Mitä kuuluu Mahalle?

Ehkä jotkut muistavat aiemmat kertomukseni syyrialaisesta Mahasta, joka saapui YK:n kiintiöpakolaisena Suomeen kolme vuotta sitten, ystävyydestämme, kuolleeksiluultujen kadonneiden lasten löytymisestä Turkista, uskomattoman viisumi-ihmeen ja sen kuinka lopulta vuosi sitten matkustimme kolmisin (Maha, minä ja mieheni) Istanbulin kautta Inegölin kaupunkiin tapaamaan lapsia, jotka Maha oli viimeksi nähnyt kahdeksan vuotta sitten.

Jos et muista tai et ole aiemmin kuullut tätä stooria, niin klikkaamalla tästä pääset taaksepäin lukemaan kertomusta, tai voit klikata tunnistesanan "turkki"oikeassa palkissa.

Jep, vuosi on vierähtänyt ja ajattelin päivittää mitä nyt on menossa. Mahalla siis on neljä lasta: kolme poikaa ja tytär. Tyttärelle on käynyt hieman huonommin, sillä hänen miehensä päätti palata takaisin Syyriaan perheineen, eli Mahan tyttären ja heidän kolmen pienen tytön kanssa. Vanhin poika on edelleen rakennuksilla töissä ja hän ja vaimonsa saivat jo toisen tyttären. Nuorimmat pojat elävät jännittävää vaihetta. Olemme nimittäin hakemassa Mahalle ja heille perheenyhdistämistä ja mikäli kaikki sujuu ok, he pääsevät Suomeen äitinsä luokse. 

Tämäkään ei ole ollut mikään läpihuutojuttu johtuen siitä että he olivat paperittomina Turkissa ja aivan aluksi heille piti saada syntymätodistukset ja passit Syyriasta. Ja se maksoi paljon rahaa. Tänä päivänäkään en ymmärrä, miten kaikki onnistui ja pojat saivat lopulta passinsa. Toivon hartaasti että ne ovat aidot ja asia olisi tältä osin kunnossa. Rahaa varten järjestimme parit "syyrialaiset illalliset", joissa Maha sai näyttää ruuanvalmistustaitonsa. Tämä oli hyvä tapa saada lahjoituksia ja kaikki saivat vastineeksi ainakin vatsansa täyteen :)

Sitten pojat piti saada Ankaraan Suomen konsulaattiin alustavaan haastatteluun ja samalla heille tehtiin sähköinen hakemus Migriin. Maha omalta osalta täytti kaavakkeita sossussa. Koska pojilla ei ole huoltajaa Turkissa, piti Mahan valtuuttaa vanhin veli huoltajaksi notariaatilla. Voitteko uskoa, että löysin netistä notariaatin Inegolista ja junailin hommaa Suomesta käsin?! Kaikki näköjään tapahtuu step-by-step ja mä vaan teen mitä milloinkin eteen tulee. Tässä on kyllä ollut erikoinen siunaus ja johdatus mukana!

Kesän alussa lähti hakemusprosessi käyntiin poikien kutsulla konsulaattiin DNA-testeihin. Maha on jo käynyt testeissä täällä Suomessa ja nyt pojille on toistamiseen varattu aika Ankaraan Suomen konsulaattiin elokuun alussa. Se on pitkä matka ja ainakin viimeksi pojat nukkuivat isonveljen kanssa jossakin kaupungin taivaan alla rahaa säästääkseen. Tällä kertaa isoin ongelma on, että he joutuvat itse hankkimaan ja kustantamaan tulkin, joka puhuu heidän äidinkieltä kurmandzidia, sillä DNA-testin jälkeen on vielä uudet haastattelut. Olen tässä surffaillut jälleen netissä ja hartaaksi toivon, että tuokin asia järjestyy, vaikka kallista onkin. Mutta koska nyt ollaan jo näin pitkällä, asia ei saa tähän kaatua.

Mahalla itsellä menee hyvin. Hän on päässyt työharjoitteluun lounasbaariin puoleksi vuodeksi, mikä on hyvä juttu, sillä hän kaipaa tekemistä ja sosiaalista elämää. Iloisena hän kertoo kuinka on jynssännyt paikkoja puhtaaksi, tiskannut ja siivonnut, niin että toiset siellä ihan ihmettelevät. Mutta sellainen on Maha; täynnä iloa ja energiaa, hyvää tuulta ja positiivisuutta.

Maha - olet mun bestis, perheenjäsen ja miten paljon olen saanut kokemuksia tämän ystävyyden kautta!

Maha hankki meille kesähatut - kuvaavatko persoonallisuuksiamme?

Tyttöjen ilta ihanassa kodissa

Takaisin kotikulmilla.

Olen pyhittänyt tämän viikon kotitöille. Ajattelin tehdä joka päivä pari projektia kuten eilen siivosin saunaosaston, tänään makkarin sekä terassin ja huomenna jatkan kenties olkkarin siivoamisella. On luksusta kun on kerrankin aikaa keskittyä tähän ns. pakkopullaan. Tai oikeastaan on ihan kiva herätä ajoissa, keittää pannullinen kahvia, laittaa tukka ponnarille ja ryhtyä toimeen. Ja onhan se mukavaa, kun tulee puhdasta jälkeä ja näkee kättensä työn välittömästi.

Onneksi loma ei ole kuitenkaan pelkkiä kotitöitä, vaan väliin mahtuu kivoja piristyksiä, kuten tänään sain kyläkutsun ystäväni kauniiseen kotiin. Hän asuu lähistöllä, joten samalla tuli tehtyä pieni pyörälenkki.

Otin kameran mukaan, sillä halusin ikuistaa tämän kodin, puutarhan ja tyttären pienen söpön leikkimökin.

Fairy - ruusuja

Lisää kuvateksti

Ystäväni eli talon emäntä on loistava sisustaja! Joka puolelta löytyy kaunista katseenvangitsijaa. Sisustus on harmoninen ja rauhoittava. Väritys on vaaleaa beigeä ja valkoista. Paitsi sisustaja hän on myös taitava puutarhuri. Tämä pihamaa ei kalpene ns ammattipuutarhureiden suunnittelemien pihamaiden rinnalla.

Tyttärelle oli hankittu pieni suloinen leikkimökki Pohjanmaalta, ja se oli liinojen avulla siirretty kokonaisena Sipooseen. Ja ystäväni oli tietysti sisustanut senkin jokaisen pikkuprinsessan unelma leikkimökiksi.

Lekkimökin kattokruunu

Täällä voisi viihtyä isompikin tyttö

Iltahämärässä mökillä

Kerronpa lyhykäisyydessä tämän päivän kuviot. Vaikka kelit ovat olleet hirmukoleat, sain jostain kumman syystä viettää ihanan laiturihetken, jolloin aurinko tuli esiin ja paistoi niin lämpimästi, että heitin pois paksun collegen ja villasukat ja paistattelin auringossa. Kyllä mua lellitään :)

Mies ja poika lähtivät aamusella Kuopioon futismatsiin. Jäin yksin tänne, mutta ei se minua haitannut lainkaan. Jääkaapissa ruokaa, niin mitä sitä muuta tarvitsee. Päätin omistaa päivän liikunnalle ja teinkin 1h 30 min kävelylenkin järven ympäri. Kun palasin mökille, lämmitin saunan ja se olikin ihana kokemus keskellä päivää. Ensin piti toki syödä ja laitoin tuorepastaa kera hunajamarinoitujen kanasuikaleiden, johon tuli pekonia, parikaa, purjoa ja kermaa. Hyvää oli!

Nyt on iltahämärä, jo kello 23.22 ja odottelen reissumiehiä. Sauna lämpiää toistamiseen ja makkarat foliossa ovat kiukaalla. Ulkona on noin 10 astetta, joten sauna tuntuukin varmasti tosi ihanalta!

Kesäloma alkakoon!

Minun täytyy ihan nipistellä itseäni: olenko täällä kesämöksykällä taas? Omassa mansikkapaikassani! Perjantaina oli viimeinen työpäivä ennen neljän viikon kesälomaa (joka on muuten viimeinen kolmenkymmenen vuoden putkessa). Eilen pakkasin tavarat autoon ja hurautin 4 tunnissa parin pysäytyksen taktiikalla Keski-Suomeen. 

Miten ihana oli nähdä rakas vuokramökki jälleen! Se oli ihanampi mitä muistinkaan...

Heti alkuunsa lähdin poimimaan niittykukkia! Voitteko kuvitella että tuollaiset asiat ovat niitä maailman parhaimpia ja täysin ilmaisia. Ilma on ollut suorastaan täydellinen. Aurinko paistaa ja on ollut jopa kuuma. Olen loikoillut laiturilla ja seurannut luonnon ihmeitä: rantavedessä köllöttävää pikkuhaukea, luokseni uiskentelevaa sorsaa, vesikirppuja ja kuunnellut lintujen viserrystä. Oi että rakastan tätä kaikkea! Olen niin kiitollinen elämästäni ja siitä että saan tällaisia lahjoja

- I luv my life

<3 p="">

Kuulin juuri radiosta että suomalaiset lähtevät nyt joukoittain äkkilähdöillä ulkomaille pakoon Suomen kelejä. En ymmärrä miksi. Ei elämä ole parempaa jossakin muualla. Ja tarvitseeko aina olla kuuma, jotta voisi nauttia kesästä? Minusta ei.

Parasta on tehdä siitä mitä NYT on parasta mahdollista. Oman näköinen elämä. Minulle se on rauha, oma aika, Radio Dei, kirjat, raamattu, kukat, luonto, kauneus ympärillä ja rakkaat ihmiset.

Ja hei - täällä toimii jopa netti, tosin hitaasti puhelimen kautta.

Pieni piharemontti

Ohessa kuvia kukkapenkeistä ja kukista, joiden parissa olen puuhastellut alkukesän. Tällä hetkellä innolla seuraan taimien juurtumista ja kasvua. Uudet puhkeavat kukkaset ovat kuin pieniä ihmeitä! Päivittäin käyn tarkistamassa miten kukat voivat, kastelen niitä lannoitevedellä ja koitan kitkeä kaikki rikkaruohot heti alkuunsa.

Alla olevissa kuvissa näkyy herkkä särkynytsydän, pikkutalvio ja orastavat kirsikat kirsikkapuussa, jonka taustalla kukkapenkki häämöttää.

Kunnostin siis vanhan kukkapenkin laittamalla tiiliskivistä reunukset, hakemalla uutta multaa ja kuorikatetta. Kaivoimme ylös kaikki vanhat levinneet kasvit ja maa-aineksen, jonka rikkaruohot olivat vallanneet. Jäljelle sai jäädä iso alppiruusu, joka ehti jo kukkia (oli muuten upea loistossaan!), kesäpikkusydän ja saniainen. Uusina taimina istutin pionin, särkyneensydämen ja keltapiiskun. Etualalle tuli maanpeitekasveja: grönlanninhanhikki ja pikkutalvio.

Etupihalle halusin kulahtaneen nurmikon tilalle havukasveja. Ajatus oli hankkia pelkästään vuorimäntyjä, mutta päädyinkin kokeilemaan aluksi vain yhtä taimea, josta pitäisi kasvaa tosi iso ja lisäksi hankin sinilaakakatajaa, joka kasvaa maata myöten.

Kunnostimme myös pihakäytäviä lisäämällä niihin kivituhkaa, Kivituhkalla on taipumus hävitä ja rikkaruohot alkavat ikävästi puskea läpi. Kaikenkaikkiaan näihin kahteen kukkapenkkiin ja pihapolkuihin meni kolme suursäkkiä: multa, kuorikate ja kivituhka, yhteensä 250 €. Lisäksi taimiin kului rahaa noin 100 €. 

Olenpa aika tyytyväinen lopputulokseen, vaikka itse sanonkin :)