Miniloma Joensuussa

Minua on suuresti liikuttanut palaute jota olen blogistani/bloggaamattomuudestani saanut. Monet ovat sanoneet että blogillani on ollut merkitys, se ei ole ollut pelkkää pintaa, vaan tuonut uusia ajatuksia tai hyvää mieltä tai jos ei muuta niin lukijani tietävät mitä minulle kuuluu. Tämä kaikki on saanut minut suorastaan motivoitumaan uudelleen.

Blogin kautta on syntynyt myös uusi ystävyys, joka voi vielä johtaa ties mihin yhteisiin juttuihin, mutta se jääköön tässä vaiheessa salaisuudeksi perheidemme välillä...

Mutta aiheeseen.

Hiihtolomat alkoivat Etelä- Suomessa. Perheemme miehet lähtivät Englantiin (futis, you know), mutta minäpä lensin Joensuuhun tyttären luokse viikonloppumatkalle ennen heitä.

Hieno Helsinki-Vantaan lentokenttä viritti välittömästi matkatunnelmaan.

Helsinki - Vantaa lentokentällä

Ja todellakin - matka oli kuin pieni ulkomaanreissu. Siihen oli tyttären lisäksi kaksi muuta hyvää syytä: Joensuussa ja sen liepeillä asuvat ystävättäreni, joita sain pitkästä aikaa tavata. 

______

Kun äiti saapuu tyttärensä luokse, vaalitaan perinteitä: äiti tarkistaa onko puhdasta, kaapeissa järjestys (salaa ehkä...), käydään kaupassa ostamassa jääkaappi täyteen ruokaa ja annoksia valmistetaan tulevalle viikolle. Saatetaan jopa käydä ravintolassa syömässä ja sekös on luksusta köyhälle opiskelijalle :)

Tytär sai hienon tuliaisen:

Mie oon niin pikkuinen!

Ja eikun kauppaan ja ruuanlaittoon.

Reseptin nappasin Anna-lehdestä, joka sattui olemaan matkalukemiseni: Tomaattinen kasvis-pastakeitto, höysteenä hieman jauhelihaa. Siitä tulikin oikein runsas ja makoisa ruoka, jota taidan tehdä kotonakin.

Tomaattinen kasvis-pastakeitto

Karjalanpiirakat Karjalassa ihan must!

Illalla lähdimme vielä Vapiksen nuorteniltaan. Kävelyä oli varmaan 4 kilometriä mennentullen ja matkan varrella näimme hienon ortodoksikirkon iltavalaistuksessaan. 

Olin ilahtunut, sillä Vapiksen sali oli täynnä nuoria. Tunnelma oli rento ja lämminhenkinen. Miten hienoa, että on olemassa vaihtoehto nuorillemme, josta saa elämäänsä turvallisen perustan, iloa ja toivoa sekä hyvää seuraa. Mitja piti hienon puheen ystävyydestä. Ja lopuksi oli runsas iltapala.

Kyllä uni maittoi reippaan ulkoilun jälkeen meille molemmille.

Seuraava päivä jatkui samaan malliin - ulkoilua, ruokakaupassakäyntiä, ravintolatapaaminen ystävättären kanssa, kokkausta...niin ja hieman pesin kylpyhuonetiloja :)

My beautiful and lovely daughter

Joensuussa riittää siltoja!

Tytär oli hankkinut sponsoreita Lutns 15 - ryhmänsä kanssa. 

Kas, tuttu sponssi polvessa:

Opiskelijakämpässä oli jopa ruusutarha - olin vaikutettu!

Muistoksi äidin vierailusta jäi tulppaanit, pingu ja täysinäinen jääkaappi!

Illalla lensin takaisin kotiin ja tänä aamuna heräsin jo klo 4.00 viemään niitä miehiä kentälle. Arvatkaas vaan kuka nauttii tällä hetkellä kiireettömästä yksinolosta ja hiljaisuudesta kotona ? Ja aikoo mennä aikaisin nukkumaan....

Hyvää hiihtolomaa!

Ystävänpäivänä

Hyvää ystävänpäivää!

Meillä ystistä on vietetty rakkaiden ystävien kanssa jo eilisillasta aloittaen yhteisellä iltapalalla. Tarjosin takuuvarmaa mehevää ja herkullista tomaatti- vuohenjuustopiirakkaa, jonka ohje löytyy tästä . Helppo, hyvä ja riitoisa kun tekee uunipellillisen.

Meitä oli koolla viisi avioparia. Osa ei tuntenut lainkaan toisiaan tai sitten vain vaimot tunsivat toisiansa. Minulla on aina ollut halu tutustuttaa ihmisiä. Ja näistä tutustumisista on syntynyt ties mitä isojakin ja merkityksellisiä asioita. Jumala käyttää meitä ihmisiä ja toimii meidän kauttamme - sen olen huomannut :)

Tämäkin tapaaminen tulee varmasti saamaan jatkoa...

Paitsi ystävänpäivää, tänään vietimme myös pojan 17v. syntymäpäiviä paikallisessa Ravintola Veljeksissä. Ruoka oli hyvää ja tunnelma lämmin märästä kelistä huolimatta.

Mitähän teille kuuluu? Kiva olisi tietää vieläkö joku uskollinen käy täällä lukemassa. Täytyy myöntää - hieman on ollut ikävä....

Merkityksellisyys ja tauko

Hunajaa ja maitoa blogi jää tauolle. Tauon pituudesta ei ole vielä tietoa.

Blogi jatkaa heti kun kirjoittajalla on mielekkäitä ja merkityksellisiä aiheita. Sellaista asiaa, jossa on muutakin sanomaa kuin pintaa. 

Olen väsynyt tyhjänpäiväisyyteen. Sen huomaan esimerkiksi TV-ohjelmien valinnassa. En jaksa sisällöttömiä tekohauskoja tai väkivaltaohjelmia, ajanviihdettä, joka jättää pään tyhjäksi. Taiteellisuuskin on kyseenalaista jos näkemästään jää epämiellyttävä olo.

Mikäli minut täytetään tuoreilla, uusilla ja merkityksellisillä ajatuksilla, niin kenties blogi herää henkiin. Ehkä silloin tällöin käyn laittamassa kuulumisia.

Viimeisimmät kuulumiseni ovat äidin kahdeksankymmenvuotissyntymäpäivät, joita juhlimme suvun voimin. Pidin äidille puheen, josta otos..

"Olemme saaneet Jumalalta runsaasti siunausta, jolle kuuluu kiitos ja kunnia ja itseasiassa koko elämämme. Pelastussanoma on kuitenkin se kaikista tärkein. Ainakin minä haluaisin nähdä tämän porukan kerran taivaallisessa valtakunnassa juhlapöydän ääressä. Kukaan meistä ei tiedä mikä on se viimeinen päivä. Jos en koskaan muulloin tätä sano ääneen, niin haluan sen sanoa 
ainakin tämän kerran ".

My happy family; Anita, Kristiina, äiti, isä, minä ja Katriina

Nämä sanat tulivat suoraan sydämestäni ja koin suurta iloa, että sanoin asian, jolla on merkitystä!

Kotona olen kerrankin ollut ajoissa, lahjaksi saatu kuusi on tuotu sisälle ja koristeltu, lahjat ostettu ja paketoitu, joitakin kortteja ja paketteja lähetetty ja koti siivottu. Ensimmäinen jouluvieras oli tytär Joensuusta, seuraava vieras hänen hongkongilainen kämppiksensä.

Tahdon toivottaa teille kaikille rakkaille, uskollisille blogini lukijoille siunattua joulua, saakoon se olla rauhoittumisen ja levon aikaa. 

Ja Uusi Vuosi 2016 tuokoon minulle ja kaikille teille jotakin uutta ja merkityksellistä! 

T. Marita

Ruusuiset sytykkeet

 Olen ihastunut ruususytykkeisiin, sillä ne ovat kauniita ja myös käytännöllisiä. Ne helpottavat tavattomasti takan, saunan tai muun tulipesän sytyttämistä palaessaan 5-10 min. Ei enää jatkuvaa tulitikkujen raapimista ja paperin tunkemista tulipesään.




Minulla oli etuoikeus päästä sytykkeiden valmistamisen salaisuuteen naapuri-Raisan johdolla. 

Tarvittiin vain:

• kananmunakennoja
• kynttilänjämiä
• huono kattila
• pihdit
• sanomalehtiä

Meillä oli rattoisa hetki kera glögin, pipareiden ja askartelutarvikkeiden:

Näistä ruusuista tuli aika tummanpunaisia, mutta väriä voi säädellä steariinin sävyllä ja dippausten määrällä. Ruusujen valmistaminen oli helpompaa kuin olin kuvitellut. Luulin, että se on sotkuista, työlästä ja erityisesti minua pelotti kuuman steariinin kanssa pulaaminen. 

Lyhykäisyydessään kananmunakennon kuppiosaan aloimme rakentaa suorista nauhoista sisusta. Nauhat oli revitty kennojen kansiosista. Väleihin tungimme "terälehtiä", niin että ruusu pysyi tiukasti kasassa.

Kynttilät sulivat hetkessä induktioliedellä kirkkaaksi nesteeksi, johon dippailimme ruusuja. Nämä ruusut on dipattu vain kaksi kertaa. Lopuksi laitoimme ruusut sanomalehden tai leivinpaperin päälle kuivumaan. Ja seuraavaksi pakkasimme ne kauniisti sellofaaniin lahjaksi. Kattilaan jäänyt steariini jähmettyi, jossa se odottaa seuraavaa käyttökertaa.

Hyötykäyttöä ja kierrätystä parhaimmillaan!