Valo ja uudet sohvatyynyt

lauantai 25. tammikuuta 2020

On se ihmeellistä mitä valo saa aikaan. Tulee kaipuu uuteen, puhtaaseen ja kauniiseen. Vanha ja kulahtanut saa lähteä pois. Näin tapahtui ainakin olohuoneen sohvatyynyjen suhteen. Joulunpunaiset tyynyt eivät näyttäneet enää lainkaan kivoilta ja sen vuoksi aloin selailla netistä, josko sieltä löytyisi kivoja uusia tyynynpäällisiä. Olen tykästynyt tällä hetkellä ns. hieman boheemiin, luonnonläheiseen beigeen tyyliin ja löysin juuri sopivia tuotteita Zoco:lta ja H&M homesta. Yleensä en netistä tilaa, koska takaisinpalautus tuntuu vaivalloiselta, mutta nämä tuotteet olivat niin takuuvarmoja, että päätin ottaa riskin. Kaikki olivat ok, paitsi yksi tyynynpäällinen vahongossa jätti-iso. Sen laitoinkin sitten sohvapöydän päälle pöytäliinaksi :)













Kappasvain, Päivän Tunnussanakin "matchaa" just uuden sisustustyylini kanssa :)







Portugalin Porto

lauantai 18. tammikuuta 2020

Porton kaupungissa kannattaa käydä mikäli liikkuu Portugalissa. Me lensimme Lissaboniin ja sieltä matkustimme reilu kolme tuntia bussilla Portoon, jossa viivyimme kolme päivää.

Porto oli mielenkiintoinen kaupunki. Erityisesti jäi mieleen paitsi ihana ja romanttinen hotellimme ihan kaupungin keskustassa lähellä kuuluisaa Ribeiran aluetta, myös Douro-joki, Dom Luis I - rautasilta, kapeat sokkeloiset kadut ja värikkäät talot. Kuljimme siis paljon jalkaisin, raitiovaunuilla ja busseilla. Kävimme katsomassa Atlantin maininkeja ja Felgueiras majakkaa.


Rautasillan ylitimme jalan joen toiselle puolelle.
























Poikkesimme kahviloihin ja illallistimme kivoissa ravintoloissa. Jälkiruuaksi saatoimme nauttia pienen lasillisen paikallista makeaa portviiniä.

Sää Portugalissa oli viileähkö, sellainen 11-14 C, välillä oli sumuisia ja pilvisiä päiviä, mutta saimme myös nauttia auringosta ja valosta, jota oli aamu 8:sta ilta 18:n. Se tuntui ihanalta pimeiden Suomen  joulu/tammikuisten päivien jälkeen.







Huolenaiheita

lauantai 11. tammikuuta 2020

Kulttuurijuhla ja joululaulajaiset.

Luin juuri että sellaisia oli eräässä Suomen koulussa järjestetty korvaamaan vanhaa perinteistä joulujuhlaa. ”Ennen lomaa meillä on joululaulajaiset, mutta varsinaista juhlaa emme järjestä enää siinä kohtaa, vaan juhlan aika on itsenäisyyspäivän tienoilla kulttuurijuhlan muodossa” kirjoitti rehtori hämmentyneelle vanhemmalle tämän kyseltyä asiaa 

Joululaulajaiset viittaa kepeyteen ja pinnallisuuteen. Tonttuihin ja tipetipetiptap meininkeihin. Kulttuurijuhlilla on varmasti paikkansa, mutta ei korvaamaan  joulujuhlaa. Joulujuhlassa on arvokkuutta ja  sanomaa. Sellaista joka saa kyyneleen nousemaan silmään, joka tuo muistoja mieleen ja kaipauksen parempaan. Tällä hetkellä tämä kaikki pyritään riisumaan pois ja korvaamaan sellaisella, joka on höttöä, jossa ei ole viihdettä syvempää sisältöä. Miksi? Mitä pelätään niin paljon että vanha ja arvokas, hengellisyyteen viitaavakin ollaan valmiita heittämään romukoppaan?

Olen joulunpyhät katsellut Netflixistä "The Crown" - sarjaa, joka kertoo Englannin kuningashuoneesta.  Katselin eilen jakson, jossa Edinburgin herttua Prinssi Philip joutuu kriisiin. Hän kokee vanhenevansa ja miettii mitä on saavuttanut elämässään joutuessaan elämään vaimonsa eli kuningattaren varjossa. Hän kokee suunnatonta tyhjyyttä. Hän on myös vieraantunut uskosta pikkuhiljaa epäilystensä vuoksi.  Asia kärjistyy ensimmäisen amerikalaisten kuulennon tapahtuessa. Hänen arvostuksensa ja ihailunsa asronautteja kohtaan nousee huippuunsa. Huipentuma on kun nuo kolme astronauttia saapuvat vierailulle Buckinghamin palatsiin. Odotukset Philipillä ovat suuret, sillä hän odottaa kuulevansa millaista oli astua kuun pinnalle. Vielä suurempi oli pettymys, kun miehet olivatkin hyvin tavallisia, nuhaisia ja enemmän kiinnostuneita siitä miten joku voi elää niin isossa palatsissa ja olla kuninkaallinen.

Philipin juuri kuolleen äidin (joka oli nunna) kysymys tulee hänen mieleensä: "Kuinka on uskosi laita, poika?"

ja hän jatkaa:

"Nyt voin myöntää että olen kadottanut sen. Ja mitä on jäljellä ilman sitä. Vain se tyhjyys, yksinäisyys, antikliimaksi, kun menee kuuhun saakka ja löytää vai aavemaista tomua, piinaavaa hiljaisuutta, pimeyttä. Sellaista on olla vailla uskoa. Sensijaan että voisi lumoutua, hurmioitua ja ihmetellä jumalallista luomistyötä, Jumalan asettamaa tarkoitusta".

Niinpän niin. Mitä jää jäljelle kun meiltä kielletään (tai jos ei kielletä, niin ainakin kehoitetaan piilottamaan) usko Jumalaan ja se vaihdetaan uskoon ihmiseen, teknologiaan ja tieteeseen? Jäljelle jää lopulta tyhjyys ja yksinäisyys. 




Enhän minä tiedä sanoiko prinssi Philip oikeasti näin, mutta joka tapauksessa tämä jakso (Kausi 3 jakso 7) ja moni muukin jakso ovat olleet todella sykähdyttäviä. Iso suositus!

Miten te näette tämän hurjan muutoksen joka yhteiskunnassamme tapahtuu? Olisi mielenkiintoista kuulla olenko yksin vanhanaikainen ajatusteni kanssa vai onko siellä kenties joku joka jakaa huolenaiheeni?









Grande Hotel de Porto

keskiviikko 8. tammikuuta 2020

Kolmen Lissabonin päivän jälkeen matkasimme bussilla Porton kaupunkiin.  Matka sumuisessa säässä kesti reilu kolme tuntia. Hyppäsimme bussista ulos ja aloimme suunnistaa kohti hotelliamme ränsistyneen näköisiä katuja pitkin. Joka toinen talo oli autio, seinät tummuneet, näkymä kuin aavekaupungissa. Jopa kadut olivat oudon hiljaisia. Ilme piristyi radikaalisti, kun pääsimme Rua de Santa Catarina - kävelykadulle, joka oli Grande Hotel de Porton osoite. Kun vihdoin löysimme sisäänkäynnin, olimme kuin Liisa Ihmemaassa: Vautsi, miten hieno!






























Valokuvailimme elegantissa miljöössä. Tosin yhtään terävää ja hyvää hopehääpäiväyhteiskuvaa emme onnistuneet saamaan, mikä sinänsä vähän harmitti.

Lievän alkujärkytyksen jälkeen aloin yhä enemmän pitää Portosta, varsinkin kun sumukin hälveni ja aurinko alkoi lämmittää ja valaista kaupunkia. Siitä lisää tuonempana...




Lissabon

tiistai 7. tammikuuta 2020

Päätös valita Portugali hääpäivämatkakohteeksi oli helppo. Kohde valikoitui vasta marraskuussa tyttären saatua työvuorolistansa. Nimittäin päätimme, että valitsemme kohteen sinne minne tyttärellä on lento uudeksi vuodeksi. Eli yhtä hyvin olisimme voineet olla Oulussa :)

Lissabon kohteena olikin mitä mainioin. Tytär palasi heti vuodenvaihtuessa takaisin kotiin ja me jatkoimme lomaa viikon verran tutustuen paitsi Lissaboniin myös n. 300 km päässä olevaan Porton kaupunkiin.

Alkuvaikutelmia Lissabonista: sumu, kolisevat punaiset ja keltaiset raitiovaunut, ylä - ja alamäet, kaakelit, värikkäät, hieman kulahtaneet talot, rautaparvekkeet ja pyykit roikkumassa niiltä. Kahvilat ja ravintolat. Joka päivä söin paikallista kuuluisuutta, taivaallisen hyvää Pastel de Nata - leivonnaista Caffe Americanon kanssa. Tässä kaupungissa on hauska, rento ja boheemi meininki.











































Seuraavaksi laitan matkakuvia Portosta, joka oli vieläkin mielenkiintoisempi kaupunki ja joka osasi yllättää hieman ränsistyneen ulkokuoren alta monet kerrat.