyttää ihan järkyttävän suurelta! 

Kuitenkin me kaikki vanhenemme, halusimme tai ei. Toisaalta asia pitäisi kääntää positiiviseksi: Wau, olen saanut elää jo näin monta vuotta ja suht´ koht onnellisena ja terveenä! Ehkä parhaat vuodet ovat vielä edessäpäin? Kun työvelvoitteet loppuvat, minähän olen vapaa tekemään ihan mitä itse haluan. Sekös vasta on huikeeta!

Olin siis matkoilla syntymäpäivänäni. Minulla oli omaa perhettä, vanhempani, sukulaisia ja ystäviä mukana. Tytär ei päässyt, sillä hänellä alkoi Finnairin lentoemäntäkurssi, josta ei voi olla poissa. Siskonikaan eivät päässeet erinäisistä syistä. Kuitenkin sain koottua tarpeeksi ison porukan, jotta matka toteutui ja näin jäljestäpäin ajatellen tämä oli huippuporukka, juuri ne henkilöt, joiden kuuluikin lähteä Israeliin.

Kakkua israelilaiseen tyyliin :)

Ja kyllähän me Suomessakin juhlimme ison naisporukan kesken. Olin todella otettu, kun niin moni saapui paikalle Söderkullan kauniiseen kirkkoon, jossa olen pitänyt viime vuoden aikana Naistenpiiriä.

Kakkua suomalaiseen tyyliin :)