Juhannus

sunnuntai 24. kesäkuuta 2018







Tänä vuonna juhannus näytti tällaiset kasvot. Vettä satoi, myrskysi jopa, mutta ei se haitannut. Suku oli perinteisesti kokoontunut saman katon alle ja mökissä oli tunnelmaa.


Ensi tiistaina mies saapuu kotiin reilun kolmen viikon vaellukselta Espanjasta. Täällä kotona on sitten koko perhe koossa. Seurataan jalkapalloa, pestään pyykkiä ja pakataan Turkin reissua varten. Lapset käyvät molemmat nyt vuorotyössä. Minulla alkaa viimeinen viikko töissä ennen kesälomaa.

 Ihanaa odotusta...





Viisumi on myönnetty!

torstai 21. kesäkuuta 2018

















Olen valmistautumassa elämäni erikoisimmalle matkalle. Matkalle Turkkiin naisen kanssa, joka ei ole nähnyt lapsiaan vuosiin, seitsemään, kohta jo kahdeksaan vuoteen.

Lähtö on 3.7

Ilo on nyt äärimmillään.

Mahalle on myönnetty viisumi!

Jos haluat lukea tämän kertomuksen aiempia vaiheita, löytyvät ne tästä klikkaamalla "KLIK"


Tapahtui eilen:

Päätin soittaa Turkin konsulaattiin kysyäkseni Mahan viisumista (vaikka se olikin kiellettyä). Virkailija kuitenkin siellä etsi hänen papereitaan ja maailmani romahti hänen sanoessaan "HYLÄTTY". Päätös tehty Turkissa ilman perusteluja. Sanoi, että hän voi ensi vuonna yrittää uudelleen (heh, matkat, vakuutukset, viisumit ym. maksettu). Olin musertunut. Tuossa hetkessä rukoilin tosissani: "Jumala, tee jotakin! Tämä ei saa olla mahdollista, ei näin pitänyt käydä! Lapset odottaa siellä jo kovin, saatika Maha". 

Päätin soittaa Mallulle, josko yhdessä menemme kertomaan Mahalle musertavan tuomion. Sillä aikaa kun soitin Mallulle, yritettiin soittaa minulle. Kuuntelin jätetyn ääniviestin: "Valitettavasti olen katsonut väärän henkilön paperit. Mahalle on MYÖNNETTY viisumi". Hallelujaa, KIITOS JEESUS! - tiesin että ei hän ole katsonut väärin, vaan Herra teki ihmeen - taas! Hän on uskollinen ja vastaa rukouksiimme🙏🙏🙏💕😍 Voi tätä tunteiden vuoristorataa 





Maha ja minä olemme kiitollisia niille monille, jotka ovat olleet myötäelämässä ja auttamassa tämän matkan järjestelyissä; taloudellisesti, rukouksin, lehtijuttujen kautta, lahjoittamalla lasten vaatteita viemiseksi jne.

Ensi viikko tulee olemaan pakkaamista, rahan vaihtoa, bussilippujen varaamista ja niin, tietysti menemme käymään siellä Turkin konsulaatissa hakemassa sen viisumin :)






Minun ihana rakas ystävä Maha <3 i="">








Mi🎢

Maailmantuskaa

perjantai 8. kesäkuuta 2018





Olen viime aikoina kauhulla seurannut some-keskustelua sekä mediaa ja lynkkausmielialaa, joka siellä vallitsee heitä kohtaan, jotka ajattelevat erilailla kuin ns. valtavirta. Sanat ovat muuttuneet todella rumiksi ja viha kuultaa selkeästi sanojen läpi, ettei sitä ei voi edes käsittää. 

Tämä maailmanaika on paha ja valitettavasti yhä pahemmaksi muuttuu. Meistä uskovista, jotka haluamme toteuttaa tärkeintä Jeesuksen käskyä "Rakasta Jumalaa ja rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi" tehdään pahoja. Me saamme kohdata jo nyt vihaa ja vainoa. 

Kunnioitan suuresti rohkeaa Päivi Räsästä, joka uskaltaa sanoa mitä mieltä on välittämättä siitä, että tulee kohtaamaan valtaisan vihan hyökyaallon. Hän uskaltaa puolustaa heitä, joita maailma kohtelee väärin, hän on rohkea mielipiteissään, hän on suoraselkäinen ja rehellinen. 



"Jos maailma vihaa teitä, muistakaa, että ennen teitä se on vihannut minua.
Jos te kuuluisitte tähän maailmaan, se rakastaisi teitä, omiaan. Mutta te ette kuulu maailmaan, koska minä olen teidät siitä omikseni valinnut, ja siksi maailmavihaa teitä. [Luuk. 6:22]


Mitä maailma sitten tarjoaa meille. Eipä paljon muuta kuin meteliä ja tyhjiä sanoja. Kun avaan TV:n, kuulen sieltä yleensä vain huutoa ja melskettä, kiroilua ja väkivaltaa. Irtosuhteita, pettyneitä ihmisiä, pahoinvointia, sotaa ja kurjuutta. Samaa tarjoavat lehdet ja netti. Senkö pitäisi minun sieluani tyydyttää ja ravita? 

Raamattu sanoo "Onneni on olla Herraa lähellä ja tehdä Hänen tahtonsa" ja se pätee minun elämässäni tänäkin päivänä. I love my Lord Jesus! Jeesus on Hän, joka pelasti ja vapautti minut tästä kurjasta maailmasta. Orjuudesta pääsin vapauteen. Ja se orjuus oli lähinnä sitä, että olin oman itseni orja. Kuljin omia teitäni ja joudun harhaan, todella kauaksi Jumalasta.

Olen niin kiitollinen siitä että olen saanut elämääni uskon lahjan, joka on tuonut rauhan. Tästä lahjasta en halua koskaan luopua. En voi ymmärtää, kuinka jaksaisin elää ilman uskoa, kuinka kukaan ylipäänsä näkee elämässä mielekkyyttä tai tarkoitusta ilman Jumalaa.


Enää en harhaile, vaan nyt tiedän mistä olen tullut, kenelle kuulun ja minne olen menossa.

Siunauksin,

Marita







Söderkullan kartanolla

keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

Sain olla mukana seuraamassa kun valokuvaaja Mari Lehtisalo Kartanon kuvaamosta kuvasi pojan ylioppilaskuvia. Samalla itse harjoittelin säätöjä ja kuvasin siinä sivussa. Söderkullan kartano tarjosi hienon miljöön kuvaukselle.
























¨










Ylioppilasjuhlat osa 2

maanantai 4. kesäkuuta 2018

Ylioppilasjuhlat ovat onnellisesti ohitse.

Ilma oli täydellinen - aurinko ja lämpö hellivät miltei liikaakin.

Lakitus tapahtui Sipoon Nikkilän juhlavassa juhlatalossa. Suvivirsi kajahti heti alkuunsa ja onneksi niillä alkuperäisillä sanoilla, joilla Luojaamme ylistetään luonnon kauneudesta ja uuden elämän puhkeamisesta. Oli ilo katsella nuoria aikuisia uuden elämänvaiheen edessä.
























Viikon varrella olin saanut paljon aikaiseksi. Koti oli siivottu, kakut ja voileipäkakut hankittu, terassit pesty ja kukat aseteltu amppeleihin ja vaaseihin. Edellisenä iltana katoin pöydän valmiiksi. Kaikesta täydellisyydestä huolimatta parasta oli ilman muuta rakkaat vieraat, jotka tekivät juhlastamme juhlan. Ja tietysti päivänsankari joka sai koulutiensä päätökseen! 

Paluu arkeen tuntuu myös hyvältä. On aika kääntää katse eteenpäin. Jännityksellä seuraamme minne pojan tie johtaa. Näillä näkymin akateemiselle uralle, sillä opiskelupaikkakin jo avautui Jyväskylän Yliopistosta.


Siitä olemme onnellisia ja kiitollisia myös!