Vain vajaan kolmen tunnin ajomatka pääkaupunkiseudulta ja olet jo aivan toisenlaisissa maisemissa. Kyllä Suomi on ihmeellinen maa!
Sisko ja hänen miehensä vuokrasivat purjeveneen ja kutsuivat meidät mukaan pariksi päiväksi purjehdusretkelle Kemiön saaristoon. En ole koskaan aiemmin purjehtinut, joten tämä kuulosti huipputilaisuudelta, jota ei voinut vastustaa.
Nousimme veneeseen terassikahvien jälkeen Högsåran saarella, jossa he meitä odottivat. Tuonne pääsimme lautalla Kasnäsin saaren lauttarannasta, jonne jätimme auton parkkiin. Kauniissa ja lämpimässä auringonpaisteesssa kävelimme veneelle saaren halki satumaisen kauniita maisemia ihaillen: punertavat hiekkatiet, kukkaniityt, hyvinhoidetut pihat ja puutarhat, talot, puut, kasvillisuus, kaikki oli jännästi erilaista, jotenkin minimpää. Ja meren läheisyys toi oman lisänsä rauhalliseen tunnelmaan.
Purjehdimme pari tuntia melko tyynessä ja aurinkoisessa kelissä Vänö-saareen, joka sijaitsee jo melko kaukana ulkosaaristossa. Sen huomasi karummasta kasvillisuudesta ja silokallioista. Vänöä ei oltu ainakaan pilattu turismilla, se oli hyvin autenttinen, melkeintä vaatimaton venesatama. Mutta kaupasta sai maailman parasta lämpimän tuoretta saaristolaisleipää! Illalla kävelimme saunarantaan ja matkalla sinne näimme lampaita ja ihania vihreitä niittyjä.
Seuraavana päivänä näimme kolmannen saaren: Rosalan. Se oli jo huomattavasti monipuolisempi palveluiltaan kuin Vänö. Nautimme hyvän lounaan Rosalan Viikinkikeskuksessa, joka oli myös tutustumisen arvoinen paikka.
Rosalasta palasimme Kasnäsiin, jonne auto oli jäänyt ja täytyy sanoa, että sydän jäi tuonne saaristoon. Kummallista, että en ole sinne aiemmin mennyt, niin lähellä ja niin helppo liikkua ilmaisilla lautoilla vaikka ilman venettä. Nämä kaksi päivää eivät tietenkään olleet kuin pintaraapaisu, mutta kipinä on syttynyt! Koitan tehdä myöhemmin postauksen itse purjehduksesta näin maallikon silmin - se oli kokemus sinänsä 7 solmun vauhdissa :O
Ja loppuun kuva siitä leivästä.
