Tänään keskiviikkona nautin lomastani...
Eilen poimin mustikoita lenkkipolun varrelta. Niitä oli ihan hirmuisesti, osa valtavan suuria. Ihmiset hölkkäsivät ohitse näkemättä niitä. Joku huuteli, onko mustikoita? Siitä tuli mieleeni ajatus:
Meitä on siunattu valtavilla taivaallisilla rikkauksilla, mutta huomaammeko ne? Osaammeko pysähtyä poimimaan aarteet, joita Taivaallinen Isä haluaa lahjoittaa lapsilleen?
jatkan torstaina...
"Minä annan sinulle AARTEET pimeän peitosta, kalleudet kätköistänsä, tietääksesi että minä Herra olen se, joka sinut nimeltä kutsuin." Jes 45:3
ja tähän sopii mainiosti Marian filosofian tämän päivän teksti
.
Toivoa täynnä olevaa torstaita!
Voi ja minä en löydä mustikoita mistään "vanhasta tutusta paikasta" :(
VastaaPoistaEhkä ne jossain tulevat vastaan ;)
Elämä yllättää välilä ja se siinä onkin jännää, kuten mustikat saattavar yllättää missä vain :)
Poista