maanantai 28. marraskuuta 2016

Enää yksi yö

Hei!

Huomenna seikkailu alkaa.

Päätin ajaa autolla Leville. 

Olen vielä puoli päivää töissä, joten ajan ensin Ouluun ja yövyn siellä Satamahotellissa. Matka kestänee n. 8 h, joten olen siellä puolen yön tienoilla.

Keskiviikkoaamuna suuntaan Leville, arvioitu saapumisaika on n. klo 12.00.

Superjännää! Näen ensi kertaa livenä uudet iglut ja Vastaanotto - ravintolarakennuksen.

En malta olla laittamatta kuvaa uudesta iglusta, jonka upean sisustuksen on toteuttanut 

Mirsa Kaartinen  ja Sisustustoimisto Hohde.







Luvassa pakkasta, lumipyryä ja satoja kilometriä.

Ja mitä sen jälkeen ? - pysykää kuulolla...:)


Marita





keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Sadan päivän irtiotto


Levi. 

Utsuvaara. 

Isäni.

Visio.







Alussa oli neljä lasi-iglua ja kammi.

Sitten igluja oli kaksitoista.

Ja nyt niitä on kahdeksantoista.













Ja mikä olisi iglukylä ilman ravintolaa?



Saanen esitellä:

Ravintola Aurora Sky










Tästä tulee huikea, upea paikka, jonne pääsen viikon kuluttua 

- 100 päivän irtiottoni alkaa...







sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Kauniin kodin WC tila



















Minulla on ollut tarkoitus ottaa kuvia ystäväni harmonisesta vaaleasävyisesta kodista. Jo pikku-WC on tunnelmaa täynnä ja se ihastutti niin paljon että riittäköön näin alkuun. Jatkossa seuraa lisää kuvia heti kun ennätän niitä ottamaan.

Mukavaa alkavaa viikkoa - 

lumi on maassa ainakin meillä ja se tuo paitsi lumitöitä myös valoa :)






sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Kohti uusia ovia...

Suljin eilen yhden oven mielessäni haikeus, mutta myös kiitollisuus. Kiitollisuus siitä, että olin saanut viettää yhden elämäni parhaimmísta kesistä - kesämökissä! Tämä saattaa kuullostaa tutulta ja arkiselta, mutta minulle se oli uutta ja erilaista. Valitettavasti kaikki päättyy aikanaan ja niin päättyi myös vuokrasopimukseni.












Nämä kännykällä otetut heikkolaatuiset kuvat haluan säilöä sydämeni sopukoihin ja palata niihin aina kun ikävä iskee.




Mutta en vaivu murheeseen, sillä tiedän, että aina kun yksi ovi sulkeutuu, uusi avautuu...






Tämä jääköön vielä sumuverhon taakse, mutta se on todellisuutta jo kuukauden kuluttua :)


Kohti uutta viikkoa ja uusia ovia, joita saamme avata koko ajan elämässämme!



T. Marita


lauantai 22. lokakuuta 2016

Uusi ystäväni

Elämässä tapahtuu nyt niin hurjan paljon. Joku voi ihmetellä miksi haluan jakaa täällä julkisesti asioitani, mutta en voi olla hiljaa, sillä sieluni, mieleni ja koko minäni riemuitsee :) Riemuitsee siitä kun Herra on niin hyvä! Hän vaan on hyvä! Voi vitsit kun te ihmiset tajuaisitte mikä rakastava Isä meillä on. Varmasti lakkaisitte murehtimasta oitis, masennukset ja ahdistukset saisivat kyytiä ja maa olisi täynnä onnellisia ihmisiä. Vaikka sanotaankin, ettei usko tee sen onnellisemmaksi, vastoinkäymiset on vain helpompi kestää. Mutta mä olen toista mieltä, enkä ole edes vastakääntynyt vaan voin puhua 32 vuoden kokemuksella.

No mitä sitten on tapahtunut?

Ensinnäkin minun täytyy kertoa uudesta ystävättärestäni 42 vuotiaasta M:sta. M on Syyriasta Suomeen muuttanut pakolainen. Tai oikeastaan maahanmuuttaja, sillä hänet tuotiin YK:n toimesta Suomeen kiintiöpakolaisena tänä kesänä. En tiedä saiko hän juurikaan mitään perehdytystä, opastusta tms sillä meillä ei ole yhteistä kieltä - vielä. Tulkin kautta sain selville, että hän on ollut suurinpiirtein yksin kodissaan viimeiset 3 kuukautta. Ihminen, joka on ollut perheen ja suvun ympäröimänä, joka rakastaa laittaa ruokaa, on iloinen, seurallinen, huumorintajuinen ja energinen.

M lähti kotimaastaan 5-6 vuotta sitten kun tynnyripommi osui hänen taloonsa. Hän itse ei ollut paikalla, mutta hänen neljä lastaan olivat. Kolme poikaa ja tyttö. M menetti kaiken. Mies oli kuollut jo aiemmin. M:n silmiin nousivat kyyneleet hänen näyttäessään kuvaa lapsistaan, joka lienee ainoa säilynyt kuva.

Tutustuin M:n MLL:n "Ala ystäväksi maahanmuuttajanaiselle" - kurssin kautta. Pari viikkoa sitten minulle soitettiin, että nyt oli löytynyt "match" - ihan kuin Tinderissä :) Tapasimme samana iltana jolloin oli tulkki mukana. Sen jälkeen olemme tavanneet jo kolme kertaa ja viikonloppuna tapaamme jälleen. Joka kerta kun olen viettänyt aikaa M:n kanssa, minulla on äärettömän onnellinen olo. Minusta tuntuu, että olen saajaosapuoli enemmän kuin hän. Niin paljon kiitollisuutta ja rakkautta hän osoittaa minulle. Tähän mennessä se on tapahtunut ruuan välityksellä. Voih, miten saan hänet ymmärtämään että minä en jaksa kaikkia niitä ruokia, jotka  hän lopulta pakkaa minun mukaani.

 Olen tajunnut entistä selvemmin - ei ole niinkään väliä mitä meillä on, vaan mitä voimme antaa. Todellinen onni löytyy jostakin muualta kuin merkityksettömistä asioista. Usein kysytään miksi Jumala ei tee mitään kärsivien ihmisten kohdalla. ME olemme Jumalan kädet ja jalat. ME toimimme Jumalan välikappaleina, jos vain annamme hänelle luvan ja mahdollisuuden siihen.