Mennyttä muistellessa

sunnuntai 29. joulukuuta 2019

Vuosi on vierähtänyt ja viime aikoina blogini on ollut sangen hiljainen. Siitä huolimatta täällä jaksaa käydä teitä uskollisia säännöllisesti mikä toki ilahduttaa mieltäni. Ja saa samalla minulle huonon omantunnon: pitäisi jaksaa kirjoittaa ahkerammin...

...mutta jotenkin minulla on tunne, että se aika koittaa sitten kun on oikea aika ja myös asiaa. Sitä odotellessa...

Ystäväni lähetti minulle alla olevan kuvan 24 vuoden takaa. Siinä olen vasta-avioituneena ja raskaana. Onnellisena, sillä ehdin jo pelätä että se mitä eniten kaipaan ei tule koskaan toteutumaan - oma perhe. Minulle oli lapsesta lähtien itsestäänselvää että haluan miehen, lapsia ja oman perheen. Kun sitten vuodet alkoivat vieriä ja jo 30 vuoden rajapyykkikin oli takana, huolestuin...

Mutta onneksi tapasin tämän miehen, jonka kanssa yhteinen tulevaisuus oli alusta asti selvää, kihlauduimme ja menimme naimisiin jo samana vuonna ja nyt siitä on kulunut 25 vuotta! Hopeahääpäivä siis uudenvuodenaattona.





Olemme hääpäivinä pyrkineet tekemään jotakin erityistä, yleensä ihan hotelliyö ja ravintola Helsingissä riittävät, mutta jos siihen päälle saa vielä oopperaliput, kruunaa se illan. 10-vuotishääpäivää vietimme Madeiralla ja siitä on jäänyt voimakkaimpana mieleeni tsunami ja järkyttävät kuvat uutisfilmeissä, joista yritimme ottaa selvää mitä maailmalla olkein tapahtuu. 20-vuotishääpäivää vietimme Levin Igluilla ja samalla toimimme isäntäparina kansainväliselle seurueelle, joista kukaan ei tuntenut toisiaan entuudestaan. Se oli hauskaa!

Tänä vuodenvaihteena matkustamme Lissaboniin, lähtö huomenna iltalennolla. Tosin matkan suhteen on pieni varaus: meillä on ID-liput ja pääsemme lennolle, mikäli koneesta löytyy vapaita istumapaikkoja (!) Tyttäremme toimii lennolla miehistössä, joka tekee matkasta erityisen hohdokkaan. Siis mikäli lennolle pääsemme. 

Tarkoitus on viettää viikko reissussa, patikoida ja vierailla mm. Porton kaupungissa. Hotellit on varattu kolmesta eri kohteesta.

Innostuin selailemaan vanhoja kuvia aviotaipaleemme varrelta. Hääpäivämme oli siis 31.12.1994 ja meidät vihittiin Helsingissä Johanneksen kirkossa. Hääjuhla oli Porvoossa Haikon kartanossa.







Matkan varrelle on mahtunut ylä- ja alamäkiä, kuten kaikilla, mutta enimmäkseen voin sanoa että minua on siunattu onnellisella avioliitolla. Syynä siihen on ensinnäkin hyvä aviopuoliso, meillä on täydellinen luottamus puolin ja toisin, samanlaiset arvot, pidämme samanlaisista asioista liittyen harrastuksiin ja vapaa-aikaan. Olemme myös sosiaalisen elämän puolesta hyvin samanlaiset; miestäni ei tarvitse pahemmin houkutella sukujuhliin tai vaikka seurakunnan tapahtumiin.

Sipoon Söderkullaan muutimme vuonna 2005. Meille oli siunaantunut kaksi lasta; tyttö ja poika. Lisäksi meillä on miehen edellisestä liitosta kaksi upeaa poikaa, joista toisella on jo tytär, olen siis "mummipuoli" maailman suloisimmalle pikkutytölle :) 

Olimme onnellinen pieni perhe pienessä kodissa, jossa edelleen elelemme. Tämä onkin varsin sopiva nyt kun lapset ovat suurinpiirtein lennähtäneet (tytär kirjaimellisesti) kotoa. Koti on turvapaikka edelleenkin heille ennenkuin elämä on täysin vakiintunutta.


Uuden kodin  terassilla






Lueskelin tänään Psalmia 71, jossa ihanasti kuvaillaan Jumalan hyvyyttä ja uskollisuutta vanhetessammekin...

"Minä en luovu toivostani enkä lakkaa sinua ylistämästä. Minä julistan uskollista hyvyyttäsi ja alati sinun apusi runsautta, jonka mittaa ja määrää en tiedä. Jumala, sinä olit opastajani jo kun olin nuori ja tähän päivään asti olen saanut kertoa ihmeistäsi. Sinä olet antanut vaikeita vuosia ja monia ahdistuksen aikoja, mutta yhä uudelleen sinä virvoitat minut, syvyyksistä sinä minut nostat. Kohota minut takaisin kunniaan ja lohduta minua jälleen"



C U next year - Happy New Year 2020!

Onnellista Uutta Vuotta 2020!













4 kommenttia:

  1. Onnea! Ihanaa hääpäivämatkaa! nm Petra

    VastaaPoista
  2. Lämpimät onnittelut pitkälle liitollenne <3
    Olipa mukava, kun laitoit kuvia teidän alkutaipaleeltanne - olette onnellisen näköinen pariskunta.
    Kirjoittamisen suhteen ei kannata hötkyillä, sen tietää kun oikea hetki tulee ja silloin on yleensä sanottavaakin. Niin monesti tämän kokeneena tunnistan.
    Muistorikasta matkaa ja hyvää uutta vuotta - toivottavasti pääsette lennolle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mukavasta kommentista ja onnentoivotuksista! Pääsimme kuin pääsimmekin matkalle ja ihastuin kyllä Lissaboniin ja etenkinm Portoon. Muutama postaus tulossa...Takaisintulo oli tänään, aikainen herätys klo 3.50 ja miltei jäimme ulos koneesta. Mutta kyllä lentoemot tekevät ihmeitä kun luovat istumapaikkoja jostakin tyhjästä! Onnellista uutta vuotta sinullekin!

      Poista