Miltäkö se tuntuu, kun on elämässä siinä vaiheessa, että eräs ajanjakso alkaa olla ohitse ja seuraava häämöttää edessä? Koulutieni alkoi normaaliin tapaan 7 vuotiaana (minä onnekas olen maalaistalon tyttö ja sain viettää lapsuuteni kotona äidin helmoissa sisarusteni kanssa), joka jatkui oppikouluun ja siitä sitten lukioon. Kirjoitusten jälkeen pyrin opiskelemaan kemiaa ja ilman välivuosia muutin samana syksynä Helsinkiin. Maisterin paperit suoritin viidessä vuodessa ja tämän jälkeen pääsin määräaikaiseen työsuhteeseen Kemiralle. Määräaikaisuuden loputtua lähdin seikkailemaan ulkomaille; Kanadaan ja Meksikkoon vapaaehtoistyöhön Youth with a Mission-järjestön kautta.
Suomeen palattuani hakeuduin kurssille, jonka kautta työllistyin Neste Oy:lle, joka fuusioituessaan Statoilin kanssa muuttui Borealis Polymers Oy:ksi vuonna 1994. Vuodesta 1987 olen siis työskennellyt erinäisissä kemian alan tehtävissä nykyisessä työpaikassa, välillä käväisin Tukholmassa suorittamassa filosofian lisensiaatin tutkinnon.
Vuodesta 1987 tai oikeastaan jo siitä kun ensimmäinen kouluaamuni alkoi, olen tottunut heräämään herätyskelloon ja kellon mukaan kiirehtimään milloin minnekin. Mutta nyt se ajanjakso alkaa olla ohitse. Tällä hetkellä vietän vuosilomaviikkojani, jonka jälkeen minulla on vaivaiset yhdeksän aamuherätystä jäljellä.
Jään siis eläkkeelle!
Jaa että miltäkö se tuntuu? Ensinnäkin minulta kestää kauan että totun kutsumaan itseäni eläkeläiseksi, se ei vain kertakaikkiaan luonnistu vielä. Tämä tuli liian äkkiä. Vastahan isä ja äiti jäivät eläkkeelle! Mutta otan kyllä vastaan ilomielin tulevan vapauden ja ylimääräisen ajan, jota elämä tulee tarjoamaan. En ole suunnitellut kauheasti mitä alan tehdä ja tämä on tietoinen valinta. Menen sen mukaan mitä eteeni annetaan....
Alunperin minun piti lähteä lomallani kolmeksi viikoksi Torreviejaan Casa Mimi- loma-asuntoon. Tarkoitus oli ottaa mukaan tietsikka, raamattu, lukemista ja kamera. Olla hiljaa rauhassa ja kuulostella mitä sisin sanoo. Korona muutti tämän suunnitelman kotonaolemiseksi ja pihatöiksi. Olihan se pieni pettymys, mutta toisaalta uskon että pääsen sinne toisella kertaa, ja Suomen kevät on ollut aivan huikaisevan kaunis.
Katse kääntyy siis tulevaisuuteen -
"unohtaen sen mikä on takana ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin"
Fil 3:13
