Ndarlan muistolle - to Ndarla

perjantai 24. helmikuuta 2012

En koskaan tavannut Ndarlaa. Silti hän oli kuin hyvä ystävä. Hän oli kummityöntekijäni Malawissa Afrikassa. Pienellä kuukausittaisella lahjoitussummallani, joka olisi kulunut minulta hetkessä "turhuuksiin", hän pystyi käymään työssä ja elättämään perheensä.
Olen saanut häneltä paljon lahjoja: koruja, kauniin puusta veistetyn seimen, vaatteita. Minäkin laitoin hänelle kuvia perheestämme ja Suomesta. 

Viimeksi kuukausi sitten Marianne Masamban vieraillessa luonani (kts. postaus), sain Ndarlalta terveisiä ja kuulin, että valokuviamme on hänen huoneensa seinällä ja hän sanoo, että tässä on paras ystävä. Ilahduin aina kuullessani hänestä ja mielessäni on hänen iloinen avoin katseensa.

Ndarla työskenteli One Way Mission - järjestön klinikalla. Hän oli toimenpidehuoneesta vastaava klinikka -apulainen. Hän teki myös klinikan huoltotöitä ja vammaisten apuvälineitä. Todella monitaitoinen ja yksi ahkerimmista työntekijöistä. Marianne sanoi monesti huokaisseensa, että kunpa olisi useampi Ndarla, niin kaikki sujuisi helposti.
Eilen tullessani Kap Verdeltä, minua odotti kirje ja suru-uutinen: Ndarla nukkui pois 20.2.2012 vain 35 - vuotiaana. Hän sairastui aivokalvontulehdukseen.


Ndarlaa jäi ennenkaikkea kaipaamaan vaimo Loveness ja neljä pientä lasta
 Kap Verdellä ajattelin erityisen paljon Ndarlaa, sillä siellä oli niin monta hänen näköistään miestä.

Jollakin tapaa oli merkillistä, että minulla oli kirja "Taivas on totta" (klik) matkalukemisenani. Sen mukaan tulen tapaamaan Ndarlan eräänä päivänä... 

(This is for the memory of Ndarla, who died last Monday. He and his family was sponsored by my family. He worked as an assistant in a medical clinic in Malawi)

 





10 kommenttia:

  1. Voi Marita, näin kävi myös meillä :( meidän kummityttömme Khanasta.... Tai niin meille sanottiin, mutta epäilemme sovittua avioliittoa. Mikä siellä alaikäisenä ihan normaalia. Menetimme ns. Kummityttömme juuri ennen hänen 15 - vuotis syntymäpäivää, jollin ns. Kummiutemme olisi loppunut Planin kautta.

    Toiset haaveilee lottovoitosta, minä haaveilen lähetystyöstä. Ja toivon jonain päivänä unelmani käyvän toteen, kun tämä pahnan pohjimmainekin on omillaan.

    Osanottomme.

    VastaaPoista
  2. Anne: Voi, samat miettet! Lähetystyö olisi parasta! Joskus olenkin ajatellut, että sitten kun jään eläkkelle, suoritan jonkin hoitoalan tutkinnon ja lähden auttamaan ihan oikeasti. Mahtaisi murheiden laatu muuttua..

    VastaaPoista
  3. Marita,minö askeleen edellä. Suoritin vanhempien lasten ollessa pieniä lähihoitajan tutkinnon, toki aikaa siitä on :)

    VastaaPoista
  4. Anne: Lähihoitajan tutkinto taitaisi ollakin sopivan lyhyt, kun ei jaksaisi kauaa koulunpenkillä enää istua...hmmm..

    VastaaPoista
  5. Kaksivuotinen oli silloin vuonna -97-99

    VastaaPoista
  6. Taivaan Isä oli tarkoittanut, että perheesi ehti tämän ajan helpottaa hänen ja hänen perheensä elämää. Te kumpikin saitte yhteisestä ajastanne paljon.
    Ota selvää (ellet ole jo ottanut), kuinka voisimme olla mukana perheen tulevaisuudessa omilla voimavaroillamme.

    VastaaPoista
  7. Olen pahoillani kummipoikasi menetyksen johdosta;surullista menehtyä noin nuorena ja surullista,että lapset jäivät ilman isää.Hän oli kuvien perusteella todella ystävällisen näköinen mies.

    VastaaPoista
  8. Sirkku: Minä jatkan perheen tukemista kuten tähänkin asti. Olisi aika kauheasta hyljätä heidät nyt. Jos on kiinnostunut kummiudesta. lisää tietoja saa One Way Missionin sivuilta.

    Yaelian: Ndarla oli kuulemma aina iloinen ja sydämellinen, oikea työkeskuksen ilopilkku ja valo. Se tekee kuolemasta entistä surullisemman...

    VastaaPoista
  9. HEI!
    Eksyin blogiisi ihan vahingossa.. Ja itseasiassa juuri kun olin klikkaamassa pois, huomasin Malawi postauksen. Oli PAKKO lukea.

    Osaanottoni! Hirmuisen surullista. ELämä on rakaa, monta pientä lasta jäi ilman isää. :(

    Olin itse juuri Malawissa 2004-2005, paikallisen 'orphan care' järjestön vapaaehtoisena. Elämäni parasta aikaa! Puoli vuotta teki suuren vaikutuksen ja Malawi muuttui ihan valtavan rakkaaksi. Ikävä on suunnaton. Ja joskus vien perheeni sinne takaisin. Kaikella on aikansa. Halusin vaan heittää sulle rohkaisun, koska kerroit unelmoineesi kehitysyhteistyöstä. Ei tarvitse hoitoalan koulutusta (toki se on hyvä!), mutta auttaa/oman osuuden voi tehdä monella tavalla!! Malawi on ihastuttava maa! Lennot n. 1000,- Suosittelen koko sydämelläni (min. 2 viikkoa!!) Mene ja tapaa tukemasi perhe!!

    Mä voin jauhaa tästä vaikka kuinka.. Iloa ja uskallusta!!!

    VastaaPoista
  10. Anni: Kiitos rohkaisevasta kommentista! Hienoa, että meitä Malawin ystäviä löytyy useampiakin. En edes tiennyt koko Malawin olemassolosta aiemmin. Olisipa hienoa päästä siellä edes käymään. Kumpa voisit viedä perheesikin sinne.

    VastaaPoista