Jokaisessa naisessa piilee kauneutta. Asia, jota kirjassa olemme käyneet läpi. Mutta jotakin on mennyt pahasti vikaan, sillä usemmiten olomme ei todellakaan ole kaunis, valloittava, saatika kutsuva ja viehättävä. Kirja lähestyy kysymystä (s. 56):
Mitä tapahtui?
Raamatun lehdiltähän sen saamme lukea, tuon tutun kertomuksen Eevasta ja syntiinlankeemuksesta. Itse henkilökohtaisesti en usko, että se on tarua, vaan todentotta, joka selittää monia asioita elämässämme.
"Miksi niin harvojen naisten elämässä on läheskään sellaista kuin romanssi? Yksinäisyys ja tyhjyys ovat paljon yleisimpiä teemoja - niin tavattoman yleisiä, että useimmat naiset ovat jo kauan sitten haudanneet romanssinkaipuunsa ja elävät nyt vain selviytyäkseen, jaksaakseen elää viikonloppuun. Eikä tämä liity vain romanssiin - miksi useimmat naisten ihmissuhteet ovat täynnä ongelmia?
Ja me naiset olemme väsyneitä. Olemme uuvuksissa. Se johtuu elämästä, joka on ahdettu täyteen rutiineja, kotitöitä, vaatimuksia. Useimmat naiset eivät koe näyttelevänsä korvaamatonta roolia suuressa Kertomuksessa. Eivät todellakaan. Haluamme epätoivoisesti tietää, onko olemassaolollamme lainkaan merkitystä. Jos olemme kotona, häpeämme sitä, ettei meillä ole "oikeaa elämää" kodin ulkopuolella. Pyykkivuori nielaisee meidät. Jos meillä on ura, meistä tuntuu kuin meiltä puuttuisi tärkeämpiä asioita, kuten avioliitto ja lapset. Kokoukset nielaisevat meidät."
Hmmm, kuullostaako tutulta? Tällaista saamme kuulla ja lukea naistenlehtien palstoilta. Eilen keskustelimme Naistenpiirissä unelmistamme ja lahjoistamme. Mietin itseäni, oikeastaan en unelmoi enää mistään, olen täydellisen onnellinen. Ainoa haaveeni on kulkea Jumalan suunnitelman keskipisteessä, sen suunnitelman, jonka Hän on minulle varannut...muuta en kaipaa.
Allekirjoitan tuon täysin! Kun Eeva haukkasi omenasta ja sai rangaistuksen, että tuakalla on lapset synnytettävä, tuo tuska ei jää synnytykseen vaan koskee koko naisen elämää! Kuinka tunnemmekaan tuskaa, kun lapsi satuttaa itsensä tai jos hänellä ei ole ystäviä!
VastaaPoistaUnelmia? Minulla oli vuosi sitten kova kriisi, kun minusta tuntui, että Jumala oli antanut minulle kaiken, mistä olin ikinä unelmoinut. Mutta sitten sain uusia unelmia, ja kriisi helpotti. Yksi unelmistani oli päästä asumaan ulkomailla ja nyt olen saanut sitä totisesti tehdä! :) Ironista kyllä, nyt suurin unelmani olisi päästä asumaan takaisin kotiseuduille omaan taloon lähelle sukulaisia. Niin ne unelmat vaihtuvat!
Siunattua viikonloppua ystäväni!
Niin tuo on monesti totta.Sitä vaan täytyisi elää täysillä sitä hetkeä, mikä on käsillä, sillä jokainen hetki on ainutlaatuinen, se ei koskaan palaa.
VastaaPoistaOletko koskaan ajatellut, että syntyessäsi tänne, tulit suorittamaan ne tehtävät, mitkä itse valitsit, jotta henkinen kehityksesi jatkuisi kohti ikuista valoa:)
Maria: Aika hyvin, jos tulee kriisi unelmien toteutumisesta :) Unelmilla on taipumus toteutua, jos ne ovat Jumalan sydämellemme laittamia... Siunattua viikonloppua Baijeriin!
VastaaPoistaHanne: Hieman jäi mietityttämään tuo kommenttisi "minkä itse valitsit"...Uskon enemmän, että meidät on valittu. Itse en useinkaan tiedä, mikä minulle on parasta. Toivon, että kehitykseni jatkuisi kohti Jeesuksen kaltaisuutta. Siunaukset sinulle!
Tuo uuvuksissa olo kovin tuttua. Mutta ihmeellisesti Jumala antaa voimia ja virkistää, kunhan vain jaksaa rukoilla. Suosittelen!
VastaaPoistaKati: Niinpä - usein naistenpiirin tai rukoushetken jälkeen olo on virkeä ja yliluonnollisen kepeä :)
VastaaPoista