Tavallinen päivä

Tavallinen päivä.

Onko sellaisia?

Nämä kuvat eivät ole tältä päivältä, mutta kuvaavat hyvin normipäivän näkymiä.

Aloitetaan siitä, että puhelimen laturi unohtui igluille. Puhelin oli sammunut yöllä, mutta aamulla pystyin tarkistamaan, että oli tullut yksi soitto ja vastaajassa viesti. Sain juuri ja juuri viestin alkuosan kuulumaan, ennen kuin känny lopullisest sammui. Siellä oli mieheni huolestunut ääni.

Tänä aamuna tyttäremme ja ystävänsä oli määrä lähteä pitkälle kahden vaihdon lennolle kohti Varnaa. Lento Berliiniin lähti 6.30. Jostakin syystä tytär ei ollut tarkistanut aikaa ja luuli lennon lähtevän 7.30 (!)

No arvaatte kuinka siinä kävi - tajuton paniikkitilanne, sellainen josta näkee painajaista. Äkkilähtö lentokentälle - tunti aikaa koneen nousuun, epätoivoinen tilanne.

Voin kuvitella mielessäni kun tytöt ja isot matkalaukut pakataan pikku - Micraan. Tänä aamuna oli vielä kauheimmista kauhein lumimyräkkäkeli. Mies ajoi tuhatta ja sataa tyttären ollessa yhteydessä Finavianiin. Ei annettu paljoa toivoa. Mutta ihmeet ovat mahdollisia ja ihme tapahtuikin siinä muodossa, että joku miehistön jäsenistä oli unohtanut jotakin tärkeää hotelliin ja joutunut palaamaan noutamaan sitä. Lento myöhässä 15 minuuttia, joka oli tyttöjen pelastus. Ja juuri sain viestin, että tyttöset perillä, matkalaukut myös, ovat saaneet asuntonsa ja kaikki hyvin. He ovat väsyneitä, mutta onnellisia. Niin on äitikin ja isä myös!

Kaksi kuukautta on vierähtänyt Levillä ja vielä on reilu kuukausi jäljellä. Olen käynyt kotona joka kolmas viikko ja kuulkaas, eipä ole kotona olo aiemmin tuntunut yhtä lomalta kuin nyt! Koti on koti ja tämän ajanjakson jälkeen varmasti entistä rakkaampi. Kuin myös rakkaat perheenjäseneni.