Syyshäät tunturissa

keskiviikko 23. syyskuuta 2020

"Tämä oli juuri sitä mistä olen aina unelmoinut!", huokaisi vastavihitty morsian.

He olivat keski-ikäinen pariskunta, joka halusi kokea pienet, intiimit syyshäät Levillä. Pappi vihki tämän onnellisen ja tasapainoinen parin upeassa ruskamaisemassa tunturissa. Onneksi ilma suosi ja  tuulikaan ei haitannut puiden siimeksessä. Hääkimppu, morsiamen asu, viehe, jopa kampaus, kaikki sointui ruskansävyihin. Paikalla tapahtumaa todistamassa Jumalan kasvojen edessä olivat vain hääpari, pappi ja todistaja, joka oli siskoni. 

Tällä välin olimme käyneet koristelemassa hääiglun, vieneet sinne muutaman pikkuyllätyksen sekä lahjan heidän ystäviltään.

Vihkimisen jälkeen hääpari halusi nauttia kahdenkeskisen illallisen kodassa tulen loimussa. Kodassa loistivat kynttilät ja tuikkuvalot ja taustalla soi kaunis musiikki. Myös runsas hääaamiainen tarjoiltiin hääparille igluun. Kaikenkaikkiaan kaikki hääparin toiveet otettiin huomioon paikalle saapunutta ammattivalokuvaajaa myöten.











Tämänkaltaiset tapahtumat ovat sykähdyttäviä, saada olla mukana tekemässä ja jakamassa elämän huippuhetkiä, nähdä onnellisia ihmisiä! 

Vielä kerran paljon onnea ja siunausta teille tuore aviopari yhteiselle loppuelämän matkalle!

Kenties vielä joskus tapaamme igluilla :)










Ruskaretkellä Levitunturilla

torstai 17. syyskuuta 2020

 Tänään oli vapaapäivä, jonka vietimme ulkoillen ja nauttien kauniista säästä ja ruskasta. Päätimme tutustua Levitunturin ympäri kiertävään Ice Age-reittiin, jonka pituus oli noin 12 km ja aikaa se vei 3 tuntia. Aila-myrskystä ei täällä ollut tietoakaan, sen sijaan kauniit maisemat ja ruskan värit hurmasivat upeudellaan. Lähdimme reitille iglujen läheltä Utsuvaarasta, polku oli hyvin merkattu, paitsi yhdessä kohtaa kesti tovi löytää oikea polku, kun reitti haarautui kahteen suuntaan.

















Lopulta häämötti tuttu lasikattoinen ravintola Utsu, jonne suunnistimme hieman väsyneinä, mutta onnellisina. Vapaapäivä ei olisi voinut olla parempi! Nyt saunaan ja kohta nukkumaan, sillä viikonlopusta on tulossa tosi vilkas!

Ihanaa olla täällä Levillä!



Tunnelmia Leviltä

maanantai 14. syyskuuta 2020

Tervehdys Leviltä!

Lensimme tyttären kanssa tänne viime torstaina. Tarkoitus on olla (nyt kun tätä vapaa-aikaa meillä molemmilla on) Levin Igluilla ainakin syksyn ajan tarpeen mukaan auttelemassa kaikessa missä meitä tarvitaan.

Suomalaiset ovat yllättäneet meidät! Niin paljon on tullut varauksia ja kehuja meidän paikasta. Ja suomalaiset turistit ovat maailman parhaita! On ollut ilo palvella heitä; ihania, aitoja oman maan kansalaisia. Suomalaiset ovat rehellisiä, siistejä, mukavia ja ystävällisiä! 

Lapin maaruska/ruska on nyt kauneimmillaan. En ole aiemmin osunut Lappiin ruska-aikana, joten olen äärimmäisen kiitollinen, kun sain sen kokea tänä syksynä. Ilmat ovat olleet todella vaihtelevia, välillä sankka sumu, joka yht´äkkiä kirkastuu auringonpaisteeksi. Jopa revontulia on näkynyt!

Eilen aamuvarhaisella saapuessani työpaikalle oli ihan pakko ottaa kuvia, sillä näkymä oli henkeäsalpaavan taiteellinen.












Näinä muutamina päivinä on herännyt valtava kiitollisuus elämästä ja upeasta luonnosta.  Puhdas ilma, jota hengittää, aurinko, joka ei polta liikaa, vuodenajat, värit, eläimet, kaikki. Pitää oikein avata silmänsä ja pysähtyä huomaamaan luonnon kauneus ja moninaisuus, johon eivät ihmisen aikaansaannokset yllä. Iglutkin ovat vain pieni välikappale Luojan luonnosta nauttimiselle.

Thank you God <3







Pienellä vaivalla iso muutos - makuuhuoneen tapetointi

perjantai 4. syyskuuta 2020

 Kun on pitkään harkinnut jotakin ja lopulta sen toteuttaa, ei voi olla muuta kuin tyytyväinen. Meidän makuuhuoneessa on alusta lähtien ollut sama vaaleabeige tapetti ja usein pohdin, miltä näyttäisi, jos sängynpäätyseinä olisi erilainen. Tiedän toki, että ns tehosteseinät eivät ole muotia, saatika puolipaneeli, joka makkarissamme on myös sängynpäätyseinällä.

Aiemmin makuuhuonetta hieman stailattiin tummilla kattolistoilla ja uusilla verhoilla, mutta sen kummenpaa siellä ei ole tehty. Viime keväänä löysin K-raudasta tapetin, jonka ajattelin sopivan värimaailmaan: Boråsin Wonderland. Minulla oli mallikappalekin tuosta tapetista monta kuukautta kaapin nurkassa. Eilen viimein lähdimme tyttären kanssa Lanternan K-rautaan kyseistä tapettia noutamaan.

Kuinka ollakaan saavuimme kotiin aivan uuden tapetin kanssa, joka meistä molemmista näytti vieläkin sopivammalta: BN:n Panthera. Molemmat ovat tummanpuhuvia, vihertävänsävyisiä ja molemmissa liikutaan lintu/eläinmaailmoissa.


Tämä päivä meni tapetoinnissa. Valitsemamme tapetti on ns "non woven", eli sen voi kiinnittää suoraan seinälle, jossa on liima valmiina. Liiman telasimme vanhan tapetin päälle. Leikkasin lattialla vuodat sopivaan mittaan, koska ne oli helpompi kohdistaa jo siinä valmiiksi. Tapetoinnin lopuksi leikkasin tapettiveitsellä ylimääräiset tapetit pois. Mitään listoja tai sähköpistorasioita emme poistaneet, ainoastaan suojasimme maalarinteipillä listat. 







...ja tässä makuuhuone ennen


Remonttiin kului kolme tuntia, kaksi rullaa tapettia, liisterit sekä tapetointisetti, yhteensä n. 130 €. Tarkoitus on vielä maalata ruskeat seinäpaneelit tummanruskeaksi, mutta se jääköön seuraavaan kertaan.

Ilme muuttui hetkessä haluamaani tunnelmallisempaan suuntaan, eikä mieskään pahastunut nähdessään papukaijat makuuhuoneessamme. 




Uudet kuviot

maanantai 31. elokuuta 2020

Kysymys jonka tätä nykyä kuulen usein: "Miltä nyt tuntuu, kun et ole enää työelämässä?"

Hmmm, miltäkö tuntuu? Tuntuu että päivät vilistävät ohitse ja edelleen olen välillä juossut kilpaa kellon kanssa, jotta saan suoritettua tehtävät, jotka olen asettanut kulloisellekin päivälle. 

Mutta tämä on ihan itse aiheutettu vapaavalintainen positiivinen "ongelma".

Täytyy myöntää, että parasta tässä uudessa vaiheessa ovat aamut, jolloin ei ole kiire töihin. Kuulen kun miehen herätyskello pirahtaa ja hän hipsii ylös vuoteesta ja minä saan jäädä sängyn lämpöön ja nousta sitten kun huvittaa. Saan rauhassa juoda aamukahvia, lukea päivän lehteä, kuunnella radiota, katsella lintuja ikkunasta ja pikkuhiljaa virittäytyä päivän askareisiin.

Huomenna alkaa syyskuu ja se tuokin tullessaan aivan uutta, jotakin minkä koen haasteeksi ja itsensä likoonlaittamiseksi: Lähden Levin Igluille. Olenhan ollut siellä jo aiemminkin yhden talven, mutta nyt tulee olemaan hieman erilaista. Tällä kertaa olen lupautunut tekemään kaikkea missä on tarvetta.

Sain eilen hieman harjoitusta ystäväni syntymäpäiväjuhlissa, joissa toimin keittiön puolella. Halusin antaa ystävälleni syntymäpäivälahjaksi avun keittiössä, vaikka olin saanut kutsun vieraaksi. Mielestäni ystävät ovat sitä varten, että he auttavat hädässä. Tässä tapauksessa henkilö, jonka piti tulla auttamaan ei päässytkään viime hetkellä. 







Samalla mietin, että tämä taisi olla minun valmennusta tulevaan...