Toivo on elämämme ankkuri

lauantai 11. toukokuuta 2019

Mieli on ollut iloisen valoisa. Siihen lienee monta syytä, joista yksi on ainakin se, että minulla alkoi täsmälleen viimeinen vuosi työelämässä. Jihuu! Nyt voin laskeskella, tämä on viimeinen toukokuu, viimeinen kesä, viimeinen syksy ja talvi jne...ei sen puoleen ettenkö pitäisi työstäni, josta en ole kertonut paljoakaan. Minulla on kiva työ ja ennenkaikkea ihanat työkaverit, joiden kanssa pohdimme kaikkea maan ja  taivaan välillä, kuten käydäkö kaupassa Lidlissä vai K-marketissa.
Kuulin juuri että Lidlistä saa maan edullisimmat Cashew-pähkinät (!)

Minulla on myös ihania ystäviä ja tällä viikolla oli ihana Naistenpiiri-ilta. Saimme vieraaksi Minna Rissasen, naisen joka on kirjoittanut kirjan: Sieluani et saa. Hän oli naimisissa narsistisen miehen kanssa ja koki elämässään romahtamisen ja pohjallakäymisen, jossa hänet riisuttiin kaikesta omavoipaisuudesta. Minna puhui toivosta. Toivoakin on monenlaista, toivotellaan kaikkea hyvää ja toivottavasti selviät jne. Joskus se voi tuntua vain löyhältä kädenpuristukselta. Mutta Raamatun antama toivo on jotakin paljon varmenpaa ja syvempää.  


Hepr. 6:19 
   
Se toivo on elämämme ankkuri, luja ja varma. Se ulottuu väliverhon tuolle puolen.




Sitten vielä pitää mainita että todellakin olin toimittaja Anu Lehtipuun haastattelussa Radio Deissä. Vähän jännitti kyllä, mutta tapasin heti sisälleastuttuani tutun 27 vuoden takaa, niin jännitys unohtui siliän tien menneitä muistellessa. Mutta jos sinä tahdot kuulla mitä tuli sanottua, niin ole Radio Dein taajuuksilla ensi viikolla 13. - 17.5. klo 14:45 - 14:50 (5min!) tai kuuntele kooste kaikista sessioista 25.5. klo 20:00-21:00. Haastatteluni liittyvät "Lähdetään liikkelle"- teemaviikkoon.


Radio Dei löytyy taajuudella 89.00 ainakin Uudellamaalla ja nettiradiona googlaamalla, jolloin voit kuunnella vaikka tietsikaltasi.






Ollaan kuulolla!

T. Marita




Pieniä alkuja

lauantai 4. toukokuuta 2019



Toukokuu alkanut. Tätä kuukautta olen odottanut kovasti. Se on lempikuukauteni, sillä on valoisaa ja lämmintä (paitsi tänään ja viimepäivinä), pihamaa viheriöi, mutta ei ole vielä riistäytynyt käsistä. Kaikki kesän ihanuudet ovat vielä edessäpäin! 

Katkaisimme miehen kanssa latvat ylikorkeiksi kasvaneista kirsikkapuistamme ja toin sisälle maljakkoon pienillä nupuilla olevia oksia. Nyt ne alkavat puhjeta kukkaan :)

Samallalailla elämässä nupullaan olevat asiat alkavat puhjeta kukkaan. Ensin ne ovat pienenpieniä ajatuksia ja outoa kutinaa: tässä on jotakin enemmän. Sellaisia tunteita olen kohdannut tutustuessani johonkin ihmiseen, käydessäni jossakin paikassa tai esimerkiksi vuokramökilläni. Tai ryhtyessäni johonkin projektiin. Syvä rauhan ja hyvänolon tunne valtaa ja varmuus siitä että se mikä on tapahtuakseen tapahtuu ilman suurempia ponnistuksia. Se on Herran työtä ja niin saa olla. Itse olen vain välikappale.

Ihminen on luotu Jumalan yhteyteen ja voi kokea täydellisen rauhan ainoastaan Jumalan yhteydessä. Me olemme Jumalan tekoja, luodut hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut että me niissä vaeltaisimme (mukaellen Ef 2:10). Voin kokea iloa ja täyttymystä kun vaellan sitä tietä, joka on minua varten valmistettu. Ja sinua varten myös. 









































Ensi maanantaina olen menossa radionauhoitukseen. Minua haastatellaan Radio Deissä "Lähdetään liikkeelle"- ohjelmaan, jossa kerron elämästäni. Kuinka olen lähtenyt liikkeelle ja kulkenut ennaltavalmistetuissa askelissa. Nauhoitukset ovat viisi minuuttia pitkiä ja tulevat viitenä päivänä  ulos radiosta. En ole ennen radiossa puhunut, joten pikkasen jännittää tämä(kin) uusi kokemus.

Siunattua ja ihanaa alkavaa viikkoa!

Koitan jossakin vaiheessa alkaa päivittää lisää Israelin matkan kuvia. Viime ajat ovat olleet hektisiä, mutta kohta rauhoittuu....






Israel - osa 2 Gennesaret

keskiviikko 3. huhtikuuta 2019

Olen täällä kotona flunssanpoikasen kourissa sängynpohjalla. Kiva lääkärisetä sanoi, ettei ole vakavaa, menee levolla ohi ja vilkutti lähtiessäni. Kun tässä on aikaa ajatella, mieleni palaa reilun viikon takaisiin tunnelmiin. Lomamme alkoi siis keväisen vehreästä Tiberiaksesta. Hotellihuoneemme ikkunasta katselin Gennesaretin järven rauhoittavaa olemusta aamuin ja illoin. Auringonnousu oli huikea ja näkymä hieno, samoin kun kuu nousi ja loi kuunsillan järven pinnalle...

Lueskelin viimekertaista vierailua samaisessa paikassa, kylläkin eri hotellissa. Postaus vuodelta 2015 löytyy tästä. 

Wikipedia: Järvi on pinta-alaltaan noin 165 km² ja se sijaitsee Välimerestä mitattuna noin 213 metriä merenpinnan alapuolella. Vedenpinnan taso saattaa tosin vaihdella voimakkaasti kuivankauden ja sadekauden aikana. Pohjoisesta etelään mitattuna järvellä on noin 23 km pituutta ja leveyttä idästä länteen enimmillään noin 16 km. Syvimmältä kohdaltaan järvi on noin 44 metriä syvä. Keskimäärin syvin kohta on hieman järven keskiosan koillispuolella. Jordanjoki laskee järveen pohjoisesta ja ulos järvestä etelässä. Järven vesi on peräisin Jordanjoen ja eri purojen lisäksi sen pohjan ja lähialueen kuumista lähteistä
Genesaretinjärven kalasto on runsas. Järvellä esiintyy esimerkiksi koralliahvenialuikeroita ja monneja. Historiallisesti tärkeällä kalastuksella on edelleen merkitystä. Järveltä saadaan esimerkiksi sardiineja. Alueen kuumille lähteille on perustettu myös lomakohteita.




















































Erik, isä, minä, äiti ja Tuomo


Parasta oli päästä risteilylle Gennesaretinjärvelle. Meitä oli laivassa kaksi ryhmää; me suomalaiset ja amerikkalaisia messiaanisia juutalaisia. Oli juhlavaa, kun ensin nostettiin maidemme liput salkoon, jonka jälkeen tuli kansallislaulut. Kyllä me suomalaiset voitimme jenkit ainakin laulussa! Lopuksi tanssimme Hava Nagilaa piirissä :) Se on muuten israelilainen kansanlaulu, sävelletty jo vuonna 1915, jota lauletaan juutalaisissa juhlissa ja häissä




Juhlat

lauantai 30. maaliskuuta 2019


Naisen elämässä tulee vaihe, jolloin ei tahdo enää paljastaa ikäänsä. Aika kumma juttu... Minustakin tuntuu miltei nololta sanoa ikäni: kuusikymmentä vuotta. Siksi kirjoitin sen, koska numerona se näyttää ihan järkyttävän suurelta! 

Kuitenkin me kaikki vanhenemme, halusimme tai ei. Toisaalta asia pitäisi kääntää positiiviseksi: Wau, olen saanut elää jo näin monta vuotta ja suht´ koht onnellisena ja terveenä! Ehkä parhaat vuodet ovat vielä edessäpäin? Kun työvelvoitteet loppuvat, minähän olen vapaa tekemään ihan mitä itse haluan. Sekös vasta on huikeeta!











Olin siis matkoilla syntymäpäivänäni. Minulla oli omaa perhettä, vanhempani, sukulaisia ja ystäviä mukana. Tytär ei päässyt, sillä hänellä alkoi Finnairin lentoemäntäkurssi, josta ei voi olla poissa. Siskonikaan eivät päässeet erinäisistä syistä. Kuitenkin sain koottua tarpeeksi ison porukan, jotta matka toteutui ja näin jäljestäpäin ajatellen tämä oli huippuporukka, juuri ne henkilöt, joiden kuuluikin lähteä Israeliin.









Kakkua israelilaiseen tyyliin :)



Ja kyllähän me Suomessakin juhlimme ison naisporukan kesken. Olin todella otettu, kun niin moni saapui paikalle Söderkullan kauniiseen kirkkoon, jossa olen pitänyt viime vuoden aikana Naistenpiiriä.





Kakkua suomalaiseen tyyliin :)









Israel - osa 1

perjantai 29. maaliskuuta 2019


Olin vuonna 2015 Israelissa Toiviomatkojen järjestämällä seuramatkalla. Tuolloin jäi mieleeni kytemään ajatus: tänne haluan lähteä perheeni kanssa sitten kun täytän ns "pyöreitä". Asia jäi siis hautumaan ja kuten yleensä, niillä on taipumus alkaa loksahdella kohdilleen ajan myötä. Syksyllä 2017 minua pyydettiin matkanjohtajaksi Caleb Toursin Israelin matkalle. Matkanjohtajan tehtäviin kuuluu kerätä n. 16-20 hengen porukka, ja yleensä matkanjohtaja saa oman matkansa ilmaiseksi. Tässä tapauksessa päätin, että maksan oman matkani, jotta muilla on hivenen edullisempi. Erityisesti minua viehätti ajatus tehdä tästä juhlamatka, joka rakennetaan toiveideni ympärille. Toinen positiivinen asia oli, että saisin oppaaksi legendaarisen Harri Krögerin, jolla on valtaisa tietämys Israelista. Hän on toiminut oppaana peräti 30 vuotta, opiskellut teologiaa, suorittanut pastorin tutkinnon ja puhuu hebreaa. Lisäksi osaa kertoa asiat mukaansatempaavasti hauskalla ja persoonallisella tavalla.

Siitäpä se ajatus lähti ja ajoitus tulisi olemaan ihana maaliskuun kevät, kohteena Galilean Tiberias Gennesaretinjärven rannalla ja  ikivanha Jerusalem.

Israelissa ei ole neljää vuodenaikaa, vain pitkä ja kuiva kesä sekä reilun kolmen kuukauden mittainen sadekausi. Tänä vuonna sadekausi oli ollut poikkeuksellisen runsas ja sen huomasi Tiberiaksen vehreillä niityillä. Unikot, syklaamit, punavuokot, jaloleinikit, skillahyasintit ja monet muut kukat, pensaat ja puut olivat upeassa kukkaloistossa. Mikä kontrasti tulla Suomen loskasta ihanille vihreille niityille!




















Joka päivälle oli varattu retki ja bussin ikkunasta oli miellyttävä ihailla maisemía. Ensimmäisenä retkipäivänä meillä oli  Golanin kierros. Yllä olevissa kuvissa taustalla näkyy lumipeitteinen Hermon-vuori, jossa sijaitsee jopa laskettelukeskus! Kävimme myös Hamat Gaderin eläin- ja alligaattoripuistossa, jossa oli mahdollisuus rentoutua lämpimässä mineraalivedessä.