Valloittava salaisuus 13

On aika jatkaa lempparikirjaani Valloittava salaisuus - hassua, mutta itselleni on tullut ikävä sitä...vaikka tuossahan se yöpöydälläni lojuu :) 

Viimeksi kirjassa kerrottiin kauneudesta ja siitä vielä jatkukoon tämäkin postaus (s. 52)

"Kauneus on yliluonnollista. Se on läheisin kokemus, jonka voimme saada iankaikkisuudesta. Mieti, miltä tuntuu katsella auringonlaskua tai merta aamun sarastuksessa. Muistele hyvän tarinan loppua. Haluamme viipyä siinä, kokea sitä kaikkina päivinämme. Joskus kauneus on niin syvää, että se lävistää meidät kaipuulla. Kaipuulla mihin? Elämään elämää sellaisena kuin se on tarkoitettu. Kauneus muistuttaa meitä Eedenistä, jota emme koskaan ole tunteneet, mutta johon sydämemme tietää olevansa luotu. Kauneus puhuu meille tulevasta taivaasta, jossa kaikki on kaunista. Se vainoaa meitä iankaikkisuudella. Kauneus sanoo: "Sinua kutsuu kirkkaus." Ja jos on olemassa kirkkautta, on olemassa kirkkauden lähde. Mikä ihme sen on voinut luoda? Minkälainen avokätisyys antoi tämän katseltavaksemme?

Kauneus vetää meitä Jumalan luokse"

 - mahdanko olla ainoa, jota tämä teksti puhuttelee...? 
Vai pitäisikö miettiä vain näitä arkipäivän juttuja, 
kuten minkävärisen pöytäliinan tänään laittaisin keittiön pöydälle? 
Ei - en halua, sillä tiedän, että elämässä on paljon syvällisempi ulottuvuus,
salaisuus, joka on lähellä meitä...




Muuten, ostin miehelleni joululahjaksi kirjan "Villi ja Vapaa"

Tuo kuvassa pomppiva mies on just niinkuin mun mieheni :) 


Mutta palatkaamme siihen myöhemmin...