Huhuu, täällä ollaan kotona...! Ollaan oltu kohta jo 3 viikkoa.
On ollut vaikea tarttua blogin kirjoittamiseen - niin paljon mistä voisi kirjoittaa, mutta toisaalta en haluaisi sekametelisoppaa, vaan olen jälleen etsimässä linjaa...
Mutta ennenkuin löydän sen, muutama kuuluminen:
Paluu arkeen ja työelämään sujui hyvin. Minut otettiin lämpimästi vastaan työpaikalla. Tajusin ehkä selvemmin kuin ennen miten ihania työkavereita minulla on. Respect!
Levilläkin työyhteisö oli mitä ihanin ja kakkukahvein minut saateltiin kotimatkalle.
Olen koittanut pikkuhiljaa palauttaa yhteyksiä ystäviini; pakolaisystävääni Mahaan, naistenpiiriin, pikku-Juliaan (lapsenlapsi) jne..
Mahasta tulikin mieleeni, koska meillä ei ole yhteistä kieltä, ilmoitin meidät Gospel - tanssiin Porvooseen, saapi nähdä mitä se tuo tullessaan. Ainakin meno vaikutti just sopivan helpolta ja hauskalta, jotta se voisi toimia.
Poikamme täysi-ikäistyi ja sai ajokortin, joten uusi vapaus koitti hänelle.
Tytär on edelleen Bulgariassa vaihto-oppilaana, jonne varasimme miehen kanssa matkan toukokuun lopulle. Lennämme siis Istanbulin kautta Varnaan, jossa meillä on varattuna hotelli. Tyttären opiskelukaupunki Dobritz sijaitsee 45 min päässä.
Naistenpiiri on alkanut ja koen, että uudet tuulet puhaltavat senkin suhteen. Haluan kutsua uusia naisia, jotka kaipaavat elämäänsä rauhaa ja sisäistä lepoa. Sen löydettyään voi kokea vapautta ja olla valmis mihin tahansa.
Niin ja pitihän mun vielä sanoa, että mulla on maailman ihanin mies joka hyvin kesti poissaoloni pojan kanssa. He pärjäsivät ilman että täällä odotti pyykki- ja tiskivuori! Ruokailun suhteen olin eniten huolissani, mutta hengissä nuo näyttivät selviytyneen..
Lisäksi koti ja siihen liittyvät työt tuntuvat nyt tosi kivoilta.
Sitä se mökkielämä teettää :)
On ollut vaikea tarttua blogin kirjoittamiseen - niin paljon mistä voisi kirjoittaa, mutta toisaalta en haluaisi sekametelisoppaa, vaan olen jälleen etsimässä linjaa...
Mutta ennenkuin löydän sen, muutama kuuluminen:
Paluu arkeen ja työelämään sujui hyvin. Minut otettiin lämpimästi vastaan työpaikalla. Tajusin ehkä selvemmin kuin ennen miten ihania työkavereita minulla on. Respect!
Levilläkin työyhteisö oli mitä ihanin ja kakkukahvein minut saateltiin kotimatkalle.
Olen koittanut pikkuhiljaa palauttaa yhteyksiä ystäviini; pakolaisystävääni Mahaan, naistenpiiriin, pikku-Juliaan (lapsenlapsi) jne..
Mahasta tulikin mieleeni, koska meillä ei ole yhteistä kieltä, ilmoitin meidät Gospel - tanssiin Porvooseen, saapi nähdä mitä se tuo tullessaan. Ainakin meno vaikutti just sopivan helpolta ja hauskalta, jotta se voisi toimia.
Poikamme täysi-ikäistyi ja sai ajokortin, joten uusi vapaus koitti hänelle.
Tytär on edelleen Bulgariassa vaihto-oppilaana, jonne varasimme miehen kanssa matkan toukokuun lopulle. Lennämme siis Istanbulin kautta Varnaan, jossa meillä on varattuna hotelli. Tyttären opiskelukaupunki Dobritz sijaitsee 45 min päässä.
Naistenpiiri on alkanut ja koen, että uudet tuulet puhaltavat senkin suhteen. Haluan kutsua uusia naisia, jotka kaipaavat elämäänsä rauhaa ja sisäistä lepoa. Sen löydettyään voi kokea vapautta ja olla valmis mihin tahansa.
Niin ja pitihän mun vielä sanoa, että mulla on maailman ihanin mies joka hyvin kesti poissaoloni pojan kanssa. He pärjäsivät ilman että täällä odotti pyykki- ja tiskivuori! Ruokailun suhteen olin eniten huolissani, mutta hengissä nuo näyttivät selviytyneen..
Lisäksi koti ja siihen liittyvät työt tuntuvat nyt tosi kivoilta.
Sitä se mökkielämä teettää :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti