Uudet ruokaryhmän tuolit

Kaikki sai alkunsa jo helmikuussa, kun Askossa kuului se kuuluisa Klik. Tässä tapauksessa Adele- tuolien kohdalla ;) Joskus tietää oitis, kun joku juttu osuu kohdalleen ja silloin on turha enää pohtia. Tiesin, että nämä tuolit kuuluvat meille! Ne täyttivät kaikki kriteerit, joita minulla oli: 

mustat, pöydän kanssa stemmaavat, pehmustetut, hyvät istua ja ulkonäöltään näyttävät. Hinta - no se olisi voinut olla tietysti alhaisempi, mutta ajattelin, että nämä saavat olla loppuelämämme tuolit -  ja ollaan ilman kesälomamatkaa tänä vuonna.

Viime keskiviikkona tuolit saapuivat kuuden viikon (!) odotuksen jälkeen - osissa tietysti, kuten kaikki tänä päivänä. Olihan siinä ruuvaamista, mutta yllättävän helposti se kuitenkin kävi.

Käsittelin tuolit tekstiilisuoja-aineella. Tämä toimenpide on syytä uusia 1-2 v. välein. Onneksi musta on värinä armollinen. Olen tyytyväinen ja mieskin näyttää tykkäävän sillä tuolit ovat "nojatuolimaiset" - laajat ja pehmeät ja hmmm -  ehkä hieman maskuliiniset

Tänään on kesälomani ensimmäinen päivä. Ulkona tuulee viileästi, joten olen siivonnut kotia. Ihanaa aloittaa loma, kun koti näyttää hohtavan puhtaalta. Mutta kyllä minä aion tehdä jotakin muutakin, ainakin kirjoitella blogiini juttuja ahkerammin :)

Juhannusmuistoja

 Meillä on tapana kerran vuodessa, juhannuksena, siskojen ja vanhempieni kanssa kokoontua yhteen pelaamaan, syömään, saunomaan ja nauttimaan yhdessäolosta. Miehet ja lapset ovat tietysti mukana. Tällä kertaa meillä oli ekstrajuhlan aihetta, sillä nuorin siskoistani valmistui yhteiskuntatieteiden maisteriksi.

Mökkirantaan oli ilmestynyt kaunis huvimaja, jossa saimme olla rauhassa hyttysiltä. Muutoinkin se oli kiva paikka istua ja nauttia hämärtyvästä illasta ja lopulta saimme katsella kokkoa. Ilma ei ollut lainkaan niin kehno mitä oli luvattu, itse asiassa välillä ihan aurinkoista ja lämmintä. Järvivesi oli kylmää - huh!

Juhannus mökkirannassa alkaa aina isän tykinlaukauksella ja lipunnostolla. Sen jälkeen on kakkukahvit ja myöhemmin syömme. Jokainen tuo jotakin yhteiseen pöytään ja miehet yleensä grillaavat. Välissä pelaamme pelejä ja palkintojen jako on illalla ennen saunaan menoa. 

On ihana seurata kuinka pikkulapsistamme on kehittynyt nuorukaisia ja serkuksilla on omat juttunsa. 

Niin se juhannus tuli ja meni nopeasti ja seuraavaksi alan odotella kahden viikon päästä alkavaa kesälomaa - jihuu!

Näin teet kukkapenkin nurtsille

Ehkä en ole oikea ihminen neuvomaan kukkapenkin teossa, mutta teen sen kuitenkin, sillä tein ihan itse kukkapenkin (!). Aluksi ajattelin jättää homman ammattilaisten huoleksi, mutta pikkuhiljaa aloin tuumia, että se ei voi olla niin vaikeaa. Varsinkin kun kotona asuu riuska mies, joka nopeasti tarttui lapion varteen, kun kuuli ammattilaiselle maksettavan tuntihinnan :)

Haaveeni on ollut laittaa etupihalla olevalle nurmikolle kukkapenkki, johon voisi istuttaa kokeilumielessä mitä milloinkin. Parhaimmillaan tästä voisi kehkeytyä uusi harrastus.

Olin aiemmin istuttanut raparperin keskelle pihaa ja se saikin luvan jäädä.

Tilasin Siisti Pihasta kaksi 660 l suursäkkiä multaa, mikä oli loppujen lopuksi yllättävän vähän. Se ei tainnut olla edullisin ratkaisu, mutta ainakin helpoin. Kolmannessa säkissä on kivituhkaa, jolla pitäisi paikata kulkuväyliä.

Kaivuuhomman jälkeen (joka varmasti oli se työläin vaihe) levitin suodatinkankaan kuopan pohjalle, jotta rikkaruohot eivät pääse ainakaan alhaaltapäin yllättämään.

Ja sitten mullan levitystä...

Seuraavaksi ajoin Nikkilän Söderblomin puutarhaliikkeeseen valitsemaan kasveja. 

Suuri kysymysmerkki oli kukkapenkin reunukset. Teenkö ne kivestä, turveharkoista vai tarvitaanko niitä lainkaan? Kyllä tarvitaan, sillä ensinnäkin nurmikko kasvaa nopeasti kukkapenkkiin. Löysin netistä erinomaisen ja edullisen tavan tehdä reunus: Ensin kaivetaan kartion mallinen ura, joka täytetään laskostetulla sanomalehdellä ja kastellaan. Päälle multaa ja katetta. Todennäköisesti tämän joutuu uusimaan joka kevät, mutta se on aika pieni vaiva.

Nyt  ollaan  jo viimeistelyvaiheessa, vähän kääpiöpallotuijia ja kukkivia kukkia perennoiden sekaan.

Kukkapenkki näyttää nyt aika vaatimattomalta, mutta katsotaan tilannetta uusiksi loppukesästä. Olen ihan innoissani kukkapenkistäni ja joka päivä käyn vilkaisemassa kuinka kasvit alkavat juurtua. Tästä taisi tulla uusi harrastus...!

Au pair elämää Saksassa

Onko parempaa tapaa viettää äitienpäivää kuin matkustaa tyttären luokse Frankfurtiin?

 Vuosi sitten YO-kirjoitusten jälkeen tyttären oli tarkoitus oli lähteä Au pairiksi USA:n. Hän teki ison työn kootessaan suosituksia ja laatiessaan profiilia Cultural Care Au pair - järjestölle. Pakollinen ajokortin hankkiminen pitkitti prosessia. Liekö kesä vai mikä, mutta kun kaikki oli hänen puoleltaan valmiina, ei perheiden yhteydenottoja alkanutkaan kuulua.

Ajan kuluessa kärsivällisyys ei riittänyt ja odottavan aika on tunnetusti pitkä. Siksi tytär alkoi suunnata katsettaan vapaille Au pair - internetsivustoille. Hyvin nopeasti USA vaihtui Saksaan, sillä Frankfurtista löytyi sopivanoloinen perhe. Lisäksi, koska englanti on luontaisesti nykynuorilla vahva kieli, koimme, että saksankielestä voisi olla enemmän hyötyä.

Niinpä 10.10.2014 tytär kirjaimellisesti lensi pesästä, mikä tarkoittaa että saattelimme hänet Frankfurtiin suuntaavalle lentokoneelle. Olo oli haikea, sillä tiesimme tuolloin, että kotiin hän ei palaa moneen vuoteen, liekö lainkaan, sillä opiskelupaikka kaukaa kotoa oli myös varmistunut.

Alku meni hyvin. Tosin aika pian alkoi ilmaantua huolestuttavia merkkejä, jotka lopulta johtivat perheenvaihtoon kuukauden jälkeen.

Tällä hetkellä tytär on hyvässä perheessä, jossa on suomalainen äiti, saksalainen isä ja kolme valloittavaa ja energistä tytärtä. Tyttärellämme on ullakkohuone, jonka kattoikkunasta hän katselee Frankfurtin pilvenpiirtäjiä. Kodin sijainti on loistava, kävelymatkan päässä koulusta, päiväkodista, kaupoista ja puistoista. Hankkimallaan pyörällä tyttö viilettää pitkin Frankfurtin katuja, jotka ovat tulleet hänelle jo hyvin tutuiksi. Yksi parhaimmista asioista on ollut Saksan kielikurssi, josta hän suorittaa B1 - tutkintoa. Sertifikaatti, josta saattaa olla paljonkin hyötyä myöhemmin.

Normaali työpäivä on seuraavanlainen: Aamuisin, kun kaikki ovat lähteneet kouluun, päiväkotiin ja töihin, au pair siivoaa keittiön. Tämän jälkeen onkin vapaata (kielikurssi) siihen saakka, kunnes nuorimmainen on haettava tarhasta. Samalla hoituu myös kauppareissu ja tytär aika pitkälle vastaa ruokaostoksista (äidin tekemän listan mukaan, tottakai). Iltapäivällä hän menee koululaisia vastaan, tekee heille eväät ja saattelee tennis ym. harrastuksiin. Äiti huolehtii illallisesta tultuaan töistä. Iltaisin on omaa aikaa tai leikitään tyttöjen kanssa. Lauantai ja sunnuntai ovat pääasiassa vapaata. Au pairin palkka (tai taskuraha) Saksassa on suositusten mukaan vain n. 270 €, mutta tämä perhe maksaa enemmän.

Kesä oli tullut Frankfurtiin. Näimme kukkaloistoa Palmengartenin puistossa.

Hotellihuoneen varasin Westendissä sijaitsevasta Hotelli Palmenhofista, mikä osoittautui kivaksi ja viihtyisäksi paikaksi lähellä tyttären "kotia".

Äitienpäiväaamu oli täydellinen:

 Frankfurt on mielenkiintoinen tuttavuus kauppakatuineen ja korkeine rakennuksineen. Kuitenkin erityisesti hämmästyin vehreydestä, mitä kaupungissa näin. Ihmispaljous lauantaina kuuluisalla Zeilillä oli vaikuttava. 

Matka oli kaikinpuolin onnistunut, josta parasta tietysti oli yhteinen äiti - tytär laatuaika. Minulla on hieno tytär, josta voin olla ylpeä!  Tämä aika on kypsyttänyt häntä lisää kohti aikuisuutta. Tiedän, että hän tulee pärjäämään missä tahansa. Ja hän tietää, että aina on äiti ja isä, joilta saa tukea, tuli  elämässä vastaan mitä tahansa.

Tämä perhe etsii muuten uutta Au pairia elokuusta lähtien, mieluiten suomalaista, joten jos sinulla on tiedossa reipas Au pair, niin laita viestiä minulle...