Vieläkö jaksatte näitä mökkihöperyysjuttuja? Ainakin pari kuukautta eteenpäin mökki vielä liittyy elämääni, joten parasta vain jaksaa...
Lähdin perjantaina suoraan töistä mökille. Kun saavuin perille, oli jo pimeää. Nautin hiljaisuudesta ja kynttilän valosta. Seuraava aamu alkoi puurolla ja itsepoimituilla vadelmilla, jotka viime kerralla laitoin pakkaseen. Lounaaksi tein lohipastaa.
Sitten saapuikin Rauli kylään myrskyn muodossa. Katselin kauhuissani kun puu kaatui tien toisella puolella... Kylään saapui myös rakas ystävättäreni, joka toi herkkuja sekä kauniit pikkukukkaset..
Tänään sunnuntaina oli kertakaikkiaan upea päivä. Pihapihlaja oli täydessä loistossaan. Joutsenpariskuntakin vielä majaili järvellä. Vesi oli n. 15 astetta, mutta kävin joka aamu uimassa ja iltaisin tietysti uin saunastapäin.
Elämässäni tämä mökki on ollut suurensuuri IHME ja kiitoksen aihe. Se vain tuli elämääni, en edes haaveillut mökistä. Välistä tuntuu, että turha minun on mitään suunnitellakaan ja unelmoida - jossakin tiedetään paremmin...
Minäkin haluan vattuja!
VastaaPoista: D
PoistaEtkö sä sanonut aikaisemmin, että haaveilet mökistä?(Kun eräs haave toteutui)Ja nyt sanot ettet oo haaveilut?
VastaaPoistaHahhaa! Niinpäs olenkin - ehkäpä olen sitten välillä haaveillut mökistä, mutta sanotaan sitten näin etten ole aktiivisesti haaveillut...Onko mitään järkeä?
Poista