Ahdistaako?

Ahdistus voi tuntua ennakoimattomalta. Yhtenä hetkenä kaikki on hyvin. Seuraavana hetkenä tunteiden ja mielen kaaoksen aalto on vähällä hukuttaa sinut. Hengittelet syvään. Suljet silmäsi. Pyrit luonnostaan tekemään fyysisesti rauhoittavia asioita, joita sinua on myös opetettu tekemään kun ahdistus iskee. Kuten mene metsään kävelemään.

Kyllä ne helpottavatkin. Mutta välttämättä eivät kuin hetkellisesti. Tiedätkös, on olemassa hengellisiä totuuksia, jotka auttavat meitä muuttamaan fokustamme. Mielemme täytyy löytää lepo. Raamattu auttaa meitä kalibroimaan mielemme uudelleen ja rauhoittamaan sydämemme. 

Ensiksi meidän on varustettava itsemme Sanalla, kun olemme oikeassa mielentilassa, jotta ahdistuksen aallon tullessa olemme valmiina taisteluun. Opettele ulkoa Raamatunpaikkoja, joita voit käyttää aseina. Nuo jakeet muistuttavat meitä siitä, mikä on totta Jumalasta, ja kiinnittävät katseemme pois siitä mikä on viemässä meitä pimeisiin paikkoihin.

Jesaja 12:2 sanoo että me voimme luottaa Jumalaan: "Jumala on minun pelastukseni; minä olen turvassa enkä pelkää, sillä Herra on minun väkevyyteni ja ylistysvirteni. Hän tuli minulle pelastukseksi"

Kun täytämme mielemme tämän kaltaisilla totuuksilla, annamme Jumalalle LUVAN ottaa taakan pois rasittuneelta sydämeltämme ja antaa meille levon. Meidän ei tarvitse yrittää mitään erityistä meditaatiota, joogaa, mindfulnessia, vaan keskittyä Sanan totuuksiin.

Katso tämä video, se kertoo vapautumisesta ahdistuksista lepoon. Aivan huikeita (ja komeita) ovat nämä australialaisveljekset for KING & COUNTRY  (Joel ja Luke Smallbone ) kappaleessa "Amen".

Tässä postauksessa lainauksia Jessica Penickiltä.

Suite-iglut valmistuivat

Olimme suvun ja perheen kanssa juhlistamassa paitsi isänpäivää, myös uusia suite-igluja. En voi olla kehumatta miten uskomattoman upeaa työtä luottosuunnittelijamme Mirsa Kaartinen ja Sisustustoimisto Hohde olivat jälleen tehneet. Jokainen yksityiskohta oli huolella mietitty alkaen eteisestä, jossa kengille omat hyllyt ja olohuoneen puolella matkalaukuille säilytyslokerikot sivuseinän tasojen alla. Kaikki värisävyt ja materiaalit olivat kertakaikkiaan upeita. Kuparia, mustaa puuta, kultaa marmoritasoissa keittiössä ja kylpyhuoneessa

Lapissa oli täystalvi, vaikka ollaan vasta marraskuun alkupuolella. Pakkasta oli jopa -24 astetta ja lunta runsaasti. Meillä oli ohjelmassa lumikenkäkävelyä ylös Levitunturille Raija Palosaaren johdolla. Hänet palkittiin Levin Revontuligaalassa vuoden 2019 ohjelmapalveluyrittäjäksi. Kävely olikin haasteellista, sillä lumikenkien muovirenksut eivät meinanneet pysyä jalassa kovan pakkasen takia ja sormet meinasivat jäätyä, mutta Raiskihan oli hyvin varustautunut ja hänellä oli mukana ylimääräisiä lampaanvillarukkasia ja kuumaa mustikkamehua! Siellä me ylhäällä nostimme isille mehumaljat ja lauloimme "Paljon onnea vaan...!"

Pinkit pihlajanmarjat ja muuta

Aamu alkoi sateisena ja harmittelin että taisi juoksulenkki jäädä tekemättä. Päätin siitä huolimatta lähteä raikkaaseen, suht´lämpimään (10 C) ja hapekkaaseen ilmaan juoksemaan portaita muutaman kerran. Kuitenkin minun oli pakko palata samantien takaisin noutamaan kamera sattuessani vilkaisemaan pihlajapuumme marjoja, jotka olivat todella kauniita sadepisaroineen! Ja erikoisen värisiä - enpä ole aiemmin nähnyt tai ainakaan kiinnittänyt huomiota pinkkeihin pihjalanmarjoihin  Eivätkö ne yleensä ole oransseja?

Sain kuin sainkin juostua kunnon lenkin ja jopa houkuteltua mieheni mukaan, jonka jälkeen lämmin sauna odotti. 

Illalla menimme tapaamaan Maha-ystäväämme ja hänen poikiaan, joista toinen oli ollut juuri umpisuolileikkauksessa. Pojat ovat olleet nyt täsmälleen kuukauden Suomessa. He opiskelevat ahkerasti suomenkieltä ja osaavat jo numerot, kellonajat, viikonpäivät ja kuukaudet. Meidän kaikkien piti lähteä tänään liikuntakeskukseen kiipeilemään, mutta suunnitelma siirtyi sattuneesta syystä. 

Mahalle kuuluu siis osittain hyvää saatuaan pojat Suomeen, mutta surullista on, että hänen tyttärensä on Syyriassa perheineen (mies ja kolme pientä tytärtä) kaupungissa, joka on 20 km Turkin rajalta eli juuri siellä missä soditaan. Vanhin pojista asuu perheineen edelleen Turkissa, mutta koska he ovat syyrialaisia kurdeja, on heidänkin elämänsä muuttunut siellä tukalammaksi.

Mutta elämä jatkuu ja niin kauan kuin sitä on - on toivoa!

Olla oma itsensä

Heippahei! Haluan laittaa tänne elämäni muistokirjaan (=blogiin) kuvat kauniista kukista, jotka sain viime perjantaina työnantajaltani kolmekymmenvuotistyöurani kunniaksi. Lisäksi meillä oli kakkukahvit koko osaston kesken. Vuodet ovat kuluneet nopeasti ja loppu häämöttää jo yllättävän lähellä. Laskeskelin, että minulla on enää jäljellä kuusi täyttä kuukautta töitä (!)

Mitä minulle on jäänyt mieleeni omasta työurastani? No ainakin se, että olen aina pyrkinyt olemaan oma itseni, tehnyt työni niin hyvin kuin pystynyt, pyrkinyt kohtelemaan työkavereitani siten kuin haluaisin että itseäni kohdellaan. Parasta työssäni onkin ollut ihmiset; ihanat, rakkaat työkaverit, joiden kanssa olen viettänyt enemmän aikaa kuin kenenkään toisen.

Ystäväni Minna Rissasen aforismit ovat aivan huikeita, kuten tämäkin. Kunpa muistaisimme tuonkin: ei ole tarkoitus, että koitamme päteä ja olla jotakin muuta kuin olemme. Me olemme erityisiä juuri sellaisena kuin olemme. Yksi elämän tarkoitus on saada kasvaa täyteen mittaan sellaiseksi ihmiseksi joksi meidät on luotu. Olla ainoa laatuaan!

Levollinen elämä ja viisas sydän

Tästä syksyn kauniista ja aurinkoisesta päivästä täytyy kirjoittaa, jotta siitä jää muistijälki, jotakin jälkeen tulevien päivien varalle. Eikö ole kummallista, että hetket jotka elämme, katoavat niin nopeasti ohitse, pois muististamme ja mielestämme. Tämäkin ihana syksyinen päivä on kohta muisto vaan. Saatika eilinen, muistanko edes mitä eilen tapahtui?  Jokainen päivä, jokainen hetki on uusi ja ainutlaatuinen. Elämä on ihmeellistä, se lipuu eteenpäin kuin virta kohti päämääräänsä. Ehkä tässä yksi syy miksi kirjoitan blogiani, itseni takia myös, usein selailen asioita taaksepäin ja muistelen sitä kautta mennyttä.

Tänään lähdin metsään toiveenani löytää suppiksia ja minä löysin! Voi sitä onnen tunnetta, kun niitä näen! Olen huono tunnistamaan muita sieniä kuin suppilovahveroita, kanttarelleja ja lampaankääpiä. 

Metsässä on muutoinkin ihanaa. Yhä enemmän haluan nauttia luonnosta ja varsinkin metsästä. Minun kodistani on lyhyt matka metsään ja pääsen sinne milloin tahansa. Mikä lahja sekin!

Palatakseni vielä alkuun ja ajan kulumiseen, mieleeni tuli tämä kohta Psalmeista:

Niinpä. Koitan opetella nauttimaan kiireettömästä, levollisesta elämästä keskittyen siihen mikä on tärkeää. Aika on rajallinen.