Maailmantuskaa

perjantai 8. kesäkuuta 2018





Olen viime aikoina kauhulla seurannut some-keskustelua sekä mediaa ja lynkkausmielialaa, joka siellä vallitsee heitä kohtaan, jotka ajattelevat erilailla kuin ns. valtavirta. Sanat ovat muuttuneet todella rumiksi ja viha kuultaa selkeästi sanojen läpi, ettei sitä ei voi edes käsittää. 

Tämä maailmanaika on paha ja valitettavasti yhä pahemmaksi muuttuu. Meistä uskovista, jotka haluamme toteuttaa tärkeintä Jeesuksen käskyä "Rakasta Jumalaa ja rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi" tehdään pahoja. Me saamme kohdata jo nyt vihaa ja vainoa. 

Kunnioitan suuresti rohkeaa Päivi Räsästä, joka uskaltaa sanoa mitä mieltä on välittämättä siitä, että tulee kohtaamaan valtaisan vihan hyökyaallon. Hän uskaltaa puolustaa heitä, joita maailma kohtelee väärin, hän on rohkea mielipiteissään, hän on suoraselkäinen ja rehellinen. 



"Jos maailma vihaa teitä, muistakaa, että ennen teitä se on vihannut minua.
Jos te kuuluisitte tähän maailmaan, se rakastaisi teitä, omiaan. Mutta te ette kuulu maailmaan, koska minä olen teidät siitä omikseni valinnut, ja siksi maailmavihaa teitä. [Luuk. 6:22]


Mitä maailma sitten tarjoaa meille. Eipä paljon muuta kuin meteliä ja tyhjiä sanoja. Kun avaan TV:n, kuulen sieltä yleensä vain huutoa ja melskettä, kiroilua ja väkivaltaa. Irtosuhteita, pettyneitä ihmisiä, pahoinvointia, sotaa ja kurjuutta. Samaa tarjoavat lehdet ja netti. Senkö pitäisi minun sieluani tyydyttää ja ravita? 

Raamattu sanoo "Onneni on olla Herraa lähellä ja tehdä Hänen tahtonsa" ja se pätee minun elämässäni tänäkin päivänä. I love my Lord Jesus! Jeesus on Hän, joka pelasti ja vapautti minut tästä kurjasta maailmasta. Orjuudesta pääsin vapauteen. Ja se orjuus oli lähinnä sitä, että olin oman itseni orja. Kuljin omia teitäni ja joudun harhaan, todella kauaksi Jumalasta.

Olen niin kiitollinen siitä että olen saanut elämääni uskon lahjan, joka on tuonut rauhan. Tästä lahjasta en halua koskaan luopua. En voi ymmärtää, kuinka jaksaisin elää ilman uskoa, kuinka kukaan ylipäänsä näkee elämässä mielekkyyttä tai tarkoitusta ilman Jumalaa.


Enää en harhaile, vaan nyt tiedän mistä olen tullut, kenelle kuulun ja minne olen menossa.

Siunauksin,

Marita







Söderkullan kartanolla

keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

Sain olla mukana seuraamassa kun valokuvaaja Mari Lehtisalo Kartanon kuvaamosta kuvasi pojan ylioppilaskuvia. Samalla itse harjoittelin säätöjä ja kuvasin siinä sivussa. Söderkullan kartano tarjosi hienon miljöön kuvaukselle.
























¨










Ylioppilasjuhlat osa 2

maanantai 4. kesäkuuta 2018

Ylioppilasjuhlat ovat onnellisesti ohitse.

Ilma oli täydellinen - aurinko ja lämpö hellivät miltei liikaakin.

Lakitus tapahtui Sipoon Nikkilän juhlavassa juhlatalossa. Suvivirsi kajahti heti alkuunsa ja onneksi niillä alkuperäisillä sanoilla, joilla Luojaamme ylistetään luonnon kauneudesta ja uuden elämän puhkeamisesta. Oli ilo katsella nuoria aikuisia uuden elämänvaiheen edessä.
























Viikon varrella olin saanut paljon aikaiseksi. Koti oli siivottu, kakut ja voileipäkakut hankittu, terassit pesty ja kukat aseteltu amppeleihin ja vaaseihin. Edellisenä iltana katoin pöydän valmiiksi. Kaikesta täydellisyydestä huolimatta parasta oli ilman muuta rakkaat vieraat, jotka tekivät juhlastamme juhlan. Ja tietysti päivänsankari joka sai koulutiensä päätökseen! 

Paluu arkeen tuntuu myös hyvältä. On aika kääntää katse eteenpäin. Jännityksellä seuraamme minne pojan tie johtaa. Näillä näkymin akateemiselle uralle, sillä opiskelupaikkakin jo avautui Jyväskylän Yliopistosta.


Siitä olemme onnellisia ja kiitollisia myös!







Juhlatuulella

maanantai 28. toukokuuta 2018

Oi tätä kevään ja juhlien lumoa!

Olenpa saanut nauttia häähumustakin peräti kahtena viikonloppuna; ensin kuninkaalliset häät TV-ruudussa ja nyt kummipoikani häät ihan livenä, jotka vietettiin Pietarsaaressa Pörkenäsin kappelissa ja leirikeskuksessa.

Täydellinen ilma kruunasi jälkimmäiset häät sekä  upea merenrantapaikka. Enpä olisi uskonut sellaista miljöötä olevan olemassakaan! Parasta kaikessa oli tietysti kaunis ja raikas nuoripari, jotka olivat löytäneet toisensa pari vuotta sitten. He olivat täydellisen onnellisia ja niin me vieraatkin heidän puolestaan.

























Tämä oli myös mukava pieni kesälomareissu mieheni kanssa. Ajelimme kauniin Pohjanmaan halki välillä pysähdellen ja yövyimme Pietarsaaren Kaupunginhotellissa. 






Oli kiva jutella ja viettää aikaa mieheni kanssa ennen kuin hän lähtee kuukauden vaellukselle Espanjaan. 

Ensi viikon otan lomaa ja huomisesta alkaa kodin kuntoon saattaminen pojan Yo-juhlia varten. Ikkunoiden ja terassien pesua, kukkia pitäisi hakea ja taimia istuttaa. Yhtä sun toista ostaa ja valmistaa. Onneksi tähän kaikkeen saa kunnolla keskittyä ilman työvelvoitteita.

Niihin juhliin palaankin sitten seuraavaksi :)





Valokuvauskurssilla

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Terveiset Visual Addictin eli Frida Steinerin valokuvauskurssilta! Se järjestettiin tänään Sipoon Bedmilissä eli Merja Varvikon sisustusliikkeessä. Olin tuota kurssia jo pidempään havitellut ja tänään se onnistui aikataulujen puolesta. 

Kurssi oli hyvä. Meitä oli siellä n. 10 innokasta valokuvaajaa. Kurssi oli tarpeeksi simppeli, sillä siellä opetettiin vain kolme perusasiaa: aukko, valotusaika ja ISO. Nämä kun hallitsee, pääsee jo aika pitkälle. No, olenhan minäkin nämä ennenkin kuullut ja jonkin verran jyvällä ollut, mutta kummallisesti opit tuppaavat unohtumaan harjoittelun puuttuessa.

Eli harjoittele, harjoittele, harjoittele....kuvaa, kuvaa ja kuvaa....!


Sitä me teimme kurssin lopuksi ja jokainen sai antaa suosikkikuvansa yhteisen ihastelun kohteeksi.



























Seuraavaksi siirryimme ulos kuvaamaan. Sää oli mitä mainioin, ehkä jopa liiankin kirkas auringonvalo.




























Ja lopuksi tehtävän kimppuun:

















Yllä oleva kuva  on se, jonka valitsin raatiin. Huomioikaa linjat eli viistolinjassa oleva tarjotin. Ulkoa hain syreenin tuomaan elävyyttä. Taustalla olevan kuparipadan olisi voinut siirtää vasempaan laitaan. jotta katse olisi kohdistunut sinne ensin (Fridan opetus).

Kuva on otettu aika suurella aukolla (f:2.8) tuomaan syväterävyyttä, valotusaika oli lyhyt (1/250 sek) ja ISO 1000.




Lopuksi pyysin Fridaa ottamaan minusta kuvan:








Kiitos Frida ja Merja kun järjestitte kivan kurssipäivän! Meillä oli oikein leppoisa ja rento meininki ja raparperipiirakka ja kahvi maistuivat taivaalliselta ulkona terassilla.


Nyt koitan ahkerasti kuvata ja onhan tässä kuvattavaakin kun Yo-juhlat lähestyvät :)








Äidit ja pojat

lauantai 5. toukokuuta 2018

Tänään hymyilytti kun olimme ostamassa yo-juhlatarpeita pojan kanssa. Nimittäin moni muukin äiti-poikapari oli liikenteessä. Ensin kulki äiti reippaana ja tomerana ja perässä raahusti se nuori juhlakalu. Ei taida poikien mielestä parhautta olla äidin kanssa shoppailu. Ilmeestä päätellen moni olisi ollut mielummin missä tahansa muualla :)

Meille kävi kuitenkin hyvin, sillä menimme Haloselle ja saimme osaavan myyjän, joka löysi juuri sopivat varusteet: tumman puvun, valkoisen paidan, rusetin (joo tällä kertaa rusetti oli se juttu), nenäliinan, yo-lakin ja pukukengät. Oli sen verran haastetta löytää tuollainen combo, että ammattilaisen apu oli todellakin tarpeen. Löysimme vielä bonuksena kivat kutsukortit. Tällä kertaa ajattelin päästä helpommalla kuin neljä vuotta sitten, jolloin väkersimme kutsukortteja pari päivää. Juhlat olivatkin tuolloin puolta suuremmat, sillä isä ja tytär molemmat saivat lakkinsa. Vieraitakin tuli tuplasti enemmän mitä tällä kertaa kutsumme. Tosin olen ymmärtänyt, että onnittelemaan saa tulla kuka tahansa?



















Tästä tulikin mieleeni miten rakkaita nuo nuoret miehet ovat meille äideille, jotka huolehdimme ja höösäämme sen verran kovasti, että he miltei ahdistuvat. Sen jälkeen kun pojalla diagnosoitiin ykköstyypin diabetes, olen ollut välillä miltei huolesta sairas, varsinkin jos poika ei ole heti vastannut puhelimeen. Mielikuvissani näen hänet tuupertuneena jonnekin verensokereiden mentyä liian alas. 

Alla oleva kehoitus on niin tosi.






No, onneksi minä olen päässyt helpolla ja poika kyllä osaa huolehtia itsestään! Hän on fiksu ja reipas nuorimies, joka aloitti juuri kesätyöt vuorotyössä jäätelötehtaalla. No, siitäkös minä jälleen saan "hepuleita" - vuorotyö, jäätelöitä (!), miten jaksaa, miten käy ruokailun, unien, lääkityksen jne. Tällaista tämä äidin elämä on....huoh... 

Nyt kuitenkin päätän löysätä ja alkaa iloita tulevien juhlien järjestelyistä. Poika on lakkinsa ja juhlansa ansainnut!