Tänään tytär saapuu kotiin yhdeksän kuukauden au pair session jälkeen, josta taannoin tein postauksenkin klik. Hän vietti au pair vuotensa suomalais-saksalaisessa perheessä Frankfurtissa hoitaen kolmea suloista "elovena - tyttöä" :)
Tällä hetkellä tytär istuu lentokoneessa ja me kaikki olemme kentällä vastassa muuutaman tunnin kuluttua. Tuskin maltan odottaa....!
Tyttären huone on puunattu, uusi matto ostettu ja tervetuliaislahjat päydällä. Iltapalaksi valmistin pinaattilohimunakasrullaa ja mansikkakermakakkua. Kohta taas saamme seurata 19 vuotiaan vauhdikasta elämää, johon kuuluu kavereita, autokoulua (syventävä jakso) ja sitten uudelle opiskelupaikkakunnalle, Joensuuhun valmistautumista. Nyyh, vain hetken saan hänet pitää ja sitten taas huone tyhjenee...
Äidille tämä on onnenpäivä ja äidit tietävät tunteen kun saavat tyttärensä maailmalta
- vai mitä?
Edit: Jatketaanpa hieman stooria, sillä nyt ollaan jo illassa ja tyttö pääsi onnellisesti perille ukkospilvien läpi. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa...
Tervetuloa kotiin!
Edit: Jatketaanpa hieman stooria, sillä nyt ollaan jo illassa ja tyttö pääsi onnellisesti perille ukkospilvien läpi. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa...
Tervetuloa kotiin!
Ihanaa!
VastaaPoistaKyyneleet silmissä luin, kun osaan niin samaistua tilanteeseen, vaikka en samanlasita ole itse kokenut, vain toiselle paikkakunnalle muuttoja.
Onneksi kuitenkin lapsesi muuttaa samaan maahan, helpottaa kuitenkin vähän yhteydennpitoa ja tapaamisia.
Ihanaa viikonloppua teille <3
-päivi-
Kiitos Päivi myötäelämisestä - vain me äidit tiedämme nämä tunteet...Ja totta, samassa maassa asuminenkin jo helpottaa yhetydenpitoa! Hyvää viikonloppua ja siunausta sinulle <3
Poista