Matkallamme saimme kokea kauneutta, joista voisi mainita itse Inegölin kaupungin vehreän keskustan suihkulähteineen ja hiljaisine basaareineen. Tämä oli yllätys, sillä olin kuvitellut meidän matkustavan alkeelliseen kyläpahaseen. Tosin täytyy mainita, että Mahan perhe asui laitakaupungilla aika alkeellisissa olosuhteissa, mutta sehän on ymmärrettävää, sillä he ovat paperittomia, jotka ovat sodan ajamina joutuneet pakenemaan Syyriasta Turkkiin ollessaan pieniä lapsia.
Jopa hotellimme viereinen supermarketti oli moderni, siisti ja valikoimaltaan loistava.
Poikkesimme kahvilla ja teellä kauniissa terassikahvilassa.
Eräänä iltana miehen kanssa illallistimme ja istuskelimme ravintolassa. Täällä ei näkynyt muuten ainoatakaan humalaista, sillä alkoholia ei myyty missään. Sekin plussaa! Sen sijaan cayta (tsaikkaa) eli teetä juotiin joka paikassa ja joka hetki.
Naiset ovat naisia joka kulttuurissa. Ostimme samanlaiset kauniit kengät koko naisporukalle: Mahalle, tyttärelle, miniälle ja minulle! Nuoret naiset kävivät myös kampaajalla. Maha oli säästänyt hieman rahaa, jotta hän pystyi kustantamaan näitä hankintoja ja lisäksi hän osti heille kaikkea tarpeellista lähtien saippuasta ja ruokatarpeista.
Turkissa oli miltei kaikilla naisilla huivi. Oli vaikea löytää lierihattua, jonka koin välttämättömäksi auringon paahteessa. Tämä ainokainen on mallinuken päästä napattu - toki myös maksettu :)
Ihania kuvia, pitäisi itsekkin joskus uskaltaa ja lähteä seikkailemaan noihin paikallisiin kyliin ja kaupunkeihin mutta tähänasti ollaan tutussa ja turvallisessa alanyassa vaan pyöritty! Nähtiin kadulla sellasia pakettirekiä kyllä jonnekkin paikalliseen pikkukylään mutta jotenkin niihin katumyyjiin en luota... Onko sinulla niistä kokemusta? Tuttumme suositteli https://fi.alanyadailytrip.com/ heillä kuulemma hyvä ja kunnollinen palvelu. Ensi kerralla voisi niitä etkiäkin uskaltaa koittaa, tähän mennessä vaan rannalla makoiltu ;)
VastaaPoista