Toivo on elämämme ankkuri

Mieli on ollut iloisen valoisa. Siihen lienee monta syytä, joista yksi on ainakin se, että minulla alkoi täsmälleen viimeinen vuosi työelämässä. Jihuu! Nyt voin laskeskella, tämä on viimeinen toukokuu, viimeinen kesä, viimeinen syksy ja talvi jne...ei sen puoleen ettenkö pitäisi työstäni, josta en ole kertonut paljoakaan. Minulla on kiva työ ja ennenkaikkea ihanat työkaverit, joiden kanssa pohdimme kaikkea maan ja  taivaan välillä, kuten käydäkö kaupassa Lidlissä vai K-marketissa.
Kuulin juuri että Lidlistä saa maan edullisimmat Cashew-pähkinät (!)

Minulla on myös ihania ystäviä ja tällä viikolla oli ihana Naistenpiiri-ilta. Saimme vieraaksi Minna Rissasen, naisen joka on kirjoittanut kirjan: Sieluani et saa. Hän oli naimisissa narsistisen miehen kanssa ja koki elämässään romahtamisen ja pohjallakäymisen, jossa hänet riisuttiin kaikesta omavoipaisuudesta. Minna puhui toivosta. Toivoakin on monenlaista, toivotellaan kaikkea hyvää ja toivottavasti selviät jne. Joskus se voi tuntua vain löyhältä kädenpuristukselta. Mutta Raamatun antama toivo on jotakin paljon varmenpaa ja syvempää.  

Hepr. 6:19 
   
Se toivo on elämämme ankkuri, luja ja varma. Se ulottuu väliverhon tuolle puolen.

Sitten vielä pitää mainita että todellakin olin toimittaja Anu Lehtipuun haastattelussa Radio Deissä. Vähän jännitti kyllä, mutta tapasin heti sisälleastuttuani tutun 27 vuoden takaa, niin jännitys unohtui siliän tien menneitä muistellessa. Mutta jos sinä tahdot kuulla mitä tuli sanottua, niin ole Radio Dein taajuuksilla ensi viikolla 13. - 17.5. klo 14:45 - 14:50 (5min!) tai kuuntele kooste kaikista sessioista 25.5. klo 20:00-21:00. Haastatteluni liittyvät "Lähdetään liikkelle"- teemaviikkoon.

Radio Dei löytyy taajuudella 89.00 ainakin Uudellamaalla ja nettiradiona googlaamalla, jolloin voit kuunnella vaikka tietsikaltasi.

Ollaan kuulolla!

T. Marita

Juhlat

Naisen elämässä tulee vaihe, jolloin ei tahdo enää paljastaa ikäänsä. Aika kumma juttu... Minustakin tuntuu miltei nololta sanoa ikäni: kuusikymmentä vuotta. Siksi kirjoitin sen, koska numerona se näyttää ihan järkyttävän suurelta! 

Kuitenkin me kaikki vanhenemme, halusimme tai ei. Toisaalta asia pitäisi kääntää positiiviseksi: Wau, olen saanut elää jo näin monta vuotta ja suht´ koht onnellisena ja terveenä! Ehkä parhaat vuodet ovat vielä edessäpäin? Kun työvelvoitteet loppuvat, minähän olen vapaa tekemään ihan mitä itse haluan. Sekös vasta on huikeeta!

Olin siis matkoilla syntymäpäivänäni. Minulla oli omaa perhettä, vanhempani, sukulaisia ja ystäviä mukana. Tytär ei päässyt, sillä hänellä alkoi Finnairin lentoemäntäkurssi, josta ei voi olla poissa. Siskonikaan eivät päässeet erinäisistä syistä. Kuitenkin sain koottua tarpeeksi ison porukan, jotta matka toteutui ja näin jäljestäpäin ajatellen tämä oli huippuporukka, juuri ne henkilöt, joiden kuuluikin lähteä Israeliin.

Kakkua israelilaiseen tyyliin :)

Ja kyllähän me Suomessakin juhlimme ison naisporukan kesken. Olin todella otettu, kun niin moni saapui paikalle Söderkullan kauniiseen kirkkoon, jossa olen pitänyt viime vuoden aikana Naistenpiiriä.

Kakkua suomalaiseen tyyliin :)

Talviloma

Talviloma alkaa olla lopuillaan. Taitaa talvi jo muutenkin loppua ainakin miltä ulkona näyttää. Levillä oli ihanaa. Kaihoisasti muistelen mökkielämää ja yhtä igluyötä. Puhumattakaan upeista laskettelukeleistä ja hiihtämisestä. Parasta oli saada viettää aikaa pojan ja sukulaisten kanssa. Lisäksi tapasin paljon ystäviä. Oijoi, miten muutamaan päivään mahtuikaan niin paljon...musiikkia ja hyvää ruokaa. Olin Reeta Vestmanin Show ja Dinner- tilaisuuden lisäksi kuuntelemassa Tomi Metsäketoa Marian Kappelissa. 

Igluyö alkoi sateisessa säässä, mutta ilta vaihtui selkeään yöhön ja saimme jopa nähdä revontulia! Onnistuin jopa nappaamaan kuvia revontulista ilman jalustaa ja sen kummenpaa panostusta. Näette yhden kuvan kuvasarjan lopussa :)

Mieli on kiitollinen tästä kaikesta hyvästä mitä olen saanut kokea; lepoa ja liikuntaa sopivassa suhteessa. 

Eilen meillä oli ihan huikea naistenpiiri teemalla: Valtakunnan Leidien Kuninkaallinen Tapaaminen. Tämä oli Espoossa ystävättären luona, jolla on ihan mahtava ikkunamaisema merelle uudessa kodissaan.

Mottomme eilen olikin:

"Astukaa ikkunan ääreen naiset. Katsokaa maisemaa ja sanokaa: Koko laaja maailma on epätäydellinen ilman minua. Luomistyö saavutti huipentumansa minussa."


Tämä on suora lainaus kirjasta "Valloittava Salaisuus",  josta referaatteja löytyy sivupalkista...Eli pois meistä surkuttelu ja huonommuuden tunne. Olemme kaikki Eevat ainutlaatuisia ja arvokkaita omina itsenämme, Kuninkaan tyttäriä, prinsessoja.

Prinsessat

Olisi taas kerrottavaa, pienen tauon jälkeen. 

Elämä vie eteenpäin askel kerrallaan, koskaan ei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu ja mitä pienet alut tuovat tullessaan JOS olet uskollinen ja kuuntelet ääntä, joka kuiskii sisälläsi: Tämä on tie, tästä on hyvä käydä. Silloin sinulla on rauha, lepo, ilo ja innostus.

Olen kertonut aiemmin pariinkiin otteeseen maahanmuuttajaystävästäni M:sta, johon tutustuin pienen MLL:n lehti-ilmoituksen perusteella: "Haluatko alkaa ystäväksi maahanmuuttajanaiselle?". Olen aina ajatellut että haluan tehdä sen minkä voin. Kuten Raamatussa nainen, joka voiteli Jeesuksen kalliilla nardusöljyllä, teki sen minkä hän voi (Mark 14: 8). Ja se riitti!

Voit lukea aiemmat tarinat liittyen M ystävääni tästä.

Asiat yleensä seuraavat toistaan ja niin tässäkin stoorissa. Lapset ovat ihmeellisesti löytyneet usean vuoden jälkeen (!), mutta eri asia on pääseekö M heitä koskaan tapaamaan.

Minulla on taipumus yhdistellä asioita, minulla on naistenpiiri, olen tutustunut Virpi Miettiseen ja tässä tapauksessa ilmeni että Virpi ja M ovat naapureita :) Viime torstaina kutsuin heidät molemmat naistenpiiriini ja odotin tietysti runsasta naisjoukkoa.

Naisia saapuikin ihan kiitettävästi ja meillä oli superihana ilta: M teki käsihoitoja ja kulmakarvojen muotoiluja ym. kauneushoitoja, sillä hän työskenteli kauneushoitolassa entisessä elämässään. Laitoimme muutaman lantin matkakassaan, josko hän pääsisi Turkkiin lapsiaan tapaamaan. Mutta se tulee olemaan sitten taas kertomus erikseen :)

Siinä he ovat, kaksi uutta ystävääni M maahanmuuttaja ja Virpi Miettinen Miss Suomi 1965 - eikö ole aika kummallista, mutta ihanaa tämä elämä ja sen yllätyksellisyys?

Virpi kertoi elämänkertakirjastaan "Tuhma Prinsessa - selviytymistarina". Siitä ei sen enempää kuin että kannattaa hankkia kirja suoraan häneltä ottamalla yhteys +358443111009 (Virpi). Saat kirjan nimikirjoituksella signeerattuna ja mukana muutaman fanikortin  - joo mä ainakin haluan kuulua Virpin fan-clubiin :)

Lisäksi Virpi on kutsuttavissa pieniin tilaisuuksiin koteihin ja muihin tapahtumiin Porvoon lähiympäristössä, joissa hän kertoo elämästään, miten nousi kansainvälisen mallimaailman loistoon, sitä seuranneesta syöksykierteestä ja taistelustaan takaisin valoon. Nyt Virpistä huokuu aivan uskomaton rauha, lämpö ja rakkauden säteily.

Tässä Virpi on n. 22-vuotiaana Pariisissa yllään Iranin historiallisia koruaarteita.

Virpi tuli ensimmäiseksi perintöprinsessaksi Miss Universum kisoissa v. 1965.

Minulla on ollut ilo ja kunnia kertoa näistä prinsessoista ja muistetaan, että saamme kaikki olla Taivaan Isän prinsessoja iästä ja asemasta riippumatta - aina!

Ensilumi ja naiset valloittivat Levin iglut

Sain viettää viikonlopun Levillä yhdentoista ihaNaisen kanssa. Olipa erikoisen vaihteleva viikonloppu ilmojen puolesta: aurinkoa, upea auringonlasku, täysikuu, jäätävää tuulta ja sumua ja lopuksi lumisadetta, joka muuttui selkeäksi siniseksi taivaaksi ja auringonpaisteeksi. Revontulia emme tällä reissulla nähneet.

Vaihteleva oli ohjelmammekin: saimme ihastella poroja, jotka tulivat aamulla kurkkimaan iglujen ikkunoista, patikoimme hyytävässä tuulessa Levin huipulla, kylvimme ja saunoimme, nautimme hyvästä ruuasta ja toistemme seurasta. 

Vietimme pari hetkeä perusasioiden äärellä: kuinka meitä kehoitetaan olemaan murehtimatta mistään. Joka päivälle on varattu oma "vaivansa", joten miksi tuhlata täksi päiväksi annettua voimaa ja energiaa huomisen murheeseen, jota ei kenties tulekaan? Siis huomista tai murhetta...)

Sykähdyttävää, virkistävää ja muisteltavaa moneksi päiväksi eteenpäin ainakin minulle:

Levin huikeat näkymät piirtyivät mieliimme...:)

Kiitos naiset ja Levi!

Kun taivas kosketti

Onpa ollut tapahtumarikas viikonloppu tai oikeastaan viikko. 

Naistenpiirissä oli vieraanamme Virpi Miettinen puhumassa aiheesta "Kun taivas kosketti". Luulen että meitä kaikkia kuuttatoista naista kosketti taivas tuona iltana. Virpi kertoi uskoontulostaan ja elämänsä suurimmasta muutoksesta. Muutos jota hän ei ollut edes osannut etsiä.

Minua henkilökohtaisesti kosketti taivas eilen kun pieni lapsenlapsemme sai nimen ja siunauksen kastejuhlassa.  Tämä pieni prinsessa jaksoi hyvin koko juhlan ajan, katseli ympärilleen, itkeä tirautti kasteen aikana ja lopuksi nukahti olkapäätäni varten. 

Jotakin uutta ilmassa...

Onpa ollut tapahtumarikkaita viikkoja - sen vuoksi blogin ylläpitokin on jäänyt retuperälle. Paljon olisi mielessä aiheita ja asioita, joista haluaisin kirjoittaa. Ehkä päällimmäinen ja iloisin uutinen on kuitenkin että 

JÄÄN 100 päiväksi VUOROTTELUVAPAALLE

alkaen joulukuun 1. päivä. Mutta en aio vielä paljastaa suunnitelmiani, miten tuon vapaan aion käyttää. Jotenkin en uskalla, sillä siihen on vielä aikaa ja voihan jokin asia mennä eri tavoin kun on suunnitellut. Mutta siitä voitte olla varmoja, että blogini muuttuu mielenkiintoiseksi...No äh, en voi olla paljastamatta: Muutan Leville!!! Siellä on alkanut rakennusprojekti ja igluravintola avataan talven kuluessa.

Toinen iloinen asia on, että naistenpiiri, mun ikioma ihana naisjoukko alkoi taas kokoontua. Ihan uskomatonta, että olemme 10 vuotta tavanneet säännöllisesti, saaneet kasvaa ja vanhentua toistamme tukien ja rohkaisten. Lisäksi on uusia naisia uskaltautunut joukkoon. Meillä kaikilla on niin erilaiset elämät, mutta yhteinen usko rakastavaan Isä Jumalaan.

Eilisessä piirissä parasta oli, että sain esitellä kaikille ystäväni Helenan, nuoren lesken, johon olen tutustunut blogini (!) kautta vuoden alussa. Kerroinkin tarinaamme täällä. Helena kertoi meille koskettavan elämäntarinansa  ja lauloi kaksi kaunista itsetekemää lauluansa. Herkkää, kaunista ja syvälle menevää...Luulen että hänestä tullaan kuulemaan vielä paljon.

Pentikin Salonki-pöytäliina

Pöytäliina on harvemmin toteutettu hankinta. 

Liikkuessani Ideaparkin Pentikillä silmiini osui kauniin värinen Salonki-pöytäliina, joka jäi kaihertamaan mieltäni, kunnes päätin kokeilla miten ruokapöydän ilme muuttuu pöytäliinan myötä - ja menin Pentikille. 

Väri on uskomattoman kaunis sini-ruskea. Sininen ei ole kuulunut sisustusvärimaailmaani, mutta kuvista huomaa, että väri voi olla yllättävän "pukeva".

Kynttelikön hankin jo keväällä Perfect Homen sisutuskutsuilta. Sekin on kiva, sillä siihen voi laittaa koristeita teeman mukaan (joulu jo mielessä :))

Ja loppuun kiitos namipurkin tuojalle Pialle. Meillä oli syksyn ensimmäinen Naistenpiiri ja oli ilo istua uusitun pöydän äärellä :) Naistenpiiristä sen verran, että saimme kuulla ihmiskaupanuhreista Suomessa. Kyllä, heitäkin on ikävä kyllä Suomessa (pakolaisten ohella). Katriina Lehelma kävi kertomassa työstään Samaria järjestössä naisten ja lasten auttamiseksi. Hän vetää ns. Rose - projektia.

Ilta oli hirmu mielenkiintoinen ja puhutteleva.

Katriina oli muuten vuoden alussa Ylen Tuhkimotarinan päähenkilö. En tiedä, onnistunko linkkaamaan Areenan tallenteen tähän, sillä se on koskettava kertomus Katriinasta, joka tuli kaukaa Australiasta Suomeen tekemään työtä, joka oli hänen sydämellään.

http://areena.yle.fi/1-2252645?autoplay=true