Jaahas, maanantaifiilis...tiedättekö sellainen, joka usein on maanantaisin.
Hiukka väsynyt lyhyeksi jääneiden yöunien takia, pitkä viikko edessä. Mutta kyllä se tästä taas...
Aika kurkistaa kirjaamme ja katsoa, mitä SE haluaa meille naisihanuuksille tänään sanoa (s.158):
"Toisin kuin maailma väittää, kauneus ei vähene ajan mittaan; kauneus syvenee ja lisääntyy. Todellinen kauneus tulee sellaisesta sielun syvyydestä, johon voi päästä vasta elettyään monta vuotta - hyvin.
Vain harvat naiset päättävät pitää sydämensä eläväisinä tässä vaarallisessa maailmassa. Riutumatta."
Kirjailija kuvaa tuntemaansa 75 v. naista
"Hänen sydämensä oli erittäin eläväinen. Läsnäoleva. Avoin. Houkutteleva. Hän oli elänyt vuosia Jumalan läsnäolossa sydämensä katse kiinnittyneenä häneen. Kun katselemme Jeesusta, hänen kirkkauttaan, muutumme kohti hänen, kaikista kauneimman Persoonan, kaltaisuutta.
Ne, jotka katsovat häneen, säteilevät iloa. (Ps. 34:5)
Olemme kuulleet sanottavan, että nainen on kauneimmillaan rakastuneena. Se on totta. Kun nainen tietää, että häntä rakastetaan - hänen sisimpänsä alkaa hehkua.
Kauneus on sielun ominaisuus, jolla on eri ilmenemismuotoja näkyvässä maailmassa. Kauneus kumpuaa eläväisestä sydämestä. Olemme tunteneet naisia, joita ehkä kuvailisit sanalla "nukkavieru", naisia, jotka eivät näyttäneet piittaavan ulkonäöstään lainkaan. Olemme nähneet heidän muuttuvan naisiksi, joissa on erityistä kauneutta. Seurasimme, kuinka se kasvoi heissä heidän ymmärrettyään olevan syvän rakkauden kohteita, heidän sydämensä tultua eläviksi vastauksena Suurelle Rakastajalle.
Meitä kosiskellaan. Meitä rakastetaan. Kun lepäämme näiden tosiasioiden varassa, voimme tarjota sydämemme muille ja kutsua heitä Elämään."
Miten meitä kosiskellaan? Eipä tässä arjen pyörityksessä paljoa kosiskelua havaitse! Ja sitä paitsi en ole lainkaan uskonnollinen, moni ajattelee...
Mutta hetkinen -
Tässä taannoin huomasin, kuinka monet naiset kyynelehtivät lastensa kevätjuhlissa Suvivirren raikuessa.
Virren sanat ovat äärettömän kauniit ja hengelliset. Koin, että Jumala itse koskettaa sielumme syvyyksiin laulun sanojen ja sävelen kautta. Tai kuullessamme vanhan virren "Ystävä sä lapsien..."
Nämä ovat vain pieniä esimerkkejä.
Kehotankin sinua tutkiskelemaan sisintäsi ja pysähtymään. Ehkä se onkin Suuri Rakastaja, joka sinua kosiskelee :)
