Hunajaa ja maitoa: usko

Näytetään tekstit, joissa on tunniste usko. Näytä kaikki tekstit

Marraskuun mietteitä

tiistai 17. marraskuuta 2020

Tämä "rauha-teema" vaan ei jätä minua rauhaan :)

Jeesus sanoo: " Rauhan minä jätän teille: minun rauhani, sen minä annan teille. En minä anna teille, niikuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko levoton älköönkä pelätkö" Joh 14:27

Aikamoinen lupaus sille joka siihen tarttuu!

Kuinka moni meistä tuntee tänä päivänä levottomuutta? Johtuukohan se siitä mitä maailma antaa?

Olen todennut, että nykyisessä maailmassa ihmiset vieraantuvat Jumalasta: he eroavat kirkosta, lapsia ei kasteta, kouluissa ei opeteta enää uskontoa, muistavatko lapsemme edes miksi joulua tai pääsiäistä vietetään? Mikä tämän tyhjiön sitten täyttää? Maailma.

Ja mitä maailma antaa? Avaan lehden ja luen sieltä tai avaan TV:n ja katson sieltä. Tai kuuntelen miten ihmiset keskustelevat. Suurin osa lukemastani tai kuulemastani on joko negatiivista tai sitten tyhjää. Ei ihme että levottomuus valtaa...

Kerroin tyttärelleni, että kun luovutin elämäni konkreettisesti Jumalalle 36 vuotta sitten, sain kestävän rauhan. Mistä tiedän että se rauha on Jumalasta ja tosi? Luulen, että jollei näin olisi, rauha olisi poistunut jo ensimmäisten viiden vuoden sisällä. Jeesuksen sanat ovat niin totta tänäkin päivänä,

Mistään hinnasta en halua luopua rauhasta, jonka olen saanut sisimpääni. Se on suuri Jumalan lahja ja tarjolla meistä jokaiselle.

Me teemme valinnat.

On paljon asioita joita emme ymmärrä ja järkemme taistelee vastaan kun uskonkysymyksistä on kyse. Onneksi on luvattu myös että etsikää niin te löydätte. Ja vilpittömästi kannattaakin etsiä. Sillä jos tämä löytö tuli minulle mahdolliseksi, se on mahdollista jokaiselle.

Matt 7:7

Sisäinen rauha

torstai 12. marraskuuta 2020

Takana on vajaan kolmen viikon työputki Levillä. Päässä pyörii, sillä siihen ajanjaksoon mahtuu NIIN paljon tapahtumaa alkaen Anu ja Anni (äititytär) ystävien tulosta, hermostuneista nuorista miehistä, joilla aikeena kosinta (jep, pidättelin tunnin erästä tulevaa morsianta, jotta hänen sulhonsa ehtisi koristella iglun!), naisretriiteistä, myrskystä, sähkökatkoksesta, revontulista, siskojen saapumisesta (me olimme kaikki neljä yhtä aikaa työntouhussa), hervottomista illoista majapaikassamme, jossa ainoa hupi oli nauraminen (liekö väsymyksen takia) ja hölmöjen TV-sarjojen tuijottelu.

Kaiken tämän keskellä koin rauhaa, joka olikin viimeisimmän naisten viikonlopun teema. Paikalla oli Radio Dein toimitusjohtaja ja päätoimittaja, Kirsi Rostamo, joka hienosti puki sanoiksi Radio Dein tiistaiaamun Päivän blogissa teemamme:

”Viime viikonlopun vietin naisten Raamattupiirin kanssa yhteisellä matkalla leväten, ulkoillen, luontoa ihaillen, nauttien hyvästä seurasta ja ruuasta sekä yhdessä rukoillen toistemme puolesta ja Raamattua tutkien. Teemana oli rauha - ei niinkään maailman rauha kuin sisäinen rauha - se rauha jonka Jumala meille antaa. Onneksi sain olla tällä kertaa osallistujana toisia kuunnellen. Minun olisi ollut vaikea todistaa juuri nyt sisäisestä rauhasta, sillä hengellisen heräämiseni jälkeen tämä vuosi on ollut  sisäisen rauhan suhteen haasteellista. 

Uskovan elämä on kuin Raamatun kertomus opetuslapsista Genetsaretin järvellä veneessä, missä he pelkäsivät myrskyn noustessa ja Jeesuksen nukkuessa kuitenkin rauhallisena. Tämä on hyvä vertaus sisäisestä ristiriidastani. Omat tunteeni ovat kuin opetuslasten - koronan seuraukset koko maailmaan ja päivittäin Radio Dein talouteen saavat minut rauhattomaksi ja ahdistuneeksi. Henkeni todistaa minulle yleensä Jeesuksen antamasta pelastuksesta, avusta ja rohkaisee luottamaan Jumalaan, mutta nyt henkeni nuokkuu.  

Kun muistelen elämääni, niin huomaan kuinka monta kertaa Jumala on tehnyt ihmeitä ja kannatellut minua ja Radio Deitä. Mutta kun katson eteeni niin näen korkean muurin, joka minun pitäisi ylittää. Missään ei ole tikapuita, joten en pääse sen yli omin voimin tai neuvoin. Minun on jälleen pakko tehdä uskon hyppy. Minun on rukoiltava ja heittäydyttävä Jumalan armon varaan.

Usein uskovat todistavat kuinka helppoa uskon varassa eläminen on. Minulla on ehkä erilainen kokemus. Vaikka olen nähnyt paljon ihmeitä, niin silti täydellinen luottaminen Jumalan hyvyyteen on aina kuin uusi herääminen. Ja sitähän sen tavallaan onkin. Ollessani heikko, jätän kaikki asiat rukouksella Jumalalle, mutta heti kun voimani palaavat, jätän hänet taka-alalle ja pyrin selviämään omilla neuvoillani. Mutta oikeasti juuri siinä heikkoudessa on oikea voimani. 

Luulen, että koko kirkko tekee saman virheen omassa ahdingossaan. Meidän pitäisi unohtaa omavoimaisuus ja pysähtyä rukoilemaan Jumalan tahdon toteutumista. Näinhän me tietysti teemme jokaisessa jumalanpalveluksessa yhtyessämme Isä meidän rukoukseen. Rukoilemme ”tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa”. Meillä taitaa kuitenkin olla mielessä aika vahva käsitys siitä millainen Jumalan tahdon pitäisi olla. 

Jumalan tahdon ymmärtäminen vaatii kuuntelemista ja sitä varten meidän täytyy pysähtyä Jumalan sanan äärelle ja rukoukseen. Raamattuakin voi lukea nopeasti sieltä lempipaikkoja poimien - kuin rusinoita pullasta. Mutta kun otamme aikaa ja luemme sitä hitaasti ja avoimesti pohtien mitä jokainen pilkkukin tarkoittaa omassa elämässämme, alkaa Jumala vaikuttamaan tekemiseen ja tahtomiseen Sanan kautta. 

Rukous on keskustelua Jumalan kanssa. Jos vain luettelen omat pyyntöni, niin en kuuntele Jumalaa. Perinteisessä Jumalanpalveluksessa on paljon hyvää - mutta kuinka usein siellä hiljennytään vain kuuntelemaan Jumalan sisäistä puhetta meille tai osallistuttaisiin kertomalla siitä muillekin. Minusta kaikki tapahtuu Jumalanpalveluksissa liian nopeasti. Parhaimmat puhujat maailmassa osaavat kertaamisen ja alleviivamisen taidon. Miksi emme messussakin jäisi toistamaan ja pohtimaan Sanaa. Olenkin tykästynyt ortodoksi nunnien Jeesuksen rukoukseen, jolla pyritään Jeesukseen sisäiseen tuntemiseen lyhyellä usein toistettavalla rukouksella ” Herra, Jeesus Kristus Jumalan poika, armahda minua syntistä”. Kun tämän rukouksen jokikinen sana saa koskettaa syvästi sydäntäsi, voi se avata koko evankeliumin paremmin kuin parhain saarna.

Mitä pahempi myrsky sisälläsi onkaan niin sitä lähemmäksi Jeesusta kannattaa pyrkiä ja luottaa Jumalan sanaan: ”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.”

Mitä minulle kuuluu?

sunnuntai 11. lokakuuta 2020

Kiitos ihan hyvää, entä itselle?

Olen ollut nyt neljä kuukautta eläkkeellä (hmmm, vieläkään en ole tottunut tuohon sanaan). Ensin uskomattoman lämmin ja kaunis kesä ja nyt lämmin ja kaunis syksy. Kotoa käsin todellakin ehtii seuraamaan luontoa ja sen vaihtelevuutta paremmin kuin työssäkäydessä. Varsinkin kun toimistoni sijaitsi kellarikerroksessa ilman ikkunaa. :O

Pikkuhiljaa minulle alkaa tapahtua sama kuin usealle ikäiselleni naisihmiselle: luonto, metsä, kasvit, puutarha ja kaikki sen ympärillä vetää entistä enemmän puoleensa. Vaikka minulla on tämä omakotitalo pihamaineen, haaveilen edelleen pienestä järvenrantamökistä, jonne voisi välillä vetäytyä luonnonhelmaan pois ihmisten keskeltä. Mikä siinä omassa rauhassa on niin tärkeätä? Ehkäpä se, että kaikki kiire ja aikataulutus on stressaavaa ja sitä väistämättä tulee kotioloissakin.

Miksi luonto ja sen ihmeet puhuttelevat entistä voimakkammin? Me elämme vaikeaa vaihetta maaimanlaajuisesti. Ei voi välttää pelon ja huolen tunnetta uutisia lukiessa ja tulevaisuutta miettiessä. Itse koen että luonnon tarjoama kauneus on Luojan lohdullista puhetta meille. Suuren, ihmeellisen, kaikkivaltiaan ja ylitseymmärryksen käyvän Jumalan, joka KUTSUU meitä pieniä ihmisiä antamalla meidän kokea huikeat taivaanrannan punaiseksi värjäävät auringonlaskut, lämpimät järvien vedet, revontulet ja tähtitaivaan, syysruskan, peltojen yllä leijuvan sumun, kurkiaurat, metsien aarteet ja eläimet, listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Kas vain, kuulumiset vaihtuivat luonnon ylistämiseen. Palatakseni aiheeseen rauhan etsiminen: siihen on syynsä kuten hektiset viikot Levillä, kotona odottavat kotityöt ja monet uudet ideat, joita mieleen pulpahtelee ja joita on vaikea toppuutella.

Itsehän tieni valitsen - oli se sitten löhöily sohvalla tai ne lukemattomat tehtävät. Summasummarun olen ollut kiireinen!

(P.s. Ylläolevat kuvat ovat kotikonnuiltani Vilppulasta)

Osaanko kiittää...?

sunnuntai 21. kesäkuuta 2020

tänä vuonna juhannus oli jotenkin erilainen...

kevät oli kummallinen, ahdistavakin

huoli ja pelko täytti usein mielen, niin että täytyi huokailla

taivaallisiin

kunnes tuli juhannus

jolloin

saimme uskomattoman juhannussään

ja koronatartuntojakin oli vain muuutama

osaammeko olla kiitollisia?

muistammeko mistä kaikki hyvä tulee?

itseäni ainakin puhutteli kovasti Jumalan hyvyys ja se, että

rukouksiin vastataan. Tosin paljon on ollut kärsimystäkin, mutta

kiitetään siitä että valo pilkahtaa pilvien takaa...

Minun viimeinen työpäiväni

perjantai 12. kesäkuuta 2020

Tänään minulla alkoi kesäloma, joka jatkuu ja jatkuu ja jatkuu...

En sitä vielä oikein tajua, liekö vasta kesän lopussa kun kaikki palaavat töihin ja kouluihin, että minun ei tarvitse enää mennä töihin.

Viimeinen työpäivä oli haikea. Tyhjensin työpöytäni, kaappini, otin valokuvat ja muistilaput ilmoitustaulultani, palautin läppärin, avaimen ja kulkuluvan. Ja hyvästelin työkaverini. Se oli kaikista haikeinta. Kakkukahvilla minulle pidettiin ihania puheita, sain kukkia ja lahjoja niin työnantajalta kuin työkavereiltani.

Minäkin pidin puheen. Jotenkin nousi vahvasti mieleeni, että ei pidä katsoa taaksepäin, vaan eteenpäin, sillä paras on aina edessäpäin. Se on toivon näkökulma. Joku voisi ajatella, että höh, miten eläkeläisellä voi olla paras edessäpäin; elämähän miltei jo eletty, tai ainakin loppusuoralla, vaivat ja kivut lisääntyvät ja kuolema häämöttää. Mutta se pointti onkin siinä, että Jumalaan luottavana ihmisenä PARAS on AINA edessäpäin - no matter if you are alive or dead. Ja se on minun elämäni perusta, jolle tahdon rakentaa.

Kun muodollisuudet ja hyvästit oli jätetty (toki tulen tapaamaan useita työkavereitani jatkossakin), lähdimme miehen kanssa piknikille Sipoon rantakallioille. Ostimme laadukasta kuoharia, sushia ja salaattia.

Tuo Turhapuron näköinen on minun rakas aviomieheni kesäparrassaan. Voin sanoa että olemme hyvin onnelliset yhdessä ja innolla odotan aikaa kun hänkin jää eläkkeelle.

Työkavereiltani sain ihan huippulahjat. He olivat jo vuoden alusta täytelleet tätä "Aikuiset ystäväni"- kirjaa, miehetkin! Tämä on paitsi hauska, myös opin tuntemaan heitä näin jälkikäteen ihan uudella tavalla...:)

Tämä päivä on mennyt, kuinkas muuten - pihatöissä (uudet salaojaputket asennettiin, piha myllättiin kaivurilla ja minun pihaprojektini tuplaantui). Huomenna meillä on pojan muuttokeikka Jyväskylästä kotiin. Hän sai uuden opiskelupaikan lähempää kotia. Eli kyllä tässä sen verran touhua piisaa ettei ihan heti muistu mieleen tämä uusi toimenkuvani.

Rakkaudesta

keskiviikko 13. toukokuuta 2020

Elämässäni on menossa seesteinen, jännittävä vaihe. Olen "kesälomalla", vaikka ulkona sataa rakeita, räntää ja mitä lie ja lämpötila on parhaimmillaan + 4 astetta. Mutta ei se minua haittaa, sillä sisällä sohvan nurkassa on lämmintä. Aamuisin on ihana aloittaa päivä, ei meditoimalla, vaan viettämällä ihan perinteinen hartaushetki. Paitsi että luen vähän raamattua, olen löytänyt kirjan, josta ammentaa vuoden jokaiselle päivälle.

Tänään haluan jakaa teillekin

Rakkauden lähteestä

"On olemassa monia, jotka eivät ole erityisen kiinnostuneita Jumalasta. Tuskin lienee kuitenkaan yhtä, joka ei olisi kiinnostunut rakkaudesta. Tuo kiinnostus saattaa olla vääristynyttä, ja rakkautta saatetaan etsiä sieltä mistä sitä ei voi löytää.Silti se askarruttaa ihmistä eniten kaikessa hänen tekemisissään ja tekemättä jättämisissään.

Kirjallisuus, taide, teatteri ja elokuva, kaikki ne kiertyvät rakkauden ympärille, eikä toisin voi ollakaan. Onhan ihmisellä synnynnäinen kaipaus rakkauteen.

Jumala on rakkaus. Missä on rakkaus siellä on Jumala. Juuri hän herättää ihmisen nälän, ja vain hän voi kokonaan tyydyttää sen.

Sielläkin missä Jumalaa ei tunneta, ihmisten välinen rakkaus voi olla syvää, aitoa ja uskollista. Se on silloinkin jumalallista ja sen alkuperä on Jumalassa. Ihmisen sydän ei voi kuitenkaan koskaan löytää täyttä rauhaa ennen kuin hän on oppinut tuntemaan rakkauden lähteen.

Jumala ei tahdo sulkea sydäntäsi inhimilliseltä ystävyydeltä, hellyydeltä ja läheisyydeltä. Hän tahtoo sen lisäksi avata sydämesi sille rakkaudelle, joka ei koskaan sammu eikä kuole, ja se rakkaus on hänessä."

"Tänään on Jumalan päivä"

(Wilfrid Stinissen)

Pääsiäistervehdys

perjantai 10. huhtikuuta 2020

Tämä pääsiäinen on erilainen. Hiljentyminen ja rauhoittuminen on helpompaa.

Pääsiäisen sanoma tulee lähelle:

synnin vankeudesta pääsee vapaaksi vain ja ainoastaan Kristuksen sovitustyön ja kärsimyksen kautta.

Minulle halu seurata Jeesusta kasvaa yhä vahvemmaksi. Haluan luovuttaa jokaisen aamun, päivän ja illan Hänelle. Haluan tuntea Hänet kaikilla teilläni.

"Tunne hänet KAIKILLA teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa" sanotaan Sananlaskujen kirjassa luvussa 3 jakeessa 6.

Haluan jokaisessa elämäni hetkessä valita oikein. Tietenkään se ei onnistu, mutta haluan silti. Tämä halu kumpuaa siitä syvästä rauhasta ja tietoisuudesta, että Jumala on elävä Isä, joka välittää elämäni pienimmistäkin yksityiskohdista.

Jeesus on tehnyt niin paljon puolestani. Ilman Häntä minulla ei olisi ikuista elämää, eikä Elämää ylipäänsä tässä ja nyt. Kuolema on tullut tässä maailmantilanteessa lähemmäksi, mutta sitäkään ei tarvitse pelätä, sillä se ei merkitse kaiken loppumista. Ei, vaan päivastoin päämäärän saavuttamista ja uuden alkua.

Ilo kuuluu vahvasti kristilliseen uskoon!

Nyt kun some, media ja uutiset tulvivat epätietoista ja ristiriitaista informaatiota, on hyvä hetki ottaa kirjahyllysta Raamattu ja alkaa tutkia mitä siellä oikein sanotaan. Jumalan valtakunta ei nimittäin järky. Raamattu on pysynyt muuttumattomana vuosituhansien ajan ja sen sanoma on aina yhtä ajankohtainen.

Hebr. 12: 27-28: "Jumalan valtakunta ei järky".

Sanansa kautta Jumala haluaa lohduttaa ja rohkaista kehoittamalla:

Snl 4:25: "Katso suoraan ja pälyilemättä, suuntaa katseesi vakaasti eteenpäin"

Mitä jos tänä pääsiäisenä uskoisimme ja lakkaisimme murehtimasta sitä mikä ympärillä on menossa ja kohdistaisimme katseen eteenpäin. Meitä varten on valmistettu suora ja tasainen tie.

He is my King!

Siunattua pääsiäistä!

Koronan kourissa

sunnuntai 29. maaliskuuta 2020

No emme onneksi ole, ainakaan vielä...

Itseasiassa meillä on asiat hyvin: sain perheeni kokoon Uudellemaalle. Se tiesi minulle pika-ajomatkaa Jyväskylään ja takaisin noutamaan riskiryhmään kuuluva opiskelijapoikamme kotiin päivää ennen kuin maakunnan raja sulkeutui. Nyt minulla on hyvä olla; kukaan meistä ei ole yksin ja me kaikki olemme toistaiseksi terveitä. Kiitän Jumalaa joka aamu kun herään, avaan silmäni ja minulla on hyvä ja terve olo. Se on suurta!

Tuo otsikko juontuu siitä, että nyt voi sanoa, että koko maailma on koronaviruksen kourissa. Se on hämmentävää. Miten pieni virus pääsi yllättämään tämän ihmiskunnan niin totaalisesti? Joka tuutista tulee koronaa ja miten siltä tulee suojautua. Olen samaa mieltä; kiellot, varoitukset ja kehoitukset pitää ottaa vakavasti.

Minä mieluusti alkaisin nähdä hengitys- ja silmäsuojaimia enemmän katukuvassa. Mutta jotenkin ne meitä suomalaisia nolostuttavat, emme halua ylireagoida ja erottua joukosta, vaikka muualla maailmassa henkilökohtaiset suojaimet ovat jo ihan normi. Totuus kuitenkin on, että virus pääsee elimistöömme nenän, suun ja SILMIEN kautta. Ja se on oikeastaan ainoa tapa suojella muita jos me oireettomana levitämme virusta, joka uuden tietämyksen mukaan leviää jopa hengitysilmassa.

Nyt toivoisin että katsoisit nämä lääkäri Pekka Reinikaisen videot. Hänen sanomansa on WHO:n ohjeiden noudattaminen ja aggressiivisen testaamisen käynnistäminen.

Reinikaisen rauhallista ja selkeää puhetta jaksaa kuunnella, joten please, käytä hetki aikaa nyt kun sitä on ja kuuntele faktatietoa.

Osa 1

Osa 2

T. Marita

Mitä sinulle sanoisin?

maanantai 16. maaliskuuta 2020

Maailma on myllerryksessä.

Kukapa olisi vielä muutama viikko sitten arvannut missä tilanteessa tänään olemme. Suomi sulkeutuu. Ihmiset ovat sisimmässään hädissään ja huolissaan tulevaisuudesta. Pysynkö terveenä? Entä lähimmäiseni? Miten tulemme toimeen kun kaikki se jonka varaan laskimme on romahtamassa?

Uskovaisena ihmisenä koen velvollisuudekseni sanoa teille rohkaisun, uskon ja toivon sanoja.

Mitä sanoisin?

Ensinnäkin haluan sanoa että Jumalalla on kaikki kontrollissa. Hän on elävä Jumala, jolla on kaikki valta ja voima. Hän on nähnyt tämänkin tilanteen jo edeltäkäsin. Ja tietää mihin kaikki tulee johtamaan. Jumala haluaa että me kriiseissä juoksemme hänen siipiensä suojiin. Hän lupaa pitää meistä huolen, kun kuljemme johdatuksessa ja rukoillen. Ehkä Hän ei muulla keinoin saa huomiotamme.

Maailma myrskyää, mutta siitä huolimatta meillä voi olla rauha sisimmässä. Itse yhä useammin laitan TV:n ja somen kiinni ja tartun raamattuun, josta ammennan toivoa, lohtua ja ihania lupauksia

kuten Psalmi 91:

Se, joka asuu Korkeimman suojassa ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa, sanoo näin: »Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani. Jumalani, sinuun minä turvaan.» 

Herra pelastaa sinut linnustajan ansasta ja pahan sanan vallasta. Hän levittää siipensä yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla. Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi. Et pelkää yön kauhuja etkä päivällä lentävää nuolta, et ruttoa, joka liikkuu pimeässä, et tautia, joka riehuu keskellä päivää. Vaikka viereltäsi kaatuisi tuhat miestä ja ympäriltäsi kymmenentuhatta, sinä säästyt. 

Saat omin silmin nähdä, miten kosto kohtaa jumalattomia. Sinun turvanasi on Herra, sinun kotisi on Korkeimman suojassa. Onnettomuus ei sinuun iske, mikään vitsaus ei uhkaa sinun majaasi. Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet, ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen. Sinä poljet jalkoihisi leijonan ja kyyn, tallaat maahan jalopeuran ja lohikäärmeen.

Mitä sinulle sanoisin?

Haluan sanoa sinulle Johanneksen 3. kirjeen luvun 2 sanoin:

”Rakkaani, minä toivotan sinulle, että kaikessa menestyt

ja pysyt terveenä, niin kuin sielusikin menestyy.”

T. Marita