lauantai 8. syyskuuta 2012

Onnellisuudesta...

 Työpaikan kahvitunnin puheenaiheena oli onnellisuus: mitä se on ja mikä tuo onnen? Tuoko raha onnea? Entä rakkaus? Vai onko elämää tasaisen harmaata päivästä toiseen selviytymistä?

Jäin miettimään aihetta. Uskaltaako kukaan sanoa suoraan olevansa onnellinen? Pahimmassa tapauksessa saa kieroja katseita tyyliin "Etkö sinä välitä kärsivistä ihmisistä ja maailman pahuudesta...?" Onko suorastaan syntiä sanovansa olevansa onnellinen?

Koen olevani onnellinen. Onnea ei ole tuonut maallinen mammona, ura, työpaikka, ystävät, ei edes hyvä avioliitto tai kiltit lapset.

Onneni salaisuus lukee Psalmissa 73:28

"Minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, Jumalaani, ja kerron kaikista hänen teoistaan". 

Yksi teko, josta haluan kertoa on, että siskoni on ollut täysin terve jo viikon! Hän on sairastanut helmikuusta lähtien (kärsinyt korvatulehduksesta ja tinnityksestä, joista kaikki alkoi). Olemme rukoilleet asian puolesta jatkuvasti ja nyt rukous on muuttunut kiitosaiheeksi :)

---------

Tänään saivat kesäkukat vaihtua voimakkaan värisiin syyskukkiin:

 


Olipa äitienpäivä ruusu intoutunut muistamaan minua vielä yhdellä kukinnolla:


Kiitollisin mielin täällä ollaan ja huomenna ajattelin suunnistaa ystävän kanssa sienestämään. 

Toivon teille kaikille onnellista viikonloppua!




8 kommenttia:

  1. Voin sanoa olevani onnellinen..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa Irmastiina - olenkin tiennyt sen :)

      Poista
  2. Laulukin sanoo, Onneni on olla Herraa lähellä... On ihanaa olla onnellinen myös ihan tavallisista asioista. - Nyt olen tosi onnellinen, mieheni yksi tytär ja hänen miehensä pitivät meitä kuin kukkaa kämmenellä. Se on arjen onnea! Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun sydämen asiat kunnossa, pystyy olemaan onnellinen tavallisista asioista. Mukavaa kun teitä on hemmoteltu!

      Poista
  3. Onko sitä loppujen lopuksi koskaan täysin onnellinen? ja pitääkö ollakaan? Mutta tunnustan että lähempänä sitä oon ja tykkään <3 ja iloitsen myös jos joku toinen on onnellinen ja sanoo sen myös. Miksi ei saisi olla onnelllinen? kateuttako? luulen niin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnen tunteet tulevat ja menevät. Tärkeintä on varmaan sellainen perusonnellisuus, jota myös kutsutaan rauhaksi sydämessä.

      Poista
  4. Voisin jatkaa myös laulua " onneni on olla Herraa lähellä ".

    Pahuus ja kateus varjostaa ihmisten onnellisuutta niin usein. Onnellinen ei saisi olla, tai ei ainakaan sanoa sitä ääneen.

    Eilen tulimme perheen kanssa syömästä, naapurin tyttö oli mukanamme. Oma lapsemme oli voinut pahoin ja antanut ylen. Auton takapenkillä vuotta nuorempi naapurin tyttö sanoi, "voi kunpa (mainiten tyttäremme nimen ) olisi joskus hänelle kateellinen"... Käännyin ja toistin hänen sanoman, kysyin, että sanoitko näin ja tyttö nyökytti päätään. Olin järkyttynyt ja sanoiin hänelle, että kateutta ei kannata tavoitella ja kateellinen ei kannata olla. Kateus ei ole ihmiselle hyväksi, vaan pahaksi. En tiedä mitä minun olisi tullut sanoa, tuon kuuleminen kuusi vuotiaan suusta oli pelottavaa. Mihin tämä maailma on menossa jos jo pieni lapsi toivoo, että hänelle oltaisiin kateellisa, apua .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Anne! Minne on sinun blogisi kadonnut?? I have missed you! Maailma on täynnä pahuutta, mutta onneksi meidän ei tarvitse juuttua siihen, vaan voimme nousta ja tehdä omat valintamme. Onnellista jatkoa sinulle!

      Poista