Minun viimeinen työpäiväni

perjantai 12. kesäkuuta 2020

Tänään minulla alkoi kesäloma, joka jatkuu ja jatkuu ja jatkuu...

En sitä vielä oikein tajua, liekö vasta kesän lopussa kun kaikki palaavat töihin ja kouluihin, että minun ei tarvitse enää mennä töihin.

Viimeinen työpäivä oli haikea. Tyhjensin työpöytäni, kaappini, otin valokuvat ja muistilaput ilmoitustaulultani, palautin läppärin, avaimen ja kulkuluvan. Ja hyvästelin työkaverini. Se oli kaikista haikeinta. Kakkukahvilla minulle pidettiin ihania puheita, sain kukkia ja lahjoja niin työnantajalta kuin työkavereiltani.

 Minäkin pidin puheen. Jotenkin nousi vahvasti mieleeni, että ei pidä katsoa taaksepäin, vaan eteenpäin, sillä paras on aina edessäpäin. Se on toivon näkökulma. Joku voisi ajatella, että höh, miten eläkeläisellä voi olla paras edessäpäin; elämähän miltei jo eletty, tai ainakin loppusuoralla, vaivat ja kivut lisääntyvät ja kuolema häämöttää. Mutta se pointti onkin siinä, että Jumalaan luottavana ihmisenä PARAS on AINA edessäpäin - no matter if you are alive or dead. Ja se on minun elämäni perusta, jolle tahdon rakentaa. 





Kun muodollisuudet ja hyvästit oli jätetty (toki tulen tapaamaan useita työkavereitani jatkossakin), lähdimme miehen kanssa piknikille Sipoon rantakallioille. Ostimme laadukasta kuoharia, sushia ja salaattia. 









Tuo Turhapuron näköinen on minun rakas aviomieheni kesäparrassaan. Voin sanoa että olemme hyvin onnelliset yhdessä ja innolla odotan aikaa kun hänkin jää eläkkeelle.






Työkavereiltani sain ihan huippulahjat. He olivat jo vuoden alusta täytelleet tätä "Aikuiset ystäväni"- kirjaa, miehetkin! Tämä on paitsi hauska, myös opin tuntemaan heitä näin jälkikäteen ihan uudella tavalla...:)

Tämä päivä on mennyt, kuinkas muuten - pihatöissä (uudet salaojaputket asennettiin, piha myllättiin kaivurilla ja minun pihaprojektini tuplaantui). Huomenna meillä on pojan muuttokeikka Jyväskylästä kotiin. Hän sai uuden opiskelupaikan lähempää kotia. Eli kyllä tässä sen verran touhua piisaa ettei ihan heti muistu mieleen tämä uusi toimenkuvani.





4 kommenttia:

  1. Lämpimät onnittelut uudelle elämäntilanteellesi!
    Itselläni on pelkästään hyviä kokemuksia eläkkeellejäämisestä - nyt on vihdoin aikaa tehdä periaatteessa mitä haluaa. Mikä on ehkä hienointa, on mahdollisuus lähteä jo heti aamusta kiireettömästi lenkille ja koko päivä on avoin omille suunnitelmille. Sitä ei koskaan voinut tehdä töissä ollessa.
    Mukavia kesähetkiä sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maarit! Ihanaa kun löytyy täältä nuorekkaasta blogimaailmasta ainakin yksi sielunsisko :) Olenkin aina ihaillut virkeää olemustasi ja elämäntyyliäsi. Minullakin on ajatuksena aamuiset lenkit ja oman kunnon ylläpito oman aikataulun mukaan. Se on luksusta!

      Poista
  2. Voi hyvä ystävä! Kovin vaikea kuvitella sinua eläkeikäiseksi, kun työsi ei ihan vaikuta armeijan lentäjän hommalta tai rajavartijan pestiltä. Oli miten oli, olen kuitenkin sydämestäni iloinen, että olet saavuttanut tuon etapin. Näkökulmasi tuohon elämäntilanteeseen kuulostaa myös täydelliseltä: Isä kuljettaa meitä voittosaatossa! Siunatkoon Jumala sinua ja perhettäsi terveydellä ja levolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo en ollut ihan armeijän lentäjä tai rajalaitoksellakaan töissä :) Aikoinaan solmittiin hyviä sopimuksia työnantajan kanssa, joista nykyään ei ole tietoakaan, valitettavasti. Sinulle ihanaa ja siunattua kesää myös ja kaikkea hyvää elämääsi!

      Poista