Aurinkoiset Bedmilin pihakirppis-markkinat

Alkuun täytyy todeta, että Nikkilä on saanut piristysruiskeen Sinisessä talossa olevan Bedmil sisustusliikkeen ja talon emännän Merja Varvikon myötä! Tänään sain osallistua hänen järjestämilleen pihakirppis-markkinoille

Uskomattoman lämpimänä syyskuun päivänä paikka suorastaa kuhisi elämää, iloisia kasvoja ja hyvää tunnelmaa. Istuessani hirsisen kahvilan aurinkoisessa pöydässä mietin että tämähän on aivan kuin olisi päässyt hetkeksi ulkomaille! 

Paikalla oli noin n. 13 myyjää pöytineen, katoksineen ja ihanine tavaroineen.

Saimme ihastella Outi-Maria Kastarisen koruja, silkkikukkia ja villatöppösiä. Lisää tietoa tuotteista löydät Avainnauhakorut  FB-sivustosta.

Forssalainen Kellari ilmiö oli myös paikalla, joka myy vanhaa tavaraa kattilasta kaappiin ja vaikka esim. vanhanajan sukkanauhaliivejä:

Joulukuusen kynttiläpidikkeitä

Ihana Myrnasarja, vain 60 € sisältäen kaikki osaset..

Virkistystä tarjosi kesäkahvila, johon hommiin oli valjastettu nuoret miehet:

 Sirpa Koo oli paikalla pehmeine huiveineen ja tyynyineen. Hän tekee myös hauskoja kierrätyskoruja.

 

Eräs väsähtänyt osallistuja, Rudi-hauveli:

Tapahtumasta löytyi yhtä sun toista kivaa, tällaiselta näytti meikäläisen pöytä. Onneksi oli tuo varjo mukana :)

Vilkaistaanpa naapureiden pöytiä:

Bedmil oli tietysti myös auki tarjoten ihania houkutuksia. Tännehän voi tulla koska vaan liikkeen aukioloaikoina:

Suuret kiitokset Merjalle tapahtuman järjestämisestä!

Joulumarkkinoita odotellessa :) 

Tuolipohdintaa

 Olisi aika hankkia uudet ruokapöydän tuolit.

Huomasin, että JYSK:ssä on tämän viikon tarjouksessa juuri sen näköisiä tuoleja, joita olen havitellut. Hinnat eivät lainkaan pahoja vain n. 40 - 60 € /tuoli.

 

Tässä tämänhetkinen tilanne:

Kummat tuolit sopivat sinun mielestäsi paremmin: vaaleat vai tummat?

Matkasuunnitelmia

Rentouduinkin oikein kunnolla rippijuhlien jälkeen eli vietin miltei viikon leväten kesäflunssan kourissa. Onneksi se alkaa mennä jo ohi, mutta on jättänyt jälkeensä uuvahtaneen ja heikon olon, joka näkyy siinä, että ei jaksa/viitsi tehdä oikein mitään.

Tänään perhe lähti jalkapallostadionille seuraamaan HJK-FCBarcelona- ottelua. Sen verran olen jaksanut, että tein kaksi pizzaa iltapalaksi, jotka kohta laitan uuniin.

Tässä vaiheessa vuotta täytyy jo vakavasti suunnitella tulevaa 20-vuotishääpäiväämme, joka on vuoden viimeisenä päivänä eli uudenvuodenaattona. Olemme miettineet päämme puhki eri vaihtoehtoja, mutta mikään kohde ei ole erityisesti houkutellut. Joten asia ratkesi harvinaisen yksinkertaisesti - lähdemme ylläriylläri Levin igluille! Kaksi igluyötä, mikäs sen romanttisempaa ;)

Toinen matkasuunnitelma on Lontoon matka pojan kanssa syyslomalla. Olen luvannut hänelle, että teemme äiti-poika matkan, kun hän on 15 vuotta. Tyttären kanssa olen ollut Kap Verdellä jo pariinkiin otteeseen. Lontoo oli pojan oma toivomus. Nyt olen koittanut etsiskellä teidän blogimatkakertomuksianne ja hyviä vinkkejä Lontoosta ja muutaman olenkin löytänyt, mm. Sisustus ja Sepustus Soilen.

Kolmas kohde, joka toteutunee perheessämme tänä vuonna on Saksa Frankfurt. Tytär sai Au Pair - paikan sieltä perheestä ja lähtee todennäköisesti lokakuussa. Onpa jännää kun lapsi lennähtää pesästä vuodeksi ulkomaille.

 Tällaisia suunnitelmia meillä, miten teillä?

 

Rippipäivänä

Tänään meillä on ollut jälleen suuri juhlapäivä. Pojan rippijuhlat.

Parasta oli pojan hyvä kokemus rippileirista. Luulen, että hän on saanut sieltä ihan uutta pohjaa elämälleen. 

Kirkossa oli saarnan aiheena Jeesuksen ja opetuslasten kirkastusvuorikokemus (Mark 9:2-8), sillä eilen oli kirkastussunnuntai.

Päivä oli aurinkoisen helteinen. Juhlissa kakut olivat kauniita. Kummitädit pitivät hyvät puheet. Isoset kävivät laulamassa. Ja sankari oli tietysti tosi komea puvussaan.

 

 Aurinkoisin terveisin vapaalle heittäytynyt mama, joka nyt huokaisee ja ottaa rennosti :)

 

Elämä ilman elämää

Liekö vaivannut blogikriisi tai jotakin, mutta viime aikoina en ole lainkaan inspiroitunut kirjoittamaan hankkimastani vahakankaasta tai huonekalun uudesta paikasta. 

Ainoa asia, mikä sai aivonystyräiseni aktivoitumaan oli selaamani naistenlehti, jossa eräs kuuluisa näyttelijätär kertoi elämänmuutoksestaan. En lukenut edes koko juttua huolella, mutta silti sieltä pisti silmiini muutama lause ..."kun mikään ei enää tuntunut miltään, vaikka kaikki oli periaatteessa hyvin..."

..."kun elämästä puuttuu elämä..."

Miksi näin käy? Ja mistä se elämä löytyy? Tämä henkilö oli löytänyt sen oman ydinperheensä ulkopuolelta rakastuessaan uuteen ihmiseen.

Minulle tuli tosi surullinen olo. Suru kaikkien niiden puolesta, jotka olivat joutuneet kärsimään, mutta ennenkaikkea aviopuolison ja lapsien puolesta. Tosin henkilö ilmoitti, että nyt kaikki ovat tyytyväisiä, jopa lapsetkin. Mutta kysynpä vaan, mistä hän sen tietää..

 Mistä minä tiedän? No minä tiedän siitä, että itse olen ollut lapsi ja saanut kokea ehjän perheen  turvan. Vieläkin minulla on elossa olevat äiti ja isä, jotka ovat onnellisesti naimisissa. Vieläkin minä surisin itseni kipeäksi, jos he eroaisivat. 

Varmaan nytkin moni suivaantuu kysyen mikä oikeus minulla on puuttua kenenkään elämään ja sanoa oma mielipiteeni. No, puutun tässä tapauksessa sen takia, koska tämä nainen on elämänsä julkisuuteen tuonut ja samalla esikuvana vaikuttaa monien ihmisten asenteisiin, erityisesti nuorten naisten, jotka kamppailevat samanlaisten tunteiden kanssa. Elävät elämää ilman elämää.

Jotta tämä postaus ei olisi pelkkää paasaamista, kerronpa mistä minulle löytyi elämä. Elämä löytyi elämän antajan luota. Se löytyi silloin kun tajusin, mitä tarkoittaa lause: " Minä olen tie, totuus ja ELÄMÄ". Ymmärsin mitä on armo. Sen jälkeen elämä on tuntunut elämältä no matter what happens...