Kehittymistä keittiössä ja muutoinkin

maanantai 19. helmikuuta 2018

At Maria´s blogissa oli mainio postaus blogikuvista ennen ja nyt. Siispä minäkin satuin vilkaisemaan aiempia postauksiani. Kehittymistä on toivon mukaan tapahtunut seitsemässä vuodessa johonkin suuntaan. Tosin täytyy myöntää, etten ole samalla palolla ja intohimolla suhtautunut kuvaamiseen ja tekstien tuottamiseen kuin esimerkiksi Maria ja moni muu bloggaaja, jotka ovat kehittyneet suorastaan ammattilaisiksi. Tässä vaiheessa minulle riittänee rauhallinen tahti ja inspiraation iskiessä kirjoittelen laidasta laitaan. Lopettaa en halua, sillä olen pari kertaa tehnyt niin todeten, että tänne blogimaailmaan on ikävä. Joten tauot ovat ihan jees, mutta lopettaa...ei ainakaan vielä....

Muutoksen tuulet ovat puhallelleet myös keittiössä, josta alla olevat kuvat. Ajanhengen mukaan ollaan siis menty kohti rauhallisempaa ilmettä ja olen oppinut myös säätämään valotusaikaa kamerassa :)











Tarkoitus olisi osallistua Fridan valokuvauskurssille sitten kun sellainen tulee tänne Sipooseen (on kuulemma tulossa). Ja ehkä parin vuoden kuluttua, kun koittaa toisenlaiset ajat työelämän jälkeen, on aikaa kehittyä vaikka mihin.













Sisustuksellista tulppaaniaikaa

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Olen nauttinut ihan täpöillä tästä viikonlopusta, auringosta, lumesta, pikkupakkasesta. Jopa intouduin kuvaamaan kotia, mitä ei ole tapahtunut pitkään aikaan. Mieskin on futisreissulla Saksassa, joten saan päättää ihan itse miten aikaani kulutan. Sekin on joskus luksusta :)

Elämässä tapahtuu paljon hyviä asioita, joista mieli on kiitollinen. Koitan opetella olemaan kiitollinen myös kun tapahtuu jotakin sellaista mitä en ole toivonut. Se onkin aikamoinen oppitunti, mutta edistystä tapahtuu. Minulla on paljon suunnitelmia ja ne ovat aika isoja juttuja, mutta vielä ei ole aika paljastaa niitä.

Siispä tyydyn kotini kuvaamiseen...


















Ihanaa tulppaaniaikaa teille ihaNaiset!





Prinsessat

lauantai 10. helmikuuta 2018

Olisi taas kerrottavaa, pienen tauon jälkeen. 

Elämä vie eteenpäin askel kerrallaan, koskaan ei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu ja mitä pienet alut tuovat tullessaan JOS olet uskollinen ja kuuntelet ääntä, joka kuiskii sisälläsi: Tämä on tie, tästä on hyvä käydä. Silloin sinulla on rauha, lepo, ilo ja innostus.

Olen kertonut aiemmin pariinkiin otteeseen maahanmuuttajaystävästäni M:sta, johon tutustuin pienen MLL:n lehti-ilmoituksen perusteella: "Haluatko alkaa ystäväksi maahanmuuttajanaiselle?". Olen aina ajatellut että haluan tehdä sen minkä voin. Kuten Raamatussa nainen, joka voiteli Jeesuksen kalliilla nardusöljyllä, teki sen minkä hän voi (Mark 14: 8). Ja se riitti!

Voit lukea aiemmat tarinat liittyen M ystävääni tästä.

Asiat yleensä seuraavat toistaan ja niin tässäkin stoorissa. Lapset ovat ihmeellisesti löytyneet usean vuoden jälkeen (!), mutta eri asia on pääseekö M heitä koskaan tapaamaan.

Minulla on taipumus yhdistellä asioita, minulla on naistenpiiri, olen tutustunut Virpi Miettiseen ja tässä tapauksessa ilmeni että Virpi ja M ovat naapureita :) Viime torstaina kutsuin heidät molemmat naistenpiiriini ja odotin tietysti runsasta naisjoukkoa.

Naisia saapuikin ihan kiitettävästi ja meillä oli superihana ilta: M teki käsihoitoja ja kulmakarvojen muotoiluja ym. kauneushoitoja, sillä hän työskenteli kauneushoitolassa entisessä elämässään. Laitoimme muutaman lantin matkakassaan, josko hän pääsisi Turkkiin lapsiaan tapaamaan. Mutta se tulee olemaan sitten taas kertomus erikseen :)




Siinä he ovat, kaksi uutta ystävääni M maahanmuuttaja ja Virpi Miettinen Miss Suomi 1965 - eikö ole aika kummallista, mutta ihanaa tämä elämä ja sen yllätyksellisyys?



Virpi kertoi elämänkertakirjastaan "Tuhma Prinsessa - selviytymistarina". Siitä ei sen enempää kuin että kannattaa hankkia kirja suoraan häneltä ottamalla yhteys +358443111009 (Virpi). Saat kirjan nimikirjoituksella signeerattuna ja mukana muutaman fanikortin  - joo mä ainakin haluan kuulua Virpin fan-clubiin :)

Lisäksi Virpi on kutsuttavissa pieniin tilaisuuksiin koteihin ja muihin tapahtumiin Porvoon lähiympäristössä, joissa hän kertoo elämästään, miten nousi kansainvälisen mallimaailman loistoon, sitä seuranneesta syöksykierteestä ja taistelustaan takaisin valoon. Nyt Virpistä huokuu aivan uskomaton rauha, lämpö ja rakkauden säteily.




Tässä Virpi on n. 22-vuotiaana Pariisissa yllään Iranin historiallisia koruaarteita.











Virpi tuli ensimmäiseksi perintöprinsessaksi Miss Universum kisoissa v. 1965.







Minulla on ollut ilo ja kunnia kertoa näistä prinsessoista ja muistetaan, että saamme kaikki olla Taivaan Isän prinsessoja iästä ja asemasta riippumatta - aina!