Riemukas retkipäivä Turkissa

perjantai 27. heinäkuuta 2018

Onko tämä totta vai unta, mietin itsekseni. Istun täyteen ahdetussa pikkupakussa, tosin mukavasti etupenkillä mieheni ja kuljettajan välissä tehokkaassa ilmastoinnissa. Takaa kuuluu iloinen puheensorina ja naurua. Autossa, jota tuskin on rekisteröity useammalle kuin yhdeksälle hengelle, meitä on yhteensä 16, tosin neljä on lapsia ja tunnetusti sopu sijaa antaa. Auto on pakattu täyteen paitsi ihmisiä, myös ruokatarpeita, hiiliä, vilttejä ja mukana on jopa kaasukeitin. Lisäksi mukana on jalkapalloja ja muuta välttämätöntä tarviketta, jotta retki olisi täydellisen onnistunut.

Olemme matkalla ylös vuorille kylpylään. Retken ovat suunnitelleet ja järjestäneet Mahan lapset perheineen ja mukaan mahtui tietysti vielä kaksi ystäväperheen poikaa!


















Aamuaurinko paistaa jo lämpimästi ja auton ikkunasta alkaa näkyä maaseudun maisemat, keltaiset auringonkukkapellot, pienet maatilat ja kyläpahaset. Pihapiireissä näkyy vapaana kanoja ja muita kotieläimiä. Pikkuhiljaa nousemme yhä korkeammalle vuorille ja noin tunnin kuluttua olemme saapuneet määränpäähän Oylatin kylpyläresorttiin. Tarkoitus on ensin kylpeä ja sitten mennä piknikille.















No sehän sopii, ajattelemme, paitsi eihän meillä ei ole uikkareita! No, se ei ole ongelma, uikkarit ostetaan viereisestä kioskin tapaisesta ja samalla myös muita tarpeita kuten lapsille jätskit. Täällä olen huomannut että mikään ei ole ongelma. Esimerkiksi kun sanoin että kylläpä Maha oli ostanut kauniit sandaalit, lähdettiin siltä istumalta ostamaan minulle samanlaiset :)

Käymme ensin kahvilla ja teellä (cay), jonka jälkeen miehet lähtevät potkimaan hetkeksi palloa. Kun he palaavat, on kylpylän vuoro. Naiset ja miehet menevät tietysti omille puolilleen. Meitä naisia on minun ja Mahan lisäksi hänen miniänsä, tyttärensä ja neljä pientä lastenlasta, joista yksi ihan vauva. Vesi on +42 C asteista eli suorastaan kuumaa. Luin jostakin että vesi tulee suoraan noin kuumana maan uumenista, liekö totta?  Kylpylässä on kaksi allasta; isompi ja pienempi. Siellä on turkkilaisia naisia, jotka kiinnostuneina tarkkailevat seuruettamme, minua ehkä kaikista eniten. Onhan päälläni hieno juuri ostettu ainakin kaksi numeroa liian iso kokouimapuku. Maha-parka on pukeutunut trikoihin ja isoon T-paitaan ja sekös ei tomeralle uimavalvojalle sovi: mars, mars vaihtamaan uikkarit päälle tai pitää poistua, häntä komennetaan. Ja niin Maha joutuu lähtemään lyhyeksi jääneen kylpyhetken jälkeen. No, ehkä sopivasti, sillä tässä vaiheessa pienin eli se vauva nukahti ja tarvitsi mummin syliä

Puhtaina ja virkistyneinä palaamme toisten luo ja suuntaamme piknik-alueelle. Tulen sytyttäminen ja hiilloksen ylläpitäinen on varsinainen episodi, johon miehenikin saa osallistua :)









Ruuan valmistuessa katetaan huolella pöytää, seurustellaan, otetaan nokosia, lapset keinuvat, leikkivät ja välillä nukkuvat. He siis saattavat nukahtaa vaikka keinuun tai minne milloinkin. Ei täällä ole lapsilla erillisiä päiväuniaikoja. Muutoinkin lapset pyörivät siinä ympärilla ja elävät tohinan keskellä.  Lopulta kaikki on valmista ja saamme kokoontua pöydän ääreen herkkuruokien äärelle.





















Syönnin jälkeen miehet lähtevät katsomaan vesiputousta, jonne on muutaman kilometrin haasteellinen kulkumatka. Tämä sopi mainiosti miehelleni, joka rakastaa vaeltaa ja kiipeillä. Itse jättäydyn suosiolla tämän retken ulkopuolelle.

Päivä alkaa kääntyi iltaan ja meitä tullaan noutamaan. Saamme riemukkaan retkipäivän päätteeksi ihailla kaunista auringonlaskua auton tuulilasin läpi. Täytyy sanoa, että tämä oli yksi hauskimmista retkistä, joihin olen osallistunut!












4 kommenttia:

  1. Kiitos hienosta matkakertomuksesta! Eläydyin täysin ja todella - aivan mahtavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos on tarjota teille tällaisia matkaelämyksiä - oli kyllä mahtava reissu, josta jäi hyvä mieli meille kaikille! Saimme monta uutta ystävää :)

      Poista