Kartanoelämää Virossa

lauantai 21. heinäkuuta 2018

Minulla on loistava ehdotus teille, jotka haluatte muutamaksi päiväksi pois Suomesta risteilylaivalla jonnekin muualle kuin perinteisiin Tallinnaan tai Tukholmaan.

Teimme suvun kanssa juhlamatkan Viroon Kau Manor- kartanoon, joka sijaitsee 50 km Tallinnasta itään. Isäni täytti 85 v. ja olimme jo aiemmin sopineet, että syntymäpäiviä juhlitaan poissa kotiympyröistä. Löysimme tämän mielenkiintoisen Boutique-hotellin netistä. Kartano sijaitsee keskellä "ei-mitään", mutta tarjoaa niin huikeat puitteet, ettemme lopulta kaivanneet sieltä minnekään muualle. Meitä oli 20 hengen seurue ja jokaisella kului aika hyvin. Jo pelkästään kartanon katselemisessa riitti sulateltavaa.

Voitteko kuvitella, kartanorakennus on ollut olemassa jo 1200-luvulla. Paksut seinät viittaavat siihen että rakennusta on käytetty suojapaikkana. Kartanon nykyiset omistajat Eerik-Niiles Kross ja Mary Jordan, amerikkalainen elokuvatuottaja ja taiteilija, ovat paikan nykyiset omistajat ja he ovat saattaneet kartanotilan nykyiseen kuosiinsa. Luulen, että erityisesti taiteellisella rouvalla on sormensa pelissä valitessaan fantastista värimaailmaa, joka jatkuu tilasta toiseen. 

Sisustusta on inspiroinut Viron kuuluisan tutkimusmatkailijan Otto von Kotzebuen (1787-1846) elämä ja maailmanympärysmatkat. Hän asui aikoinaan suuren osan elämästään kartanossa, jossa on nyt näkyvissä paljon häneltä jälkeenjäänyttä esineistöä ja taidetta.




'













Sivurakennuksen terassi




















Kartanoon kuuluu paitsi hulppea päärakennus isoine ruokasaleineen, terasseineen ja nurmikenttineen, myös sivurakennus, josta löytyy kylpylä- ja saunaosasto. Päärakennuksessa on 20 erilaista huonetta, Sviittejä, Deluxe tai Superior-tasoisia, jotka oli nimettu Otto von Kotzebuen tutkimusmatkojen mukaan. Ne saattoivat olla ihan mitä tahansa - "wow-effekti" oli taattu jokaisen oven avatessa!

Tässä alla olevassa kuvassa on minun ja mieheni huone AUGUST.













Sitten siirrytään suvun muiden jäsenten huoneisiin...































Mitäkö teimme kartanossa? 

No tietenkin vietimme kartanoelämää!

Oleskelimme, seurustelimme, söimme (useasti ja liikaa!), saunoimme ja kylvimme uima-altaassa, pyöräilimme, tytöt halusivat ratsastaa, pelasimme petanqueta ja lautapelejä, kuuntelimme George Otsia

 ja tietenkin vietimme rakkaan, ikinuorekkaan isämme, papan, apen ja aviopuolison syntymäpäiviä!






Matkan kauniita hetkiä

maanantai 16. heinäkuuta 2018

Matkallamme saimme kokea kauneutta, joista voisi mainita itse Inegölin kaupungin vehreän keskustan suihkulähteineen ja hiljaisine basaareineen. Tämä oli yllätys, sillä olin kuvitellut meidän matkustavan alkeelliseen kyläpahaseen. Tosin täytyy mainita, että Mahan perhe asui laitakaupungilla aika alkeellisissa olosuhteissa, mutta sehän on ymmärrettävää, sillä he ovat paperittomia, jotka ovat sodan ajamina joutuneet pakenemaan Syyriasta Turkkiin ollessaan pieniä lapsia.









Jopa hotellimme viereinen supermarketti oli moderni, siisti ja valikoimaltaan loistava. 






Poikkesimme kahvilla ja teellä kauniissa terassikahvilassa.










Eräänä iltana miehen kanssa illallistimme ja istuskelimme ravintolassa. Täällä ei näkynyt muuten ainoatakaan humalaista, sillä alkoholia ei myyty missään. Sekin plussaa!  Sen sijaan cayta (tsaikkaa) eli teetä juotiin joka paikassa ja joka hetki. 





Naiset ovat naisia joka kulttuurissa. Ostimme samanlaiset kauniit kengät koko naisporukalle: Mahalle, tyttärelle, miniälle ja minulle! Nuoret naiset kävivät myös kampaajalla. Maha oli säästänyt hieman rahaa, jotta hän pystyi kustantamaan näitä hankintoja ja lisäksi hän osti heille kaikkea tarpeellista lähtien saippuasta ja ruokatarpeista.









Turkissa oli miltei kaikilla naisilla huivi. Oli vaikea löytää lierihattua, jonka koin välttämättömäksi auringon paahteessa. Tämä ainokainen on mallinuken päästä napattu - toki myös maksettu :)



















Hotel City Inegöl yllätti!

perjantai 13. heinäkuuta 2018


Hotelli City Inegöl oli täysi yllätys!

Olimme varautuneet paljon vaatimattomampaan majoitukseen, sillä Inegöl ei todellakaan ole turistikaupunki. Liekö olimme ainoat turistit koko kaupungissa, hotellissa ainakin ekat suomalaiset!

Voitte vain kuvitella, miltä tuntui astua hotellihuoneeseen, jossa odotti ihana hedelmälautanen ja muhkea, leveä vuode. Nyt kello oli jo reippaasti yli puolen yön ja Maha oli jäänyt poikansa luokse.  Olimme olleet reissussa n. 16 tuntia.










Aamun valjetessa ensin kyllä vähän aikaa ihmetteli missä oikein heräsi. Ulkona oli ihana auringonpaiste ja lämpötila varmaan +30 C:ssa, mutta hotellihuoneessa raikas viileä  ilma tehokkaan ilmastoinnin vuoksi.




Aamiaisravintola terasseineen löytyi miltei seinämme takaa samasta neljännestä kerroksessa. Se oli IHANA! Kaikki oli niin kummallista, olimme miltei ainoat asiakkaat koko hotellissa ja aamiaisellakaan ei koskaan ollut kuin muutama ruokailija meidän lisäksi. Miten ihanaa nauttia loistava aamiainen kaikessa rauhassa ilman ryysistä, joka oli viime kertaisella Turkin reissulla 5 v. sitten. 































Koin kaiken tämän hyvän suurena siunauksena Herralta. Matkamme oli yllättäen kääntynyt luksuksen puolelle. Varsinkin kun hotellissa oli kylpyläosasto hierontapalveluineen, jota kokeilimme 18 €/30 min hintaan. Hintatasoltaan yksi viikko hotellissa vastasi kahta hotelliyötä Suomen keskivertohotellissa!

 Ihastuin totaalisesti hotellin aulan ja respan väritykseen ja laadukkaisiin huonekaluihin. Selvisikin, että Inegöl on keskittynyt huonekaluteollisuuteen Turkissa.











Eräänä aamuna Maha ja hänen  poikansa tulivat meille kylään hotelliin. Kuva ravintolan terassilta.


Kuiskasin jo tässä vaiheessa mieheni korvaan: Ei pöllömpi, tästä voisi tulla meidän vakkari lomakohde :)