Kesäistä rentoilua

torstai 2. heinäkuuta 2020

Muutama kuulumisrivi...

Ostin sup-laudan ja mieheni on ominut sen totaalisesti. Tänään hän lähti innoissaan suppalaudan (niinkuin hän sanoo) kanssa autolla Vuosaareen. Jonkin ajan kuluttua sain tekstarin ja kuvan täyteen pumpatusta laudasta tekstin kera: "MISSÄ MELA???" 

No melahan oli jäänyt terassille, sillä olin kuulemma siirtänyt sen väärään paikkaan :D :D Ei siinä miehen auttanut muu kuin palata kotiin...tosin mainitsin hänelle että ei tarvitse muistaa kuin kaksi asiaa suppaamaan lähtiessä, joista mela on se toinen :D



Itse pyöräilin sillä välin naapurissa asuvan ystäväni kanssa parinkymmentä kilometriä merenrantaan, 





jonka jälkeen siivosin terassin (sen, jonne mela oli jäänyt ja jolta mies oli sen käynyt noutamassa, mitä en tiennyt ja olin ihmeissäni siitä missä mela voisi olla)






eli sellaista menoa tänään mikäli jotakin kiinnostaa...:D










Osaanko kiittää...?

sunnuntai 21. kesäkuuta 2020



tänä vuonna juhannus oli jotenkin erilainen...

kevät oli kummallinen, ahdistavakin

huoli ja pelko täytti usein mielen, niin että täytyi huokailla 

taivaallisiin

kunnes tuli juhannus

jolloin

saimme uskomattoman juhannussään

ja koronatartuntojakin oli vain muuutama

osaammeko olla kiitollisia?

muistammeko mistä kaikki hyvä tulee?

itseäni ainakin puhutteli kovasti Jumalan hyvyys ja se, että

rukouksiin vastataan. Tosin paljon on ollut kärsimystäkin, mutta

 kiitetään siitä että valo pilkahtaa pilvien takaa...













Minun viimeinen työpäiväni

perjantai 12. kesäkuuta 2020

Tänään minulla alkoi kesäloma, joka jatkuu ja jatkuu ja jatkuu...

En sitä vielä oikein tajua, liekö vasta kesän lopussa kun kaikki palaavat töihin ja kouluihin, että minun ei tarvitse enää mennä töihin.

Viimeinen työpäivä oli haikea. Tyhjensin työpöytäni, kaappini, otin valokuvat ja muistilaput ilmoitustaulultani, palautin läppärin, avaimen ja kulkuluvan. Ja hyvästelin työkaverini. Se oli kaikista haikeinta. Kakkukahvilla minulle pidettiin ihania puheita, sain kukkia ja lahjoja niin työnantajalta kuin työkavereiltani.

 Minäkin pidin puheen. Jotenkin nousi vahvasti mieleeni, että ei pidä katsoa taaksepäin, vaan eteenpäin, sillä paras on aina edessäpäin. Se on toivon näkökulma. Joku voisi ajatella, että höh, miten eläkeläisellä voi olla paras edessäpäin; elämähän miltei jo eletty, tai ainakin loppusuoralla, vaivat ja kivut lisääntyvät ja kuolema häämöttää. Mutta se pointti onkin siinä, että Jumalaan luottavana ihmisenä PARAS on AINA edessäpäin - no matter if you are alive or dead. Ja se on minun elämäni perusta, jolle tahdon rakentaa. 





Kun muodollisuudet ja hyvästit oli jätetty (toki tulen tapaamaan useita työkavereitani jatkossakin), lähdimme miehen kanssa piknikille Sipoon rantakallioille. Ostimme laadukasta kuoharia, sushia ja salaattia. 









Tuo Turhapuron näköinen on minun rakas aviomieheni kesäparrassaan. Voin sanoa että olemme hyvin onnelliset yhdessä ja innolla odotan aikaa kun hänkin jää eläkkeelle.






Työkavereiltani sain ihan huippulahjat. He olivat jo vuoden alusta täytelleet tätä "Aikuiset ystäväni"- kirjaa, miehetkin! Tämä on paitsi hauska, myös opin tuntemaan heitä näin jälkikäteen ihan uudella tavalla...:)

Tämä päivä on mennyt, kuinkas muuten - pihatöissä (uudet salaojaputket asennettiin, piha myllättiin kaivurilla ja minun pihaprojektini tuplaantui). Huomenna meillä on pojan muuttokeikka Jyväskylästä kotiin. Hän sai uuden opiskelupaikan lähempää kotia. Eli kyllä tässä sen verran touhua piisaa ettei ihan heti muistu mieleen tämä uusi toimenkuvani.





Torronsuon kansallispuisto

sunnuntai 31. toukokuuta 2020


Kesälomareissu suuntautui tällä kertaa Torronsuolle, joka sijaitsee Kanta-Hämeessä Tammelassa. Aamuvarhaisella pakkasimme miehen kanssa eväät, kameran ja muut tykötarpeet ja ajelimme n. 1½ tunnin matkan Forssan lähellä sijaitsevalle Torronsuon kansallispuistoon. Kävelimme pitkospuita n. 10 km reitin suomaisemia ihaillen. Kuvia tulikin otettua runsaasti, sillä näkymät olivat kerrassaan upeita!































Käväisimme korkealla Kiljamon lintutornissa, josta näkymät olivat hienot silmänkantamattomiin suoalueen yli. Samalla tuli tehtyä porrastreenikin patikoinnin päälle. Tasapainoharjoitteluakin tuli treenattua, sillä osassa matkaa lankut olivat vanhoja ja rikkinäisiä. 







Eläimiä emme havainneet juurikaan, mutta kasvillisuutta sitäkin enemmän. Suo väreineen ja kosteikkoineen on uskomattoman hieno. Vaikea kuvitella, että suo saattaa olla jalkojemme alla jopa 12 m syvä!

Kyllä Suomi on ihmeellinen ja monipuolinen lomamaa ja halvallakin voi tutustua erinäisiin paikkoihin. Tämän reissun hinnaksi tuli bensakulut ja voileipätarpeet eli varmaan halvin kesälomareissu vuosiin :)




Puutarhassa tapahtuu

lauantai 30. toukokuuta 2020


Jatkan puutarhalinjalla, sillä sen parissa aika on etupäässä kulunut kesälomallani. Olen ostanut taimia, laittanut kukkapenkkejä, roudannut multaa, kuorikatetta, kiviä, tehnyt kivikkopuutarhaa, siistinyt tienvierusta, kaivanut, kitkenyt ja kitkenyt...

Puutarha on jatkuva työmaa. Pari päivää olin poissa ja kappas vaan - orvokit olivat nuukahtaneet ja vuohenputket alkaneet törröttää siellä täällä. Tulppaanit ilmiselvästi ovat nähneet parhaimmat päivänsä ja uudet perennat puskevat voimalla: kurjenniekka, fairy-ruusut, liljat jne. Tuomet ovat kukkineet tovin ja nyt valkoiset kukat varisevat maahan roskaten joka paikan. Puutarhassa tapahtuu koko ajan ja sekös tekeekin puutarhanhoidosta mielenkiintoisen ja haastavan.

















Lavakauluslaatikkoviljelmissä ei ole tapahtunut juurikaan mitään, vaikka olen kastellut siemeniä ahkerasti. Nämä kolme viikkoa kotona olivat ihania, sillä kerrankin pystyin ajan kanssa paneutumaan pihatöihin.

Huomenna ajattelin viettää "vapaapäivän" ja suuntaamme miehen kanssa retkelle Torronsuolle.  Maanantaina sitten menenkin takaisin töihin ja alkaa ne viimeiset päivät työelämässä