Grande Hotel de Porto

Kolmen Lissabonin päivän jälkeen matkasimme bussilla Porton kaupunkiin.  Matka sumuisessa säässä kesti reilu kolme tuntia. Hyppäsimme bussista ulos ja aloimme suunnistaa kohti hotelliamme ränsistyneen näköisiä katuja pitkin. Joka toinen talo oli autio, seinät tummuneet, näkymä kuin aavekaupungissa. Jopa kadut olivat oudon hiljaisia. Ilme piristyi radikaalisti, kun pääsimme Rua de Santa Catarina - kävelykadulle, joka oli Grande Hotel de Porton osoite. Kun vihdoin löysimme sisäänkäynnin, olimme kuin Liisa Ihmemaassa: Vautsi, miten hieno!

Valokuvailimme elegantissa miljöössä. Tosin yhtään terävää ja hyvää hopehääpäiväyhteiskuvaa emme onnistuneet saamaan, mikä sinänsä vähän harmitti.

Lievän alkujärkytyksen jälkeen aloin yhä enemmän pitää Portosta, varsinkin kun sumukin hälveni ja aurinko alkoi lämmittää ja valaista kaupunkia. Siitä lisää tuonempana...

Kartanoelämää Virossa

Minulla on loistava ehdotus teille, jotka haluatte muutamaksi päiväksi pois Suomesta risteilylaivalla jonnekin muualle kuin perinteisiin Tallinnaan tai Tukholmaan.

Teimme suvun kanssa juhlamatkan Viroon Kau Manor- kartanoon, joka sijaitsee 50 km Tallinnasta itään. Isäni täytti 85 v. ja olimme jo aiemmin sopineet, että syntymäpäiviä juhlitaan poissa kotiympyröistä. Löysimme tämän mielenkiintoisen Boutique-hotellin netistä. Kartano sijaitsee keskellä "ei-mitään", mutta tarjoaa niin huikeat puitteet, ettemme lopulta kaivanneet sieltä minnekään muualle. Meitä oli 20 hengen seurue ja jokaisella kului aika hyvin. Jo pelkästään kartanon katselemisessa riitti sulateltavaa.

Voitteko kuvitella, kartanorakennus on ollut olemassa jo 1200-luvulla. Paksut seinät viittaavat siihen että rakennusta on käytetty suojapaikkana. Kartanon nykyiset omistajat Eerik-Niiles Kross ja Mary Jordan, amerikkalainen elokuvatuottaja ja taiteilija, ovat paikan nykyiset omistajat ja he ovat saattaneet kartanotilan nykyiseen kuosiinsa. Luulen, että erityisesti taiteellisella rouvalla on  ollut sormensa pelissä valitessaan fantastista värimaailmaa, joka jatkuu tilasta toiseen. 

Sisustusta on inspiroinut Viron kuuluisan tutkimusmatkailijan Otto von Kotzebuen (1787-1846) elämä ja maailmanympärysmatkat. Hän asui aikoinaan suuren osan elämästään kartanossa, jossa on nyt näkyvissä paljon häneltä jälkeenjäänyttä esineistöä ja taidetta.




'

Sivurakennuksen terassi

Alakerran aulassa

Yläkerran aulassa

Kartanoon kuuluu paitsi hulppea päärakennus isoine ruokasaleineen, terasseineen ja nurmikenttineen, myös sivurakennus, josta löytyy kylpylä- ja saunaosasto. Päärakennuksessa on 20 erilaista huonetta, Sviittejä, Deluxe tai Superior-tasoisia, jotka oli nimettu Otto von Kotzebuen tutkimusmatkojen mukaan. Ne saattoivat olla ihan mitä tahansa - "wow-effekti" oli taattu jokaisen oven avatessa!

Tässä alla olevassa kuvassa on minun ja mieheni huone AUGUST.

Sitten siirrytään suvun muiden jäsenten huoneisiin...

Mitäkö teimme kartanossa? 

No tietenkin vietimme kartanoelämää!

Oleskelimme, seurustelimme, söimme (useasti ja liikaa!), saunoimme ja kylvimme uima-altaassa, pyöräilimme, tytöt halusivat ratsastaa, pelasimme petanqueta ja lautapelejä, kuuntelimme George Otsia

 ja tietenkin vietimme rakkaan, ikinuorekkaan isämme, papan, apen ja aviopuolison syntymäpäiviä!

Juhlasali

Hotel City Inegöl yllätti!

Hotelli City Inegöl oli täysi yllätys!

Olimme varautuneet paljon vaatimattomampaan majoitukseen, sillä Inegöl ei todellakaan ole turistikaupunki. Liekö olimme ainoat turistit koko kaupungissa, hotellissa ainakin ekat suomalaiset!

Voitte vain kuvitella, miltä tuntui astua hotellihuoneeseen, jossa odotti ihana hedelmälautanen ja muhkea, leveä vuode. Nyt kello oli jo reippaasti yli puolen yön ja Maha oli jäänyt poikansa luokse.  Olimme olleet reissussa n. 16 tuntia.

Aamun valjetessa ensin kyllä vähän aikaa ihmetteli missä oikein heräsi. Ulkona oli ihana auringonpaiste ja lämpötila varmaan +30 C:ssa, mutta hotellihuoneessa raikas viileä  ilma tehokkaan ilmastoinnin vuoksi.

Aamiaisravintola terasseineen löytyi miltei seinämme takaa samasta neljännestä kerroksessa. Se oli IHANA! Kaikki oli niin kummallista, olimme miltei ainoat asiakkaat koko hotellissa ja aamiaisellakaan ei koskaan ollut kuin muutama ruokailija meidän lisäksi. Miten ihanaa nauttia loistava aamiainen kaikessa rauhassa ilman ryysistä, joka oli viime kertaisella Turkin reissulla 5 v. sitten. 

Koin kaiken tämän hyvän suurena siunauksena Herralta. Matkamme oli yllättäen kääntynyt luksuksen puolelle. Varsinkin kun hotellissa oli kylpyläosasto hierontapalveluineen, jota kokeilimme 18 €/30 min hintaan. Hintatasoltaan yksi viikko hotellissa vastasi kahta hotelliyötä Suomen keskivertohotellissa!

 Ihastuin totaalisesti hotellin aulan ja respan väritykseen ja laadukkaisiin huonekaluihin. Selvisikin, että Inegöl on keskittynyt huonekaluteollisuuteen Turkissa.

Eräänä aamuna Maha ja hänen  poikansa tulivat meille kylään hotelliin. Kuva ravintolan terassilta.

Kuiskasin jo tässä vaiheessa mieheni korvaan: Ei pöllömpi, tästä voisi tulla meidän vakkari lomakohde :)