Minua on suuresti liikuttanut palaute jota olen blogistani/bloggaamattomuudestani saanut. Monet ovat sanoneet että blogillani on ollut merkitys, se ei ole ollut pelkkää pintaa, vaan tuonut uusia ajatuksia tai hyvää mieltä tai jos ei muuta niin lukijani tietävät mitä minulle kuuluu. Tämä kaikki on saanut minut suorastaan motivoitumaan uudelleen.
Blogin kautta on syntynyt myös uusi ystävyys, joka voi vielä johtaa ties mihin yhteisiin juttuihin, mutta se jääköön tässä vaiheessa salaisuudeksi perheidemme välillä...
Mutta aiheeseen.
Hiihtolomat alkoivat Etelä- Suomessa. Perheemme miehet lähtivät Englantiin (futis, you know), mutta minäpä lensin Joensuuhun tyttären luokse viikonloppumatkalle ennen heitä.
Hieno Helsinki-Vantaan lentokenttä viritti välittömästi matkatunnelmaan.
 |
 |
| Helsinki - Vantaa lentokentällä |
Ja todellakin - matka oli kuin pieni ulkomaanreissu. Siihen oli tyttären lisäksi kaksi muuta hyvää syytä: Joensuussa ja sen liepeillä asuvat ystävättäreni, joita sain pitkästä aikaa tavata.
______
Kun äiti saapuu tyttärensä luokse, vaalitaan perinteitä: äiti tarkistaa onko puhdasta, kaapeissa järjestys (salaa ehkä...), käydään kaupassa ostamassa jääkaappi täyteen ruokaa ja annoksia valmistetaan tulevalle viikolle. Saatetaan jopa käydä ravintolassa syömässä ja sekös on luksusta köyhälle opiskelijalle :)
Tytär sai hienon tuliaisen:
 |
| Mie oon niin pikkuinen! |
Ja eikun kauppaan ja ruuanlaittoon.
Reseptin nappasin Anna-lehdestä, joka sattui olemaan matkalukemiseni: Tomaattinen kasvis-pastakeitto, höysteenä hieman jauhelihaa. Siitä tulikin oikein runsas ja makoisa ruoka, jota taidan tehdä kotonakin.
 |
| Tomaattinen kasvis-pastakeitto |
 |
| Karjalanpiirakat Karjalassa ihan must! |
 |
Illalla lähdimme vielä Vapiksen nuorteniltaan. Kävelyä oli varmaan 4 kilometriä mennentullen ja matkan varrella näimme hienon ortodoksikirkon iltavalaistuksessaan.
Olin ilahtunut, sillä Vapiksen sali oli täynnä nuoria. Tunnelma oli rento ja lämminhenkinen. Miten hienoa, että on olemassa vaihtoehto nuorillemme, josta saa elämäänsä turvallisen perustan, iloa ja toivoa sekä hyvää seuraa. Mitja piti hienon puheen ystävyydestä. Ja lopuksi oli runsas iltapala.
Kyllä uni maittoi reippaan ulkoilun jälkeen meille molemmille.
Seuraava päivä jatkui samaan malliin - ulkoilua, ruokakaupassakäyntiä, ravintolatapaaminen ystävättären kanssa, kokkausta...niin ja hieman pesin kylpyhuonetiloja :)
 |
| My beautiful and lovely daughter |
Joensuussa riittää siltoja!
Tytär oli hankkinut sponsoreita Lutns 15 - ryhmänsä kanssa.
Kas, tuttu sponssi polvessa:
Kas, tuttu sponssi polvessa:
Opiskelijakämpässä oli jopa ruusutarha - olin vaikutettu!
 |
Muistoksi äidin vierailusta jäi tulppaanit, pingu ja täysinäinen jääkaappi!
Illalla lensin takaisin kotiin ja tänä aamuna heräsin jo klo 4.00 viemään niitä miehiä kentälle. Arvatkaas vaan kuka nauttii tällä hetkellä kiireettömästä yksinolosta ja hiljaisuudesta kotona ? Ja aikoo mennä aikaisin nukkumaan....
Hyvää hiihtolomaa!
Joensuu on kiva kaupunki! Meilläkin tarkoitus vierailla siellä kevään aikana. Keskimmäinen lapsista muutti sinne syksyllä, kun tyttökaveri pääsi opiskelemaan. Hyvä ystäväni asuu myös siellä.
VastaaPoistaKivaa viikkoa! 😊
Olen aivan ihastunut Joensuuhun ja ihmisiin siellä! Tyttären kautta paikka on tullut tutummaksi. Sinulle myös kivaa viikkoa, Ira <3
PoistaEn kaipaa vastausta kommenttiini. Jo aiemmin, kun huomasin postauksen, jossa blogi ilmoitti jäävänsä tauolle, piti kirjoittamani kuinka tervehdin ilolla syytä josta tauko aiheutui.
VastaaPoistaMoni ns. ulkonainen asia on lakannut itseäni kiinnostamasta jo pitkän aikaa, esimerkiksi hankinnat ja sisustukset. Siksi blogien seuraaminen on jäänyt, samoin tv ohjelmien. Silloin suorastaan innostuin kun huomasin, että muutkin ovat huomanneet monen ennen niin tärkeän asian tyhjyyden. Jotkut kommentit silloin ihastuttivat myös.
Anteeksi huono ilmaisutaitoni tässä.
Vastaanpa kuitenkin vaikket kaipaakaan. Pystyn samaistumaan sinun ja monen muun tunteisiin ja mietinkin että tämä on terveellistä puhdistautumista siitä turhuudesta jonka keskellä elämme. Tosin aineellisetkin asiat ovat jossain määrin tärkeita, mutta jos niistä tulee elämämme sisältö, ollaan aika hataralla pohjalla. Ymmärsin hyvin, ilmaisit hyvin asian :)
PoistaKivaa kuulla taas sinusta! Kyllä lyhyetkin lomaset piristää mieltä. Mukavaa helmikuun loppua ja maaliskuun alkua. Sehän on kevät ihan kohta!
VastaaPoistaSanopa muuta, ensi viikolla alkaa kevät kalenterin mukaan. Ja kivaa olla taas täällä pienen blogitauon jälkeen :)
PoistaSamaistun Kirsin kommenttiin minäkin, siinä mielessä, että olen itsekin kokenut tuon tyhjyyden ja innostus sisustusblogien seuraamiseen on jäänyt vähemmälle. Ehkä se raja tulee joskus vastaan, että liika on liikaa.
VastaaPoistaAivan ihana postaus äidin ja tyttären yhteisestä ajasta. Ihan liikutuin sitä lukiessani. Kiitos tästä postauksesta.
Aurinkoa ja lämpöä odotellessa......./ Anki
Niin se on - liika on liikaa ja kaikkea aikansa...Olemme hengellisiä ihmisiä (ei pelkästää sielu ja ruumis) ja henkemme kaipaa hengen ravintoa. Itse olen saanut kokea jonkinlaista uudistumista uskossani viime syksystä lähtien, mikä on on tietystä mahtavaa :) Voi kun siitä osaisi ammentaa / välittää toisille enemmän.
PoistaVoi kun ihana äiti-tytär tapaaminen! On opiskelijalle tullut varmasti mahtava fiilis täydellä ruokakaapilla jne. :) Sitä varten äidit on!
VastaaPoistaAivan niin Piia, sen sinäkin äitinä tiedät - kyllä ne tyttäret ovat tärkeitä :)
Poista