tiistai 12. joulukuuta 2017

Rauhoittumista sekä hieman juhlahumuakin


Suuri kiitos kommentoijille viime postaukseeni ja kiitos myös teille, jotka olette täällä mukana matkassa ilman kommenttejakin. Itsekin olen laiska kommentoija :) Tiedän että teitä on paljon ja se lämmittää mieltäni. Erityisesti kun tämä postaustahti on ollut hitaanpuoleista.

En halua kuitenkaan lopettaa blogiani, sillä aina välillä tulee voimakas tunne, että minun täytyy jakaa sitä hyvää mitä olen saanut omassa elämässäni kokea. Ja hyvällä tarkoitan elämää suurempia asioita; rauhaa, luottamusta, tasapainoa ja eheyttä. Vaikka on ollut rankkaakin, päivittäin saan kokea, että minua ja meitä tuetaan. En uskalla edes ajatella minkälaista elämä olisi ilman uskoa Jumalaan, miten ylipäänsä kukaan jaksaa koettelemuksia ja vastoinkäymisiä ilman turvaa hyvään Taivaan Isään.

Tänä syksynä olen halunnut rauhoittua oman kotini sohvannurkkaan. Laitoin perheen etusijalle ja olen keskittynyt nuoremme diabeteksenhoitoon (ja se onkin aikamoisen työllistävää!) sekä pieneen pikku-Julia lapsenlapseemme. Julia on nyt 1v 4 kk. Minua ei ole haitannut edes pimeys ja loskakelit. Naistenpiirikin jäi tauolle. Mutta oloni on hyvä ja siitä tiedän että näin kuuluu olla ja että KAIKELLA on tarkoituksensa. Usko pois, myös sinun elämässäsi!

Vietimme suvun yhteistä pikkujoulua viime viikonloppuna. Oli ruhtinaallista kun ei tarvinnut huolehtia mistään, vaan sai keskittyä seurustelemiseen tärkeimpien ihmisten kanssa.  Koolla olivat rakkaat vanhempani ja kaikki kolme siskoani puolisoineen ja lapsineen. Osa serkuista ei tosin päässyt paikalle. Olimme siis Hämeenlinnan Vanajanlinnassa, joka oli täynnä historiaa ja jouluntunnelmaa.































Näihin joulunalustunnelmiin

- be blessed  < 3

T. Marita





sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Toivomus

Hei!

Minulla olisi toivomus. Haluaisin tietää keitä teitä on, jotka seuraavat tätä blogia? Pyytäisin jättämään viestin kommenttikenttään. Ihan lyhyt huikkaus että hei, täällä ollaan, riittää :)

Asia tuli mieleeni, kun eilen aamulla sain puhelinsoiton tuntemattomasta numerosta. Siellä oli ystävälliseltä kuullostava naisääni, joka esitteli itsensä blogini lukijaksi ja jolla oli minulle tärkeää asiaa. No, en kerro asiasta sen kummemmin, mutta tuo soitto ja rohkeus soittaa teki minuun syvän vaikutuksen ja sai minut todella iloiseksi! Ehkä tämän blogin olemassaololla on kuitenkin jokin merkitys tässä maailmassa, joka suorastaan tulvii blogeja ja aiheita laidasta laitaan.

Kiitos sinulle uudelle blogiystävälleni rohkeasta teosta! Meitä yhdisti usko ja monta muutakin asiaa. Tämän takia minua alkoi todella kiinnostaa kuinka paljon teitä muita on siellä, tuntemattomia ystäviäni. Elämä on yllätyksiä täynnä ja jokainen päivä on mahdollisuus uusille aluille.























Kuvat liittyvät eiliseen päivään siten että vietimme pientä pikkujoulua ystäviemme kauniissa uudessa kodissa. 

Mutta nyt, ole rohkea ja laitahan kommenttisi minun ja muidenkin iloksi :)






keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Aika rientää

Kyllä on aika mennyt nopeasti! Voiko olla totta että ollaan jo marraskuun lopussa? Kumma juttu, mutta tänä vuonna minua ei ole ahdistanut pimeys. Oikeastaan tuntuu ihanalta olla piilossa rauhassa, oman kodin lämmössä. Olenkin pyrkinyt karsimaan osan menoistani ja keskittymään perheeseeni. Vaikka kaikenlaista on tapahtunut, niin päällimmäisenä on hyvin levollinen olo.  Toki välillä huolestun, varsinkin jos alan lukea netistä miten vaarallinen sairaus ykköstyypin diabetes on, kamalista happomyrkytyskohtauksista, shokista, amputoiduista jaloista ja sokeutumisesta. Mutta olen päättänyt, että meidän elämä ei tule olemaan huolessa elämistä, vaan otamme vastaan päivän kerrallaan luottaen hyvään Taivaan Isään. Ja ihmeellisesti olemmekin saaneet jo apua. Verensokerit ovat olleet tavoitearvoissa jo useamman päivän, jopa viikon, vaikka siihenkin sanottiin että sitä ei tule koskaan tapahtumaan.

Saimme mieheni kanssa viettää lyhyen miniloman Lapissa viime viikonoppuna. Se oli ihanaa lepoa. Lasi-iglu on aika ihmeellinen paikka, aivan erilainen kuin hotellihuone. Lasi-iglussa olet jatkuvassa yhteydessä luontoon taivaankannen alla. Voit seurata miten aamu valkenee ja ilta pimenee, tähdet ilmestyvät ja parhaimmassa tapauksessa näet revontulia. Lumisadekin on mielenkiintoinen näytelmä! Iglussa ei kaipaa TV:tä, hälinää, tyhjänpäiväistä hömppäohjelmaa. Sitä haluaa vain olla, ottaa kirjan käteen ja laittaa kahvin tippumaan...








lauantai 11. marraskuuta 2017

Luin Spa, Levin Iglut ja bloggaajat kohtasivat


Ryhmä kauniita nuoria naisia, ja taisi joukossa olla pari miestäkin, saapui menneellä viikolla Levin Igluille Luin Span kutsumina. Luin Spa on kahden naisen perustama yritys, joka tarjoaa pehmeimmät, ihanimmat ja ylellisimmät kylpypyyhkeet ja -tarvikkeet, joita voi kuvitella! Heillä oli ideana kuvauttaa tuotteitaan igluilla, tehdä uudenlaista brändiä ja yhteistyötä ja innostuneina tartuimmekin tähän tarjoukseen. 

Itse en päässyt tapahtumaan, mutta olen huokaillen katsellut näiden taitavien bloggaajien ihan älyttömän hienoja kuvia ja lukenut heidän kauniita sanoja




KIITOS

Nanna Karalahti



jonka blogijutun pääset lukemaan tästä




KIITOS 

Kira Kosonen




jonka blogijutun pääset lukemaan tästä ja tästä ja tästä




KIITOS 

Marjut Keskikorpi



jonka blogijutun pääset lukemaan tästä




KIITOS 

Minna Kalliokulju


Homebymk_maisonista






JA KIITOS KOKO HUIPPUTIIMI: 

Luin Spa, bloggarit, valokuvaaja, mallit, Levin Iglujen henkilökunta ja siskoni!





Kuvassa vasemmalla ovat siskoni Katriina ja Kristiina ja oikeassa laidassa kummipoikani (Kristiinan poika) Aleksi, joka toimi myös mallina kuvauksissa :)









lauantai 4. marraskuuta 2017

Munakoisolasagne


Perheemme on opetellut syömään uudella tavalla sen jälkeen kun ykköstyypin diabetes saapui yllätysvieraana   Hiilarit lasketaan tarkkaan ja turhia sokereita, valkoista vehnää, pastaa, riisiä ja perunaa vältetään. Eli opetellaan syömään ruokasuositusten mukaisesti ja se ei ole ollenkaan huono asia :) Olin enemmän kuin innoissani tänään kokeillessani munakoisolasagnea, joka oli helppo valmistaa ja maistui hyvältä - veti vertoja ns. normilasagnelle, paitsi tästä jäi puuttumaan se raskas olo...


MUNAKOISOLASAGNE

400 g jauhelihaa
1 tlk tomaattimurskaa
3-4 valkosipulikynttä
2 ruukullista basilikaa
hyppysellinen kuivattua oreganoa
hyppysellinen kuivattua  meiramia
hyppysellinen tinjamia
1-2 munakoisoa
2 mozzarella juustopalloa
1 pussillinen juustoraastetta
oliiviöljyä

Oikaisin sen verran että hankin valkosipulitomaattimurskaa. Ja lisäsin hieman fetaa mozzarellan lisäksi makua antamaan.

Aluksi tein tomaattivalkosipulikastikeen. Jauheliha paistetaan ja joukkoon lisätään tomaattimurska, basilika silputtuna sekä muut mausteet. Annetaan kypsyä liedellä sen aikaa  kun valmistetaan munakoisot. Vettä voi lisätä vähän, suolaa ei tarvita sillä juustojen sisältämä suolamäärä riittää. Munakoisot viipaloidaan alle 1 cm paksuisiksi viipaleiksi pituussuuntaan ja sivellään molemmin puolin oliiviöljyllä. Munakoisot grillataan uunin ylätasossa 250°C:ssa n. 5 minuuttia, kunnes saavat kauniin ruskean värin


Voideltuun uunivuokaan ladotaan munakoisoviipaleet, päälle jauhelihakastiketta ja mozzarellaa siivuina. Tehdään toinen kerros samalla tavalla. 
Päälle ripotellaan juustoraastetta ja paistetaan 175 - 185 °C n. tunti













Nautitaan salaatin kanssa tai miten lystää...

Mukavaa viikonloppua !



p.s. Huomasitteko että alleviivasin sanan vieraana?

Vieras ei tarkoita pysyvää perheenjäsentä.

This is how I see it :)